Tiedonkulun esteet haasteena – Lapsiasiavaltuutettu hyödyntäisi yhä enemmän nuorisotyötä koulujen tukena: ”Sitä tarvitaan kasvatuksellisiin tilanteisiin ja kiusaamisen ehkäisyyn”
Tuomas Kurttila vähentäisi Wilman käyttöä sekä muuta kodin ja koulun yhteistyötä, koska nykyisin ne haukkaavat liian suuren osan opettajien ajasta.
Tuomas Kurttila on lapsiasiavaltuutettu.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää hyvänä suuntauksena nuorisotyön tuloa kouluihin, koska hänestä opettajat ja muut koulutyön ammattilaiset jäävät työssään liian yksin. Esimerkiksi Lahden kaupunki on palkannut kouluihinsa kahdeksan nuorisotyöntekijää, jotka keskittyvät yhteisöllisyyden rakentamiseen.
”Nuorisotyötä tarvitaan kasvatuksellisiin tilanteisiin, kiusaamisen ehkäisyyn ja ryhmän toimivuuden vahvistamiseen. Jos esimerkiksi oppilas on poistettava luokasta, nuorisotyöntekijä ottaa tilanteesta kopin, jotta opettaja voi jatkaa työtään ryhmässä”, Tuomas Kurttila kertoo.
Hänestä myös järjestöjen ja seurakuntien nuorisotyötä voisi hyödyntää nykyistä enemmän kouluissa. Lisäksi kouluterveydenhoitajan, -kuraattorin ja -psykologin pitäisi päästä nykyistä tiiviimmin osaksi koulun arkea. Se edellyttäisi myös tiedonkulun esteiden purkamista.
”Yksityisyyden suoja on niin vahva, että koulussa työskentelevät eivät välttämättä tiedä, millaisten tukitoimien kohteena lapsi on lastensuojelussa. On karmeaa, että opettaja saattaa vasta vuosien jälkeen tietää, millaisia tilanteita hänen oppilaallaan on elämässään ollut”, Kurttila toteaa.
© iStock
Koulut pois vanhempien kukkaroilta
Suomessa perusopetuksen on oltava maksutonta, ja siitä Tuomas Kurttilan mukaan on pidettävä kiinni myös opintoretkiä ja leirikouluja järjestettäessä. Jos vanhempien odotetaan osallistuvan kuluihin, perheille tulee paineita maksaa osuutensa, vaikka kaikilla ei olisi siihen varaa.
Pahimmillaan osa lapsista jää paitsi retkistä ja yhteisistä kokemuksista.
”Sen sijaan siihen ei ole mitään estettä, että luokka panee pystyyn projektin yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi ja osana opetusta. Se voi olla vaikkapa joulukorttien tekemistä kuvataiteen tunnilla ja niiden myymistä ovelta ovelle tai muunlaista yrittäjyyteen tutustumista”, Kurttila sanoo.
”Tämä olisi eri asia kuin se, että huoltaja saa koululta muistutusviestin, jossa pyydetään maksamaan velka. Tällaisiakin kokemuksia on tullut esiin niissä yhteydenotoissa, joita olen vanhemmilta saanut.”
Wilman käyttö työllistää
Tuomas Kurttila jarruttaisi myös oppilaiden omien tietokoneiden ja muiden digilaitteiden hyödyntämistä koulussa, koska siinäkin tulee vastaan perheiden erilaiset mahdollisuudet hankkia välineitä. Sitä paitsi hänestä olisi ensisijaisempaa kehittää oppilaiden hyvinvointia kuin digitaalisia oppimisympäristöjä.
”Emme ole osanneet antaa riittävästi tilaa koululaisten hyvinvoinnille ja ryhmän toimivuudelle. Jos lapsi ei voi ryhmässään hyvin, ei hän myöskään opi.”
Kurttila toivoo, että opettajat voisivat tehdä työtään nykyistä vapaammin ja oppilaiden tarpeista käsin, ilman ylhäältä annettuja toimintamalleja. Kotien osallistaminen koulutyöhön on hänen mielestään mennyt jo liiallisuuksiin. Perheiden kanssa käytävät keskustelut ovat yleistyneet, ja sähköiset viestintäkanavat ovat ahkerassa käytössä.
”Wilma- ja Helmi-maailma sekä muu vuorovaikutus vievät aikaa, myös vanhemmilta. Kodin ja koulun välillä tarvitaan luottamukseen perustuvaa työnjakoa. Pöytä on siivottava ja on mietittävä kirkkaasti myös se, mihin opettaja ei käytä aikaa”, Kurttila sanoo.
Hänen mielestään kotien vahva osallistaminen synnyttää myös eriarvoisuutta, koska perheillä on erilaiset voimavarat osallistua lapsen oppimisen tukemiseen.