Tiina Jauhiainen tuntee Dubain vaietun puolen: ”Turistin kannattaa miettiä kaksi kertaa, mitä päivittää someen”
Prinsessa Latifan pakoyritykseen osallistunut Tiina Jauhiainen asui Arabiemiirikunnissa 17 vuotta ja oppi tuntemaan Dubain pimeän puolen. Nyt hän kertoo asioista, joista matkaesitteissä vaietaan.
Dubai on suosittu turistikohde. © ISTOCK
”Dubaissa turistin kannattaa miettiä kaksi kertaa, mitä päivittää someen”, sanoo Arabiemiirikunnissa 17 vuotta asunut Tiina Jauhiainen.
Hän tuli tunnetuksi vuonna 2018, kun hän osallistui ystävänsä, prinsessa Latifa al Maktumin pakoyritykseen. Hän asuu nykyisin Lontoossa.
”Jos Dubaissa vaikka tällä hetkellä kritisoi julkisesti koronarajoituksia, siitä voi saada isot sakot tai joutua vankilaan.”
Dubai on yksi Arabiemiirikuntien seitsemästä emiirikunnasta. Maa on yrittänyt luoda vapaamielistä länsimaista imagoa, mutta todellisuudessa siellä vallitsee islamilainen diktatuuri.
Esimerkiksi vuoden 2010 jälkeen Arabiemiirikunnissa astui voimaan lakeja, jotka säätelevät sitä, mitä maasta kirjoitetaan sosiaalisessa mediassa. Maan kulttuuria, hallitsijoita ja lakeja ei ole lupa kritisoida. Jauhiaisen mukaan edes säätä ei parane parjata sosiaalisessa mediassa. Pahimmillaan rangaistus on vankeustuomio, lievimmillään sakkoja.
Tiina Jauhiainen tuli tunnetuksi, kun hän osallistui prinsessa Latifan pakoyritykseen. © WSOY
Yksityinen viestikin voi olla vaarallinen
”Vuoden 2010 lakimuutosten jälkeen aloimme kaveripiirissämme miettiä, mitä somessa voi sanoa. Jos kuulimme jostakusta, joka oli kritisoinut Dubaita, emme uskaltaneet keskustella näistä asioista edes WhatsAppissa”, Jauhiainen kertoo.
Edes yksityisiä ihmisiä ei parane arvostella sosiaalisessa mediassa. Brittiläinen nainen pidätettiin talvella 2021, koska hän oli herjannut kirosanoilla kämppäkaveriaan WhatsAppin yksityisviestissä. Häntä uhkasi kahden vuoden vankeustuomio, mutta hänet päästettiin palaamaan takuiden jälkeen kotimaahansa.
Brittiläinen Laleh Shahravesh pidätettiin, koska hän oli haukkunut ex-miehensä uutta vaimoa ”hevosnaamaksi” julkisesti Facebookissa. Myös hänet pidätettiin ja häntä uhattiin kahden vuoden vankeustuomiolla. Takuiden jälkeen hänkin pääsi palaamaan kotimaahansa.
Prinsessa Latifa vaietaan kuoliaaksi
”Somessa ei kannata keskustella mistään sellaisesta, mitä ei ole Arabiemiraateissa uutisoitu. Ja kun niitä uutisia siellä lukee, tulee olo kuin asuisi jossain utopistisessa kuplassa, jossa ei ole rikoksia, ja hallitsija on rehellinen ja avokätinen.”
Dubaita hallitsee Arabiemiirikuntien pääministeri ja yksi maailman rikkaimmista miehistä šeikki Muhammad bin Rašid Al Maktum. Yksi maan vaietuista aiheista on hänen tyttärensä prinsessa Latifa al Maktumin pakoyritys pois maasta.
Tiina Jauhiainen ja Latifa pakomatkalla helmikuussa 2018. © Tiina Jauhiaisen kotialbumi
”BBC teki Latifasta dokumentin, eikä sitä näytetty Arabiemiraateissa, vaikka BBC.n kanavat lienevät katsotuimpia englanninkielisiä kanavia siellä. Kun sitä esitettiin, BBC:n kanavaan ei ollut yhteyttä. On myös hyvin yleistä, että internetin sivuja blokataan, esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöjen sivuille ei ole pääsyä. Jos haluaa liikkua vapaasti netissä, täytyy käyttää VPN-yhteyttä.”
Tavallinen länsimaalainen voi leikkiä Dubaissa prinsessaa
Dubain kimaltava kulissi peittää alleen räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. Emiraatin kolmesta miljoonasta asukkaasta peräti 80 prosenttia on ulkomaalaisia työntekijöitä muun muassa Filippiineiltä, Pakistanista, Intiasta ja Bangladeshista.
