Trump on Putinin suosikki USA:n presidentiksi – ”Pommitan paskat pihalle Isisistä”

Republikaanien gallup-ykkösenä Yhdysvaltain presidenttikisan ensimmäiseen esivaaliin valmistautuva Donald Trump tunnetaan provosoivista lausunnoistaan. Niitä on riittänyt myös ulkopolitiikan saralla.

Miljardööri on uhonnut rakentavansa muurin Meksikon rajalle ja pakottavansa meksikolaiset maksamaan sen. Jihadistijärjestö Isisistä Trump on luvannut pommittaa ”paskat pihalle”. Kiinan presidenttiä Xi Jingpingiä Trump on kehaissut ”erittäin fiksuksi” – ja kutsunut sitten ilmastonmuutosta Kiinan luomukseksi, jolla Aasian supervalta yrittää horjuttaa Yhdysvaltain teollisuutta.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on ollut Krimin valtaamisesta asti USA:n istuvan presidentin Barack Obaman hampaissa. Trumpilta Kremlin johtaja saa kuitenkin ymmärtäväisen arvion.

”Ainakin hän on maansa johtaja, sellainen, jota meillä ei nyt ole”, Trump kommentoi viime joulukuussa Morning Joe -ohjelmassa.

Toimittajan vastakysymyksen Venäjällä Putinin aikana surmatuista journalisteista Trump kiersi ymmärtäväisellä vastakommentilla: ”Minusta tuntuu, että meidänkin maamme tappaa runsaasti ihmisiä.”

Kunnioitus on molemminpuolista. Ennen Morning Joe -ohjelman haastattelua Putin oli suorastaan suitsuttanut republikaanirääväsuuta toimittajille.

”Ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi nerokas ja lahjakas persoona. – – – Hän on Yhdysvaltain presidenttikisan ehdoton johtaja”, Putin sanoi yhdysvaltalaisen Politico-lehden mukaan.

Lehden kommenttien mukaan Trumpin presidenttiys sopisi Kremlille Putinin mukaan hyvin.

”Hän sanoo haluavansa syventää suhdetta Venäjän kanssa. Miten voisimme olla toivottamatta sitä tervetulleeksi?”

Republikaanien ja Venäjän lämpimät välit

Aggressiivisista lausunnoistaan tunnetun republikaaniehdokkaan ymmärtävän suhtautuminen Venäjän itsevaltaiseen presidenttiin voi tuntua yllättävältä. Republikaanipresidenttien ja venäläisjohtajien kanssakäyminen on kuitenkin usein sujunut varsin mallikkaasti, ainakin puheiden tasolla.

”Ronald Reagan myös kehui vuolaasti Mihail Gorbatšovia Kylmän sodan jännitteiden purkaantuessa. George W. Bush sanoi Putinista ensitapaamisen jälkeen, että häneen voi luottaa. Ylipäätään republikaanit ovat puhuneet Neuvostoliiton ja Venäjän johtajista kunnioittavammin kuin demokraattipresidenteillä on ollut tapana”, Helsingin Yliopiston Aleksanteri-instituutin Venäjään erikoistunut tutkija Hanna Smith sanoo.

USA:n demokraattien ulkopolitiikkaa on perinteisesti huomattavasti sovittelevampaa kuin republikaanien.

Smithistä republikaanit ovat silti viime vuosikymmeninä olleet Venäjälle demokraatteja helpompi vastinpari.

”Sekä Bill Clintonin että Obaman johdolla USA:n ja Venäjän suhteet paranivat ensimmäisellä, mutta viilenivät selvästi toisella presidenttikaudella.”

Clintonin Moskovan suhteita hiersi entisten Neuvostoliiton satelliittien marssi Naton jäseniksi. Obaman ja Putinin välit jäädytti Ukraina.

”Etenkin Venäjän 1990-luvun heikkous yhdistyy maan nykyjohdon mielissä osittain USA:n demokraattipresidenttiin. Moskovassa Clintonin tulkitaan pettäneen George Bushin lupaukset entisten neuvostomaiden pysymisestä Naton ulkopuolella.”

Ylipäätään demokraattien ulkopolitiikka näyttää Kremlin silmin republikaanien toimia poukkoilevammalta.

”Republikaaneja ja Venäjän johtoa yhdistää samanlainen konservatiivinen näkemys siitä, miten suurvaltaa kuuluu johtaa. Perusajatus on, että jos sinä et astu minun varpailleni, minä en tallaa sinun varpaitasi.”

Autoritäärisen johtajuuden ihailu loistaa peittelemättömästi sekä Putinin että Trumpin puheista.

