Valeuutisista ei enää puhuta – Kiitos Trumpin! Totuuden pahin vihollinen ei enää ole valhe vaan mielipide, joka vaikuttaa tunteisiin

Faktabaari-palvelu on lopettanut ”valeuutinen”-sanan käytön. Tästä meidän on kiittäminen Donald Trumpia. Päätoimittaja Petra Piitulainen-Ramsay kertoo miksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Faktabaari-palvelu on lopettanut ”valeuutinen”-sanan käytön. Tästä meidän on kiittäminen Donald Trumpia. Päätoimittaja Petra Piitulainen-Ramsay kertoo miksi.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miikka Järvinen

Vaihtoehtoisten faktojen ja puolitotuuksien vihollinen, Faktabaari-palvelu  juhlii viidettä syntymäpäiväänsä  tiistaina toinen huhtikuuta, joka on nimetty kansainväliseksi faktantarkistuspäiväksi.

Yksi viimeisimpiä Faktabaarin paljastuksia koski Ylen ilmastoaiheista kyselyä puolueiden puheenjohtajille vaalitentissä 14.3.2019.

Tentistä Faktabaari tarttui kysymykseen ruoantuotannon ilmastovaikutuksia, joita koskevista puoluejohtajien väittämistä paljastui neljä virhettä:

  1. ”Kotimainen liha on ilmastoteko” – Antti Rinne, sd
  2. ”Kotimainen liha on ilmastoteko verrattuna brasilialaiseen banaaniin” – Sari Essayah, kd.
  3. ”Suomalainen liha on ekologisempaa ja eettisempää ruokaa kuin riisi, joka kuskataan toisesta maailmankolkasta” – Jussi Halla-aho, ps.
  4. ”Suomalainen liha on tuotettu laadukkaasti ja ekologisesti” – Juha Sipilä kesk.

Faktabaari kuuli asiassa ilmastokysymysten asiantuntijoita ja julkaisi niiden pohjalta artikkelin, jossa todetaan, etteivät puheenjohtajien väitteet pidä paikkaansa, vaan ilmaston kannalta liha on suurempi rasite ilmastolle kuin kasvikset. 

Lihan ilmastovaikutukset riippuvat eläinlajista

Puheenjohtajien kommenteista pistää silmään karkea yleistys. Ilmastovaikutuksiltaan hyvinkin erilaisten naudan, sian ja siipikarjan osuutta ei eritelty.

Lähteinä käytetyssä Luonnovarakeskuksen ravintopyramidissa naudanlihakilon tuottamisen kerrotaan aiheuttavan 20-50 kilon laskennalliset hiilidioksidipäästöt. Sianlihakilon päästöt ovat 5-9 kiloa ja broilerikilon 3-7 kiloa hiilidioksidia.

Juuston ilmastovaikutukset Faktabaari kuittasi analyysinsa lopussa lyhyesti toteamalla, että yhden juustokilon hiilidioksidipäästöt ovat 5-15 kiloa – tuplasti enemmän kuin kilolla broileria. Juustosta ei kuitenkaan tällä kertaa ollut puhetta, vaan lihasta ja kasviksista.

Kilo lihaa ainakin keskimäärin ja eläinlajista piittaamatta vapauttaa ympäristöön enemmän hiilidioksidia kuin kilo keskivertokasviksia – oli kyse sitten Sari Essayahin brasilialaisista banaaneista, Jussi Halla-ahon tuontiriisistä tai kotimaisista marjoista.

”Pyrimme käsittelemään väitteitä siinä kontekstissa kuin ne on esitetty. Haluamme selittää asioita ja avata niitä myös mediakasvatuksen lähtökohdista”, sanoo Faktabaarin vastaava toimittaja Petra Piitulainen-Ramsay.

Asiayhteys huomioiden voidaan siis todeta, että Faktabaari onnistui keskimäärin osoittamaan, että puheenjohtajat olivat väitteissään keskimäärin väärässä.

Tulevaisuus on nuorten mediakasvatuksessa

Kun Faktabaarin päätoimittajalta tiedustelee viime aikojen mehevimpiä paljastuksia, lista on lyhyt. Paljastuksia on niukasti, kuten resurssejakin, joita aiotaan jatkossa kohdistaa erityisesti nuorten eli tulevaisuuden äänestäjien mediakasvatukseen.

”Olen kuullut toistettavan, että medianlukutaidossa Suomi on maailman kärkimaita. Se on asia, jonka haluaisin oikeasti tarkistaa, mihin se perustuu. Kun opettajien kanssa juttelee, he ovat olleet kiinnostuneita siitä mitä tarjottavaa meillä voisi olla. Opettajat kokevat, että heillä ei ole riittävästi työkaluja mediakasvatuksen toteuttamiseen”, Piitulainen-Ramsay sanoo.

Faktabaarin kouluille ja opettajille tekemä mediakasvatusaineisto löytyy tietenkin netistä, ja paketin nimi on Vaalit tulevat – oletko valmis?

Lihakeskusteluun Faktabaari tarttui, koska vapaaehtoisvoimin pitkälti pyörivä palvelu oli saanut paljon tarkistuspyyntöjä Ylen vaalipaneeliin liittyen.

”Resurssimme eivät taivu kaikkeen, eivätkä kaikki väitteet ole sellaisia, joita voisi tarkistaa. Ympäristö ja ilmasto ovat olleet paljon esillä tänä vuonna, ja on alkanut tulla tarkistuspyyntöjä liittyen jompaankumpaan. Ne kiinnostavat ihmisiä.”