Köyhistä oloista kotoisin olevilla siirtotyöntekijöillä ei ole maassa oikeuksia. He työskentelevät rakennustyömailla, hotelleissa, ravintoloissa, perheissä palvelijoina.
”Kaduilla näkee usein, miten lastenhoitaja kulkee muun perheen perässä, katse maahan luotuna.”
Kerran ravintolassa Jauhiainen todisti, miten perheen lastenhoitaja istui pöydässä perheen kanssa, mutta hänelle ei tarjoiltu ruokaa.
”Näitä tapauksia näkee siellä koko ajan”, hän sanoo.
Vauraiden paikallisten lisäksi myös länsimaalaiset palkkaavat palvelusväkeä itselleen. Kodinhoitajan kuukausipalkka on noin parisataa euroa kuussa. Virallisia työaikoja ei ole, ja kuukaudessa saattaa olla vain yksi vapaapäivä. Usein työkuvaan kuuluu kaikki lastenhoidosta siivoamiseen, ja jopa jalkahierontoihin.
”Järkyttävintä siinä on se, miten nopeasti moni länsimaalainenkin tottuu epätasa-arvoon ja siihen, että pienellä rahalla voi hankkia jonkun tekemään kaiken. Jossain Iso-Britanniassa he ovat saattaneet olla ihan tavallisissa töissä, vaikka kaupan kassalla. Dubaissa he pääsevät vähän parempiin töihin vain sen takia, että he ovat länsimaalaisia. Yhtäkkiä he eivät enää jaksa nousta edes autosta itse tankkaamaan. He tottuvat kohtelemaan siirtotyöläisiä kuin näillä ei olisi samaa ihmisarvoa.”
Työläiset asuvat vankileirien kaltaisissa olosuhteissa
Siirtotyöläisten arkielämä on siivottu pois turistien silmistä. Siirtotyöläiset asuvat parakkikortteleissa kaukana kimaltavista keskuksista. Joka päivä heidät kuljetetaan busseilla Dubaihin ja takaisin kortteleihin.
Työläisten leiri Sonapurissa vuonna 2007. ©MVPhotos
”Kun muutin Dubaihin ja näin ensimmäisen kerran siirtotyöläisiä kuljettavan bussin, järkytyin syvästi. Niissä ei ole ilmastointia ja ne ovat ihan tupaten täynnä ihmisiä. Ihmiset työntyvät ulos ikkunoista saadakseen happea. Se oli järkyttävä näky yli 40 asteen helteessä.”
Parakkikortteleissa asutaan alkeellisissa ja ahtaissa oloissa. Sataa ihmistä kohden voi olla vain pari suihkua.
Käytännössä parakkikorttelit ovat kuin vankileirejä. Usein siirtolaisilta on otettu pois passit. He eivät pysty valittamaan oloistaan mihinkään, sillä kukaan ei valvo heidän oikeuksiaan.
”Parakit ovat niin kaukana, että kävellen sieltä ei voi lähteä mihinkään. Mitään muuta kuljetusta kuin se yksi bussivuoro ei ole. Taksi olisi siirtotyöläiselle liian kallis.”
Jauhiainen luonnehtii Arabiemiirikuntia rasistiseksi luokkayhteiskunnaksi.
”Siellä ihmisen arvo määrittyy usein vain sen mukaan, paljonko on rahaa.”
”Dubaissa kaikkea valvotaan. He ovat jopa ylpeitä siitä, kuinka paljon heillä on valvontakameroita. Siellä tuntuu kuin olisi koko ajan suurennuslasin alla”, Tiina Jauhiainen sanoo. (Kuvituskuva) ©ISTOCK
Pienikin velka voi viedä vankilaan
Tiina Jauhiainen työskenteli 2000-luvun alussa Dubaissa matkailualalla. Tuolloin Dubaista alettiin leipoa bling blingiä kaipaaville turisteille unelmien lomakohdetta.
”Työskentelin hotellin respassa, ja kolmen tunnin palkalla olisin saanut yhden Bic Mac -aterian. Aasialaiset kollegani, jotka olivat minua kokeneempia, saivat kuitenkin vielä huonompaa palkkaa.”
Matkailualalta Jauhiainen siirtyi kiinteistöbisnekseen. Dubaita rakennettiin vauhdilla. Paikalliset lait eivät pysyneet perässä, markkinat kuumenivat ja huijarit käyttivät tilannetta hyväkseen. Asuntoja ostettiin, vaikka suunnitteluprojektit eivät olleet kunnolla alkaneet – eivätkä ne välttämättä alkaneet ollenkaan. Ostajat jäivät nuolemaan näppejään, kun rakennuttaja katosi.
