Teemu Laajasalon tapauksesta ilmiriita hiippakuntavaltuustossa: jäseniltä rajua kritiikkiä pj Johanna Korhoselle

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo Kallion kirkossa, Helsingissä 11. maaliskuuta 2014. © © Kari Hautala/ Kuvaryhmä/ SKOY
"Se antaa aiheen pohtia, onko hänellä luottamusta jatkaa tehtävässään”, hiippakuntaneuvoston jäsen Anna Munsterhjelm kommentoi puheenjohtaja Johanna Korhosen toimintaa. Korhonen pitää kritiikkiä piispanvaalien jälkipelinä.

Ajeliko Helsingin vastavalittu piispa, Kallion seurakunnan entinen kirkkoherra Teemu Laajasalo taksilla Israelissa, asuiko loistohotellissa ja tilailiko shampanjaa kirkollisella luottokortilla seurakunnan laskuun?

Muun muassa näitä kysymyksiä esitti toimittaja Johanna Korhonen julkisesti piispa Laajasalolle ja Helsingin tuomiokapitulille. Hän esiintyi syntyneen kohun yhteydessä tittelillä hiipakuntavaltuuston puheenjohtaja.

Väärin, sanovat muutamat valtuutetut ja kysyvät samalla, onko Korhosella puhtaat jauhot pussissaan.

Ei meidän nimissämme!

Nyt osa hiippakuntavaltuuston jäsenistä kokee Korhosen esiintymisen valtuuston nimissä epäreiluksi.

Valtuuston varapuheenjohtaja Wiking Vuoren mukaan Korhonen ei ole missään vaiheessa kertonut johtamalleen valtuustolle, mitä hän tekee ja mihin hän selvityksillään pyrkii. Valtuutetut lukivat Korhosen paljastus- ja syytöslistasta lehdistä.

Hiippakuntavaltuustossa on 21 jäsentä, joista seitsemän pappisjäsentä ja 14 maallikkoa. Heistä kolme on nyt julkisesti ilmaissut huolensa.

Maallikkojäsen Anna Munsterhjelmin mukaan luottamushenkilöille on ollut muun muassa epäselvää, missä roolissa Johanna Korhonen selvityksiä tehdessään toimi.

”Johanna Korhonen on siviiliammatiltaan toimittaja. Tätä tapausta ajaessaan häneltä on tainnut mennä luottamushenkilön ja toimittajan roolit sekaisin. Jos luottamushenkilöllä on viranhoitajien toimintaan kohdistuvia huolia tai syytöksiä, ne tulee käsitellä asianmukaisesti luottamushenkilöiden muodostamissa, työntekijöiden toimintaa valvovissa elimissä – ei median tai minkään toverituomioistuimen kautta”, Munsterhjelm sanoo.

Motiivina maksimaalinen julkisuus?

Hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajan Wiking Vuoren mielestä Korhosen tavoitteena on ollut saada syntymään isoja otsikoita.

”En ole koskaan aikaisemmin seitsemän luottamushenkilövuoteni aikana nähnyt tilannetta, jossa yksittäinen luottamushenkilö tutkii yhden virkamiehen kuitit viideltä vuodelta ja lähettää niistä kymmenittäin kysymyksiä, jotka vuotavat julkisuuteen jo samana päivänä. Kysymyksissä oli heti nähtävissä, että niistä saa näyttäviä otsikoita jo ennen kuin Laajasalo ehtii niihin mitään vastaamaan. Esimerkiksi taksimatkat ja lounas nostetaan esiin siinä näkyvästi, samoin kuin yksittäisen suklaarasian ostaminen häävalmisteluihin liittyen”, Vuori sanoo.

Puheenjohtajansa toiminnan kyseenalaistavat valtuutetut epäilevät Korhosen selvityksen motiiveja.

Vuoren mielestä asiassa on syntynyt kuva, että Korhosen on halunnut hyödyntää valtuuston puheenjohtajan tittelinsä ja antaa julkisuudessa virheellisen kuvan siitä, että hiippakunnassa olisi käynnissä jokin virallinen prosessi Laajasaloa kohtaan.