”Tähän suhtautumiseen kuuluu, että molemmat huomioivat toisen suurvaltastatuksen. Tämä on äärimmäisen tärkeää omanarvontunnostaan tarkoille venäläisjohtajille. Vastaavasti Obaman puheet Venäjästä alueellisena suurvaltana ovat myrkkyä, jota Moskovassa ei ole unohdettu tai annettu anteeksi.”

Sen sijaan Trumpin vuonna 1990 esittämä arvio Gorbatšovista ”Venäjän talouden tuhoajana ja maan pilaajana” on hunajaa Putinin korville. Venäjän presidentin arvion mukaan Neuvostoliiton romahtaminen on 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi.

”Se, miten johtajien kemia toimii persoonatasolla, selviää kuitenkin aina vasta tapaamisen myötä”, Smith muistuttaa.

Eristäisikö Donald Trump USA:n?

Trumpin kärjekkäistä lausunnoista piirtyy kuva hahmottomasta politiikasta. Miljardöörin ulkopoliittiset perusajatukset vaikuttavat kuitenkin pysyneen pitkään samoina.

Kiinteistömoguli osti jo vuonna 1987 New York Times -lehdestä 100 000 dollarilla koko sivun ilmoituksen, jossa hän kritisoi Yhdysvaltojen haaskaavan rahojaan toimimalla maailmanpoliisina. Trumpin mukaan Japanin, Etelä-Korean ja muiden USA:n armeijan läsnäolosta hyötyvien maiden pitäisi maksaa saamastaan suojelusta – tai ennemminkin Yhdysvaltain pitäisi lakata auttamasta sotilaallisesti varsinkin ”rikkaita liittolaisiaan”.

Vastaavia ajatuksia Trump on markkinoinut presidenttikampanjassaan. Kovan kapitalismin ruumiillistuma pidetty bisnesmies on haukkunut myös kansainväliset kauppasopimukset ja puhunut tuontituotteille määrättävien tullimaksujen puolesta.

USA:n eristäytymistä kannattavalla isoloationistisella ajattelulla on pitkät juuret Yhdysvaltain ulkopoliittisessa keskustelussa.

Jos Trump pääsisi presidentiksi ja vähentäisi USA:n kansainvälistä roolia esimerkiksi ”rikkaiden liittolaisten” Euroopassa, Venäjän liikkumavara lisääntyisi. Polico-lehti arvioikin, että Trumpin presidenttiys olisi Putinille ”unelmien täyttymys”: Venäjän johtajan ei enää tarvitsisi toimia Natoon ja kansainväliseen demokratiaan sitoutuneen presidentin kanssa.

Myös Hanna Smith arvioi, että Trumpin presidenttiys vähentäisi Naton merkitystä.

”Euroopassa Venäjän kanssa alettaisiin neuvotella enemmän Euroopan kuin Naton tasolla. Tämä taas nostaisin painoarvoa yleiseurooppalaisessa Venäjän suhteiden hoitamisessa. Venäjän silmissä Suomi on usein välittäjä maan ja EU:n välisissä kysymyksissä, vaikka Suomi on myös EU:n jäsen. Suomelle EU-roolin kirkkaana pitäminen on Venäjän kysymyksissä kestävä ulkopoliittinen haaste.”

Vaikka Yhdysvaltojen eristäytyminen voisi lisätä Venäjän liikkumavaraa sille tärkeissä Eurooppa-suhteissa, pidemmälle vietynä USA:n isolationismi olisi myös Venäjälle karvasta, Smith uskoo.

”Jos USA unohtaisi Euroopan kokonaan, Venäjästä tulisi väliinputoaja. Moskovassa halutaan, että Yhdysvallat kiinnittää siihen huomiota. Venäjä tarvitsee kiistakumppanin, ja mieluiten sellaisen, jonka toimintaa se ymmärtää ja osaa ennakoida.”

Tässä suhteessa Trump olisi Kremlille mieluisampi vastapeluri kuin demokraattien presidenttigallupien kärjessä oleva Hillary Clinton – Obaman hallinnon entinen ulkoministeri ja Bill Clintonin puoliso.

”Hillary Clintonin valinta presidentiksi olisi Moskovalle painajainen. Hän jatkaisi Obaman ulkopolitiikkaa, jossa Euroopalla, Ukrainan tilanteella, demokratian viennillä ja Naton laajentumisella olisi merkitystä. USA:n ja Venäjän etupiirirajat olisivat auki ja satunnaisen sotilaallisen toiminnan mahdollisuus olemassa. Hillaryn presidenttiyden myötä muistot Bill Clintonin kaudesta nousisivat pintaan ja lisäksi Putinin pitäisi vielä tehdä yhteistyötä naisen kanssa.”

Juttu on julkaistu alun perin Seura.fi:ssä 1.2.2016