Jauhiaiselle alkoi käydä yhä selvemmäksi, millaisessa maassa hän asui. Kollega pidätettiin vain sen takia, että hän oli suoramarkkinointikirjeessä maininnut, että maassa on taantuma ja kiinteistöjen hinnat ovat laskeneet. Hän joutui oikeuden eteen ja sai passinsa takaisin vasta puolen vuoden kuluttua.
Finanssikriisin myötä kupla puhkesi. Velkaantuneita pakeni Dubaista ja luksusautoja hylättiin lentokentille.
”Dubaissa voi ihan pienestäkin velasta joutua vankilaan. Sen takia moni siellä joutuu velkakierteeseen.”
Jauhiainen on vieraillut vankilassa itsekin. Hänen ranskalainen ystävänsä Chris sai vuonna 2008 neljän vuoden tuomion, koska hän oli polttanut kannabista. Hänet tuomittiin pelkän positiivisen THC-pikatestin perusteella. Hänet kuitenkin armahdettiin yhdeksän kuukauden jälkeen.
”Olin huomannut Dubain epäkohtia alusta asti, ja finanssikriisin ja Chrisin tuomion jälkeen olin valmis lähtemään pois. Mutta sitten tapasin Latifan ja aloimme viettää paljon aikaa yhdessä. Aika vain hurahti.”
Oikean prinsessan karmaisevat olosuhteet
Prinsessa Latifa asui äitinsä palatsissa kahden sisarensa kanssa.
”Sinne eivät ulkopuoliset pääse, mutta Latifa näytti siitä kuvia. Muurien ympäröivässä palatsissa oli neljä siipeä ja pihalla iso suihkulähde.”
Naisen asema Dubaissa vaihtelee sen mukaan, millaiseen perheeseen hän on syntynyt. Joissakin perheissä tyttöjä kannustetaan opiskelemaan ulkomailla ja luomaan uraa. Joissakin perheissä tyttären elämä on hyvin rajattua ja vanhemmat etsivät aviomiehen.
Latifa eli kultaisessa häkissä. Hänen harrastuksensa maksettiin, ja kun hän innostui laskuvarjohyppäämisestä tai sukeltamisesta, hän saattoi halutessaan harrastaa vaikka joka päivä.
Tiina Jauhiainen ja prinsessa Latifa ruokkivat leijonia vuonna 2016. © Tiina Jauhiaisen kotialbumi.
Mutta Latifa ei ollut vapaa.
”Hän ei saanut opiskella, työskennellä eikä ajaa autoa. Hänellä ei ollut passia eikä omaa pankkitiliä. Eikä hän saanut vierailla kavereidensa yksityiskodeissa.”
Latifan isällä on 30 lasta, ja hänellä on ollut kuusi kumppania. Latifa ei asunut isänsä kanssa ja tapasi tätä vain virallisissa tilaisuuksissa. Hänen äitinsä ei ole šeikin virallinen vaimo, ja äiti antoi tyttärensä vauvaikäisenä šeikin siskolle. Latifa sai vasta 10-vuotiaana tietää, kuka hänen oikea äitinsä on, ja tuolloin hän muutti äitinsä luokse. Käytännössä hänet kasvatti filippiiniläiset lastenhoitajat.
Joskus Jauhiainen oli mukana, kun Latifa tapasi jonkun perheenjäsenensä. He puhuivat toisilleen kuin hyvän päivän tutut, kohteliaasti ja pinnallisesti.
”Se oli outoa, koska olen tottunut siihen, että omille perheenjäsenille voi sanoa mitä vain. Heillä on kuitenkin tiukat protokollat. Siskot ja veljet erotetaan usein jo varhain niin, että he eivät saa leikkiä keskenään.”
Kirjassa Prinsessan pako Jauhiainen kuvailee myös karmaisevia, väkivaltaisia olosuhteita, joissa Latifa kertomansa mukaan joutui elämään ensimmäisen pakoyrityksensä jälkeen vuonna 2002. Hän oli tuolloin 16-vuotias.
Muuttivatko vuodet Arabiemiirikunnissa Jauhiaista millään tavalla?
”Luonteeni on ihan samanlainen, minulla on perusvalmius kokeilla uusia juttuja. Mutta pakomatkan takia olen alkanut katsomaan asioita vähän eri tavalla. En ole enää niin luottavainen ja sinisilmäinen.”
Haastattelussa on käytetty lähteenä myös Prinsessan pako -kirjaa (kirj. Johanna Elomaa).