”Se, että Korhonen ei ole missään kohtaa informoinut valtuustoa toimistaan, kertoo kummallista kieltä Korhosen motiiveista. Jos kysymys on vain epäselvyyksistä taloushallinnossa, miksei siitä voi edes jälkikäteen kertoa valtuustolle? Syntyy kuva, että epäselvyyksien selvittämisen sijasta tälle asialle halutaan maksimaalista julkisuutta”, Vuori sanoo.

Hiippakuntavaltuustolla oli kokous joulukuussa 2017, jolloin luottamushenkilöiden mukaan puheenjohtajalla olisi ollut tilaisuus tuoda piispaa koskevat huolenaiheet esille. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

”Korhosen tukijoiden kommentoinnista olen päätellyt, että tarkoituksena on yrittää savustaa Laajasalo ulos piispanvirasta”, Vuori sanoo.

Vuoren mukaan Laajasalon toiminta on tutkittava, ja huolimattomuuksia taloushallinnon kanssa ilmeisesti on. Vuoren mukaan tutkinta on kuitenkin tehtävä oikeusvaltion periaatteita noudattaen, ei pelkän kysymyslistan nojalla.

 Yksinkertaisia selityksiä

Korhonen tiedustelee kysymyspaketissaan Laajasalolta, miksi hänelle on ostettu veronmaksajien rahoilla Flow-lippu viitenä vuotena.

”On täysin yleisessä tiedossa, että Flow-festivaali on Kallion seurakunnan alueen suurin vuosittainen tapahtuma, jossa seurakunta on ollut läsnä. Pystyin itse arvaamaan vastauksen Korhosen kysymykseen pelkästään sen lukemalla, yhtään tositetta näkemättä. Nyt kuitenkin julkisuudessa on kuva siitä, että Flow-lipuilla ei olisi mitään tekemistä Laajasalon viranhoidon kanssa”, Vuori sanoo.

Vuori arvelee, että mikäli Korhosella olisi ollut aito halu vain selvittää epäselviä kuitteja, hän olisi voinut olla yhteydessä muihin luottamushenkilöihin.

”Helsingin seurakuntayhtymässä selvitettiin luottokorttikäytäntöjä yleisestikin viime syksynä. 40 kysymyksen listaa olisi saanut harvennettua ihan sillä, että Laajasaloa olisi edes kerran kuultu ennen asian julkista käsittelyä, ” Vuori toteaa.

Laajasalon pilattu maine

Joitain listalla mainittuja toimiaan Laajasalo on pyytänyt anteeksi tällä viikolla julkaisemassaan tiedotteessa. Hän toteaa edellisessä virassaan Kallion kirkkoherrana tehneensä arviointivirheitä ja olleensa huolimaton.

”Pyydän anteeksi kaikilta. On itsetutkiskelun ja muutoksen aika”, hän kirjoittaa.

Vuoren mukaan asian käsittelyssä on kuitenkin jo aiheutunut vahinkoa, jota ei saa peruttua.

”Nyt elämme tilanteessa, jossa yleinen käsitys on, että Laajasalo on käytellyt luottokorttiaan, miten sattuu ja esimerkiksi ostellut sillä työhön kuulumattomia ostoja. Näinhän ei ole missään kohtaa osoitettu. Kun Helsingin seurakuntayhtymän tilaama erityistarkastus valmistuu, varsin moni kuitti voi hyvinkin saada arkisen selityksen. Se ei kuitenkaan enää korjaa syntynyttä julkista kuvaa”, Vuori toteaa.

Munsterhjelmin mukaan Johanna Korhonen on toiminut tässä asiassa hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana väärin.

”Se antaa aiheen pohtia, onko hänellä luottamusta jatkaa tehtävässään. Olen kysynyt häneltä itseltään asiasta ja toivon että jatkamme keskustelua seuraavassa kokouksessa”, Munsterhjelm sanoo.

 ”Tämä ei ole hiippakuntavaltuuston päätäntävaltaan kuuluva asia”

Johanna Korhonen vastaa Seuralle, että hänestä hiippakuntavaltuuston jäsenten protesteissa on kysymys siitä, että he ovat tukeneet Laajasaloa piispaksi ja olisivat siksi halunneet estää kysymysten/paljastusten/epäilysten julkitulon.

”Uskon että tämä on suurempi syy kuin se että hiippakuntavaltuuston olisi yhdessä pitänyt päättää ja äänestää. Tämä ei ole hiippakuntavaltuuston päätäntävaltaan kuuluva asia ylipäätään. Jokaisella on sama toimintavapaus kuin minullakin. Minä käytän sitä omaani sitten näin,” Korhonen sanoo.