Yleisön pyynnöistä johtuen Faktabaari lähetti ruotsalaisen 16-vuotiaan ilmastolakko-liikkeen käynnistäneen aktivistin Greta Thunbergin puheen kommentoitavaksi asiantuntijoille.

”Hänen puheeseensa tartuttiin, koska hän on nuorille esimerkki, jolla on yhteiskunnallista arvoa. Se on myös hyvä esimerkki mediakasvatuksessa käsiteltäväksi.”

Asiantuntijoiden johtopäätös oli, että aktivisti Thunberg on tehnyt hyvin taustatyönsä, ja hänen esittämänsä ilmastoväitteet ovat faktoja, eli pitävät paikkansa.

Päätoimittaja myöntää, että vaikka suomalaisten puoluejohtajien lihakommentteja kritisoitiin suoraan, alaikäisen aktivistin väitteiden mahdolliset epätarkkuudet tulisi ilmaista hienovaraisesti ja lyttäämättä.

”Emme koskaan lähde liikkeelle ennakkoasenteesta. Mietimme Thunbergin tapauksessa, miten esitämme sen, jos jotain löytyy. Hän on nuori ja monia muita nuoria liikkeelle saanut henkilö, emmekä olisi voineet lytätä häntä. Mutta jos olisi paljastunut, etteivät hänen puheensa kestä, ei sitä olisi voitu peitelläkään.”

Mielipide voi olla totuuden kannalta haitallisempi kuin valhe

Faktantarkistuksen näkökulmasta mielipide voi olla vaikeampi vihollinen kuin suoranainainen valhe. Miten tämä on mahdollista?

”Väittämistä saatetaan vältellä ja pukea ne mielipiteiksi.”

Kansainvälisten faktantarkistajien menetelmät perustuvat pitkälti yhteiseen konsensukseen ja tiedonvaihtoon. Mielipidekirjoitusten, osalta tämä konsensus toistaiseksi puuttuu.

Miksi meidän pitäisi huolestua mielipiteistä ja keveistä nettisisällöistä, joita ei välttämättä yritetäkään esittää tosiasioina?

Piitulainen-Ramsay on huolissaan siitä, että tällainen aineisto hämärtää tosiasioiden ja mielipiteiden välistä rajaa, ja sitä käytetään tarkoitushakuisesti.

”Sellaista huomaa, jos seuraa vaalitenttejä ja sitä, kuinka paljon poliitikot väittävät asioita. Suora väittäminen on vähentynyt ja väittämiä naamioidaan mielipiteiksi, ja ihmiset tekevät näistä tulkintojaan. Minun vaikutelmani on, että sellaista ’musta tuntuu’ -puhetta on enemmän kuin että väitettäisiin suoraan. Tämä oli nähtävissä jo 2018 presidentinvaalien aikaan.”

Eli jos ei esitetä väitettä, sitä ei voi osoittaa vääräksi faktantarkistuksen keinoin, jotka perustuvat kansainvälisen faktantarkistusverkoston luomaan koodistoon.

”Jos sanotaan, että ’musta tuntuu’ ja ihmiset tekevät tulkintoja, niiden avulla esitetään väitteitä mutta ei suoraan vaan välillisesti. Sellaiseen täytyisi jollain tavalla pystyä puuttumaan, mutta mikä se tapa on. Meillä pitää olla yhteneväinen menetelmä, jotta uskottavuus säilyy.”

Valeuutisista ei enää puhuta – kiitos Trumpin

Uhkana ei välttämättä ole tarkoitushakuisesti valheellista tietoa levittävien vasta- ja vaihtoehtomedioiden toiminta, joihin puuttumista ammattimaisten faktantarkistajien välttämättä kannata harkita kahteen kertaan.

”Jos väärää tietoa sisältävää väitettä on jaettu sosiaalisessa mediassa viisi kertaa ja tykätty kolmesti, kannattaako sellaisesta tehdä juttu? Ei välttämättä, koska silloin sä ehkä pelaat niiden pussiin.”

Piitulainen-Ramsay on tarkka, että mitä tahansa sponsoroitua sisältöä ei faktantarkistuksen kohteeksi kannata ottaa.

”Valeuutinen on sana, jota me faktantarkistajat emme käytä, koska siitä on tehty poliittinen ase. Donald Trump sen aloitti, kun rupesi kutsumaan perinteisen median juttuja valeuutisiksi. Emme halua, että faktantarkistuksesta tulee sellainen.”

Entä onko Piitulainen-Ramsay saanut viitteitä, että Faktabaaria tai muita faktantarkistajia käytettäisiin poliittisiin tarkoituksiin? Esimerkkinä voidaan kuvitella tilanne, että vaikkapa maahanmuuttokysymyksissä tietyn linjan kannattajat tehtailevat tarkistuspyyntöjä Faktabaarille, jonka tekemästä analyysista toivotaan  vipuvartta oman agendan edistämiseen?

”En epäile, että Faktabaaria käytetään sellaiseen, mutta teoriassa se on mahdollista, koska tarkistuspyyntölomakkeemme on avoin kaikille. Pyyntöjä joudutaan arvioimaan ja laittamaan järjestykseen koko ajan.”

”Tässä on myös epäkohta. Meidän pitäisi luoda läpinäkyvämmäksi se, miksi tartumme tiettyyn aiheeseen mutta emme johonkin toiseen. Yhteiskunnallinen merkittävyys on yksi kriteeri. Toinen kriteeri on, jos samasta asiasta tulee monta tarkistuspyyntöä.”

X