Totta vai tarua: Onko puinen leikkuulauta keittiön pöpöpesä?

Jaa artikkeli
leikkuulauta
Leikkuulauta on yksi keittiön tärkeimmistä varusteista. Onko puinen leikkuulauta muovista parempi valinta? © iStock
Leikkuulaudan puhtauteen on kiinnitettävä huomiota, muistuttaa ylitarkastaja Elina Leinonen Ruokavirastosta.

Puinen leikkuulauta sopii lihan käsittelyyn

Tarua. Raakojen lihojen käsittelyyn puinen leikkuulauta ei ole paras valinta. Raa’asta lihasta saattaa imeytyä lihan nesteiden mukana taudinaiheuttajia puiseen leikkuulautaan, minkä takia sen puhtaana pitäminen on haastavaa.

Muovinen leikkuulauta on puista lautaa helpompi puhdistaa perusteellisesti. Muovisen laudan etuna on myös se, että sen voi pestä koneessa.

Puisia leikkuulautoja kannattaa välttää kokonaan

Tarua. Puisia leikkuulautoja kannattaa suosia erityisesti silloin, kun käsiteltävät raaka-aineet ovat melko kuivia eikä niistä imeydy nesteitä lautaan. Joidenkin tutkimusten mukaan puulla on myös luonnostaan antimikrobisia ominaisuuksia, minkä takia taudinaiheuttajat eivät elä siinä yhtä pitkään kuin muovisessa.

Silmänräpäyksessä ne eivät kuitenkaan tuhoudu, minkä takia puinenkin leikkuulauta täytyy puhdistaa huolellisesti.

Raaoille ja kypsille lihoille on hyvä olla eri leikkuulaudat

Totta. Keittiöhygienian kannalta on olennaista, että raakaa lihaa käsitellään eri leikkuulaudalla kuin kypsää lihaa tai muita ruokia. Leikkuulaudan voi tietenkin myös puhdistaa välissä, mutta se täytyy tehdä hyvin perusteellisesti.

Tarkoituksena on, että raa’an lihan mahdolliset taudinaiheuttajat eivät siirry kypsään lihaan tai muihin ruokiin, joita ei enää kuumenneta ennen syömistä. Olennaisen tärkeää on pestä myös veitsi, muut ruoanlaittovälineet ja kädet sen jälkeen, kun on käsitellyt raakoja lihoja.

Samat ohjeet koskevat tietysti myös kalan käsittelyä.

Lue myös: Suppilovahvero on varttuneen metsän ruokasieni – Lämpiminä syksyinä suppiksia poimitaan jopa joulukuussa

Tavallisesti ensimmäiset ilmoitukset suppilovahveroista kiirivät Luonnonvarakeskukseen elokuun puolivälissä.

Tavallisesti ensimmäiset ilmoitukset suppilovahveroista kiirivät Luonnonvarakeskukseen elokuun puolivälissä. © Jere Malinen

X