Korhosen mukaan hänellä on monia luottamustehtäviä. Titteliä hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja hän kertoo käyttävänsä ymmärrettävyyden vuoksi.

”Käytän titteliä sen takia että minun täytyy käyttää jotakin titteliä, joka tekisi ihmisille ymmärrettäväksi, miksi hiippakunnan asiat kiinnostavat minua. Voin esiintyä aivan hyvin omalla nimelläni, tai nimikkeellä kirkon jäsen, kristitty. Käytän tätä titteliä, mutta siitä ei aiheudu se, että se mitä minä teen, olisi jotenkin hiippakuntavaltuuston päätettävissä oleva asia”, Korhonen selittää.

Tutkiko Korhonen siis Laajasalon asioita yksityisenä henkilönä? Ei niinkään.

”En toimi yksityisenä henkilönä, vaan toimin kirkon luottamustehtävässä olevana luottamushenkilönä, jonka titteli nyt sattumalta on hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja”, hän sanoo.

”Minä en väitä, että Helsingin hiippakuntavaltuusto kysyy. Minä kysyn tällaisia asioita Teemu Laajasalolta. Minun tittelini sattumalta on hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. Minä voin käyttää omaa titteliäni täysin vapaasti, koska jos en käyttäisi, se olisi yleisön kannalta harhaanjohtavaa.”

Korhonen ei toimi asiassa omien sanojensa mukaan myöskään asiaa tutkivana journalistina.

”En tee journalismia näistä kirkon luottamustoimistani. Olen Journalisti-lehden entinen päätoimittaja. Olen erittäin ammattimainen journalisti. Kaikki se, mitä journalisti tekee, ei ole journalismia. Jos journalisti on valittuna kirkolliseen luottamustehtävään, silloin hänen työnsä ei ole journalismia, vaan se on luottamushenkilötyötä.”

Julkiseksi ”jostain muualta kuin minulta”

Korhosen mukaan hän ei ole ollut aloitteellinen asian julkistamisessa.

”Olenko minä tuonut tämän asian julkisuuteen? Maksimaalista julkisuutta minä en ole mitenkään aiheuttanut. Mediat ovat tarttuneet tähän asiaan.”

Korhosen mukaan asian toi ensimmäisenä esiin Kirkko & kaupunki. Lehti sai kysymyslistan ”jostain muualta kuin minulta”.

”Minä en ole sitä antanut. Kirkko & kaupunki toi tämän julkisuuteen. Voit kysyä sieltä. Sehän ei ole minun päätökseni millään tavalla,” Korhonen sanoo.

Kirkon & kaupungin uutispäällikön Pauli Juuselan mukaan oli odotettavissa, että Korhoselta tulisi asiasta selvitys. Juusela ei halua paljastaa reittiä, mitä pitkin Korhosen kysymyslista lehteen ui.

”Asiaan tartuttiin useassa tiedotusvälineessä. Me vain ehdimme ensin ja teimme myös monipuolisimman jutun eli kysyimme piispalta vastauksia ja Helsingin yhtymältä luottokortin käytöstä”, Juusela sanoo.

 Piispanvaalin jälkipeliä?

Korhosen roolia ja motiivia on arvuuteltu myös siltä kannalta, että hän on – ei Kallion seurakunnan – vaan vantaalaisen seurakunnan luottamushenkilö.

Kotimaa24 -verkkosivustolla julkaistussa blogissaan Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo moittii Korhosta ajojahdista, osin samoin perustein kuin hiippakuntavaltuuston luottamushenkilöt. Hiilamon mukaan Korhosen toiminta on osoitus piispanvaaliin likaisesta jälkipelistä.

”Korhonen on kertonut toimivansa asiassa kirkollisena luottamushenkilönä. Vantaalaisena hän ei kuitenkaan kuulu Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntaan. Korhonen on Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. On outoa, ettei hän ole halunnut tuoda Laajasaloa koskevia asioita valtuuston käsiteltäväksi, eikä ole edes informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan”, Hiilamo kirjoittaa.

Lue myös:

Piispa Irja Askola: ”Täydellistä elämää ei ole”

X