Tuntematon ystävä kirjoittaa kirjeen

Jaa artikkeliLähetä vinkki
17-vuotias Aurora ideoi Hyvän mielen kirjeet -kampanjan, jossa nuoret ja vanhat yhdistetään kirjeenvaihtokavereiksi. © Jonne Räsänen/Otavamedia
Erilaisissa tempauksissa kehotetaan kirjoittamaan kirjeitä tai postikortteja ennestään vieraille henkilöille. Mistä silloin voi kirjoittaa?

Itsenäisyyspäivänä Suomi hullaantui sotaveteraani Hannes Hyvösestä. Uutinen syntyi siitäkin, kun 102-vuotias Hyvönen sai jouluna yli tuhat joulukorttia itselleen tuntemattomilta ihmisiltä. Mitäköhän korteissa luki? Kirjoittikohan joku muutakin kuin vain hyvän joulun ja uuden vuoden toivotukset?

Mitä yleensäkään voi kirjoittaa täysin tuntemattomalle ihmiselle?

Helsinkiläisellä 17-vuotiaalla Auroralla on vinkki: Aloita itsestäsi, kerro kuka olet ja mistä olet kiinnostunut. Näin lukija tietää, millaisen henkilön kanssa hän käy keskustelua kirjeitse.

Ideasta kampanja

Aurora on miettinyt tuntemattomalle kirjoittamista paljon viime aikoina. Kaikki lähti liikkeelle siitä, että hän halusi löytää itselleen kirjekaveriksi vanhuksen, jonka kanssa voisi vaihtaa kokemuksia elämästä.

”Minulla on tapana jutella koulumatkoilla metrossa ja bussissa tuntemattomien vanhusten kanssa. Heillä on kerrottavanaan mielenkiintoisia tarinoita, jotain mitä minä en ole vielä ehtinyt kokea. Mietin, että kirjeenvaihdossa asioista voi kertoa rauhassa ja pidemmin.”

Yhden naisen tavoite laajeni yhteistyössä Helsingin Kallion seurakunnan kanssa Hyvän mielen kirjeet -kampanjaksi. Löytyi nimittäin kymmeniä muitakin nuoria ja useampia vanhuksia, jotka halusivat löytää eri-ikäistä juttuseuraa.

Kampanjaan tähän mennessä osallistuneet saavat tietää kirjeenvaihtokumppaninsa tänään ystävänpäivänä. Kaikki ovat lupautuneet kirjoittamaan ainakin yhden kirjeen omalle kirjeystävälleen. Toisaalta kirjeet voivat olla alku pitkällekin ystävyydelle.

Uusia näkökulmia

Aurora toivoo, että kirjeenvaihto murtaa sukupolvien raja-aitoja. Mielikuvat nuorista ja vanhoista ihmisistä ovat hänen mielestään liian kapeita. Oppia toisesta voisi ottaa molemmin puolin.

Metrossa Aurora saattaa aloittaa keskustelun vaikkapa säästä. Sillä voisi aloittaa ensimmäisen kirjeenkin, jos aihetta on aluksi vaikea keksiä.

Aurora haluaisi keskustella oman kirjekaverinsa kanssa nuoruudesta, tekniikan kehittymisestä, arjen kuulumisista ja ajatuksista.

”Kaikilla ei ole isovanhempia elossa tai lapsenlapsia. Kirjeenvaihto voi olla jollekin ensikosketus toiseen sukupolveen.”

Etanaposti kiinnostaa jälleen

Yhden kirjeystävän Aurora on jo saanut, kun oma isoäiti kertoi kirjoittavansa mielellään lapsenlapsensa kanssa. Pian kaksikon kirjeet alkavat matkata Helsingin ja Lapin välillä.

Tämän lisäksi Aurora toivoo löytävänsä edelleen myös tuntemattoman vanhuksen kampanjaan ilmoittautuneiden joukosta.

”Sukuni on kotoisin Lapista, joten olisi mielenkiintoista tutustua alueeseen ja sen ihmisiin vielä paremmin minulle tuntemattoman henkilön näkökulmasta.”

Miksi juuri kirjoitettu kirje?

”Se on henkilökohtainen ja persoonallinen tapa. Vastaanottaja tietää, että kirjeen kirjoittaja on nähnyt aikaa ja vaivaa tekstin eteen. Kirjepostiin liittyy myös jännitys siitä, milloin kuori tipahtaa postilaatikkoon. Minulla oli lapsena kirjekavereita, mutta jossain vaiheessa kirjoittaminen hiipui. Nyt kirjeiden kirjoittaminen tuntuu taas raikkaalta idealta”, Aurora kertoo.

Aurora haluaa nuoren ikänsä takia esiintyä julkisuudessa vain etunimellään.

 

 

X