Totuus, pahin vihollinen

Arvasikohan Bradley Manning luovuttaessaan Wikileaksille satojatuhansia salaisia asiakirjoja, millainen soppa siitä syntyisi.

Toki tiedostojen joukossa oli tulikuumaa tavaraa: Tietoja vankien kidutuksesta. Videoita, joissa Yhdysvaltain taisteluhelikopterit tulittivat kylmäverisesti siviilejä ja lapsia.

Materiaali osoitti, miten USA:n sotilaat toimivat läntisen demokratian arvojen ja ihmisyyden vastaisesti. Suuri yleisö sai vihdoin nähdä, millaista peliä USA pelasi Afganistanissa ja Irakissa.

Sotarikosten ja diplomaattisen suhmuroinnin lista kasvoi pitkäksi.

Mutta kuka oli tarinan roisto? Tietenkin Bradley Manning itse.

Hän on istunut kolme vuotta tutkintavankeudessa. Oikeudessa häntä on syytetty muun muassa vakoilusta ja USA:n vihollisten auttamisesta.

Ja onhan hän auttanut.

Yhdysvaltain hallinto pitää yllä kulisseja, joiden taakse saa katsoa ainoastaan turvaluokituksen saanut henkilö. Vihollisia olemme kaikki me, jotka haluaisimme kurkistaa kulissien taakse ilman hallituksen leimalla varustettua kulkukorttia.

Kulissien tehtävä on kätkeä kova totuus: Länsimaisia arvoja ylläpidetään keinoilla, jotka eivät täytä länsimaisia standardeja.

Manningille langetettava 136 vuoden kakku ei siis olisi yllätys. Se olisi luonnollinen jatke USA:n harjoittamalle politiikalle. Samalle, jota harjoitettiin jo ennen George W. Bushin aikaa. Samalle, joka jatkuu Obaman valtakaudella.

Yes we can.

Kova Eurooppa

Yksi asia yhtälössä silti ihmetyttää: Miksi Eurooppa on niin hiljaa?

Pohjoismaiden, Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian päämiehet katselevat passiivisina, kun Manningia talutetaan tuomiolle.

Sama kohtalo taitaa odottaa Edward Snowdenia, joka paljasti Yhdysvaltain tiedustelupalvelun vakoilevan EU-kansalaisia.

Iso-Britanniassa The Guardianin teettämän gallupin mukaan vain 30 % kansalaisista piti Snowdenin toimia rikollisina. 41 % vastaajista näki Snowdenin sankarina, joka on uhrannut itsensä yhteisen hyvän vuoksi.

Samaa mieltä ovat olleet monet kansainvälisen oikeuden asiantuntijat: jos demokraattinen valtio syyllistyy rikollisiin toimiin, kansalaisella on oltava oikeus paljastaa rikollinen toiminta.

Käytännössä näin ei ole. Manningin ja Snowdenin tapausten yksinkertainen viesti kuuluu: ”Kerropa totuus, niin me lukitsemme sinut loppuiäksesi linnaan!”

Jostain syystä eurooppalaiset poliitikot eivät ole katsoneet tarpeelliseksi tuomita jyrkästi tätä viestiä.

Suomessa jotkut poliittiset nuorisojärjestöt ovat esittäneet, että Snowdenille myönnettäisiin turvapaikka. Ministerit ja suurten puolueiden puheenjohtajat ovat olleet puheissaan varovaisempia.

Ehkä vaikenemiseen on hyvä syy. Snowden itse on vihjaissut, että EU olisi itsekin osallistunut vakoiluun kansalaisten tietämättä.

Maailma on tainnut muuttua kymmenessä vuodessa.

Kun terrorismin vastainen sota käynnistyi 2001, Euroopan ja USA:n välit jäätyivät. Euroopan poliittinen eliitti piti Yhdysvaltain voimatoimia liioiteltuina ja jopa länsimaisen demokratian arvojen vastaisina. Yhteistyöhön lähdettiin väkinäinen hymy kasvoilla.

Sen jälkeen Euroopassa on eletty vaikeita aikoja. EU on hajaannuksen tilassa, ja ulkoiset uhkat ovat lähempänä kuin ennen. On ajateltava ennen kaikkea taloutta.

Ehkä talouskriisi teki meistä kyynisiä.

Se selittäisi, miksi poliittinen arvokeskustelu kiinnostaa vain nuoria ja joitain harvoja vanhan polven idealisteja.

Manningin ja Snowdenin kohtalot antavat joka tapauksessa hirtehisen kuvan länsimaisista arvoista: Koulutus on tärkeää, ja tietoa tulee levittää vapaasti. Mutta totuuden kertominen on meidän aikamme hirvittävin rikos.

Diktaattorit ja terroristit ympäri maailman mahtavat nauraa partaansa tätä näytelmää seuratessaan.