Tuhoisin johtaja on fiksu ja ilkeä.

Jaa artikkeli

Amerikkalaiset ovat optimistien maineessa ja tykkäävät positiivisista vastauksista, silloinkin kun niille ei ole katetta. Ihan nuorena minäkin kuvittelin, että kun amerikkalainen kysyy vointiani, hän haluaa aidosti tietää, miten minulla menee. Mutta oikeasti hän halusikin minun vain hymyilevän ja sanovan jotain positiivista. Kiitos hyvin. Jos sanoin suoraan kuten suomalaisella on tapana, että harmittaa eikä suju, hän hämmentyi.

 

Nyt on maailma toisenlainen, poissa on positiivisuus myös Amerikasta, ja meidän muiden vuoro on hämmentyä. Kaikki kielteinen, minkä pystymme kuvittelemaan, voi todellakin toteutua – televisiossa, sosiaalisessa mediassa, politiikassa, tosielämässä. Elämme huonojen esikuvien aikaa. Tauti leviää, turrumme ilkeilyyn. Pahapuheisia ei yhteisön paheksunta hetkauta, jos tuomioon edes törmäävät. Päinvastoin. Sehän on kunnia, mainosta.

 

Viikonloppuna löimme kotona vetoa siitä, jatkaako presidentti Donald Trump ilkeää tviittailuaan ehdokas Trumpin tavoin. Aina harkitsevainen kumppanini arvioi, että ei jatka. Ei voi. Ei tuossa roolissa. Optimisti! Itse päädyin siihen, ettei tunteitaan hallitsematon ego muutu viran myötä. Taidan olla oikeassa, vaikken haluaisi. Ajatus Trumpin esikunnasta laatimassa virallisia selittelytviittejä presidentin yksityistviittien pehmennykseksi on lähes skitsofreeninen. Kumpaa uskoa, presidenttiä vai diilipomoa, kun sana on teko? Kun ehdokas Trump haukkui tiedustelupalvelunsa natseiksi ja presidentti Trump ilmoitti rakastavansa koko porukkaa, niin mikä on tulkinta? ”Amerikka ensin” ei taida olla totta, ei edes presidentti ensin. Trump ensin on.

 

Uskaltaisiko silti kokeilla muinaisamerikkalaista positiivisuutta: Jos ottaa Trumpin puheiden äärilaidoilta – showsta – pois aina vähintään kolmanneksen tehoja, niin jääkö jäljelle jotain järkevää ja rakentavaa yhteiseksi hyväksi? Tyhmähän Trump ei mitä ilmeisimmin ole, jos bisnesälyllä mitataan. Mutta nyt tarvitaankin viisautta ja malttia: valtiomieskykyjä.

Lue muut vuoden pääkirjoitukset:

Suomi myynnissä pala palalta? Päätyykö infra ulkomaiseen omistukseen?

Eutanasia: Ennakkovarmuus tuskattomasta lähdöstä olisi armoa jo ennen kuolemaa

Usko tai älä – Ikä lisää joustavuutta ja avarakatseisuutta

X