Tuntemattoman sotilaan itseoppinut käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala on Suomessa harvinaisuus: ”Tulin käsikirjoittajaksi sivuovesta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Jari Olavi Rantala
”Tuntemattoman sotilaan uutta versiota kirjoittaessa minulle oli keskeistä, miten tavoitamme sukupolven, jolla ei ole tarttumapintaa tarinaan”, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala sanoo. Tuntemattoman sotilaan tv-sarjaversio alkaa TV1:ssä 30.12. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Jari Olavi Rantala ja Aku Louhimies tekivät varusmiehinä reportaasin Talvisota-elokuvan kuvauksista. Nyt kaksikon Tuntematon sotilas -sarja saa ensi-iltansa. Itseoppinut Rantala on noussut käsikirjoittajien kärkijoukkoon.

Sillä kerralla roolit olivat toisin päin.

”Minä otin valokuvia. Aku teki tekstit”, Jari Olavi Rantala, 51, kertoo.

Oli vuosi 1989 ja upseerikokelaat Rantala ja Aku Louhimies olivat saaneet poikkeuksellisen tehtävän.

Pekka Parikka kuvasi Talvisota-elokuvaa. Reserviupseerikoulun oppilaskunnassa istunut kaksikko matkasi Haapamäelle kuvauksiin tekemään reportaasia RUK:n kurssijulkaisua varten.

Talvisota oli valmistuessaan Suomen kallein sotaelokuva. Vuonna 2017 saman tittelin sai Tuntemattoman sotilaan kolmas filmatisointi.

Seitsemän miljoonaa euroa maksaneen ja miljoona elokuvateatterikatsojaa keränneen elokuvan ohjasi Aku Louhimies. Käsikirjoituksen tekivät Louhimies ja Jari Olavi Rantala. Roolit olivat vaihtuneet. 30. joulukuuta kaksikon tulkinta Väinö Linnan kansallisromaanista nähdään Ylellä viisiosaisena tv-sarjana.

Tuntematon sulkee ympyrän, joka alkoi Talvisodan kuvauksista.”

Taideteollinen antoi pakit

Rantalan tie käsikirjoittajaksi ei ole tavanomainen. Porilaispoika hurahti elokuviin teini-ikäisenä 1980-luvulla, kun videovuokraamot levisivät vauhdilla ympäri maan. Rantala innostui kauhusta ja toiminnasta ja kantoi elokuvia kotiin kasettikaupalla.

Varusmiesaika toi elokuvien katseluun uuden kulman.

”Pääsin töihin Ruotuväki-lehteen ja kirjoitin sinne ensimmäiset elokuva-arvioni”, Rantala muistelee.

Ennen varusmiespalvelusta hän oli opiskellut tv-työtä kansanopistossa Turussa. Kotiuduttuaan Rantala sai töitä MTV:n uutisten editoijana. Niiden lisäksi hän toimi Turkulaisen elokuvakriitikkona.

”Leikkasin MTV:llä myös dokumentteja.”

Elokuvaharrastajan mielessä kyti toive kunnianhimoisemmastakin elokuvanteosta.

”Ensimmäinen ajatus oli päästä ohjaamaan elokuvia.”

Suomalaisen elokuva-alan portinvartijana toimivassa Taideteollisessa korkeakoulussa ei kuitenkaan kiinnostuttu Rantalasta.

”Pääsin ohjaajalinjan pääsykokeissa jatkokierroksille, en sen pidemmälle.”

Rantala luki kirjallisuutta ja elokuva- ja televisiotutkimusta. Aikaisempien hakujen aiheuttamasta pettymyksestä huolimatta hän pyrki Taideteollisen käsikirjoittajalinjalle vielä 2000-luvun alussa.

Elokuvakoulun ovet eivät edelleenkään auenneet.

Musta juhannus jäi hyllyyn

Onneksi kaikki tiet elokuvantekoon eivät kulje Taideteollisen kautta. Rantala sovelsi liikkuvan kuvan ymmärrystään tv-töissä. Hän ohjasi MTV3:lle muun muassa Huomenta Suomi– ja Lööpin takana -ohjelmia. Kun kanavalle perustettiin verkkopalvelu, Rantala kirjoitti sinne elokuvakritiikkejä.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt.

1990-luvun alussa veristen videoiden suurkuluttaja kirjoitti ystävänsä kanssa käsikirjoituksen kauhuelokuvaan Musta juhannus. Se jäi hyllylle.

Eräällä toisella elokuvahankkeella oli kuitenkin kauaskantoisia seurauksia. Entiselle armeijakaverille Aku Louhimiehelle Taideteollisen portit olivat auenneet.

”Mustan juhannuksen aikoihin kerroin Akulle, että olin alkanut tehdä käsikirjoituksia. Aku ehdotti, että tehtäisiin yhdessä lyhytelokuva, joka perustuu Leo Tolstoin novelliin Väärennetty korkolappu.”

Lopulta tarina kasvoi täyspitkäksi elokuvaksi, jonka käsikirjoittamiseen otti myöhemmin osaa myös Paavo Westerberg.

Lopputulos, Paha maa, valmistui vuonna 2007. Monijuoninen ja sysisynkkä elokuva oli suurmenestys, joka rohmusi katsojia ja palkintoja.

Louhimiehelle elokuva oli kolmas pitkä ohjaus ja lopullinen läpimurto. Se sai parhaan käsikirjoituksen Jussin. Paha maa avasi Rantalalle tien vuosikausia haaveilemaansa ammattiin.

Klassikko uudistettiin

”Tulin käsikirjoittajaksi sivuovesta. Suhteet Louhimieheen auttoivat ratkaisevasti, mutta tietotaito tuli elokuvien katsomisesta ja niiden analysoimisesta kriitikkona”, Rantala sanoo.

Itseoppineet elokuvakäsikirjoittajat ovat Suomessa harvinaisia. Ylipäätään käsikirjoittajat jäävät julkisuudessa usein ohjaajien ja näyttelijöiden varjoon.

Myös valtaosa Tuntemattoman sotilaan saamasta huomiosta keskittyi Louhimieheen, Rokkaa näyttelevään Eero Ahoon, Koskelan esittäjään Jussi Vataseen ja Hietasena nähtävään Aku Hirviniemeen. Väinö Linnan sotatarinan kanssa lähes vuosikymmenen työskennellyt Rantala jäi sivurooliin.

Kansalliseepokseen tarttuminen on käsikirjoittajalle vaikea rasti. Monilla on mielipide alkuperäisestä tekstistä, Tuntemattoman tapauksessa myös kahdesta elokuvaversiosta.

Jos esikuvia seuraa liikaa, oma ääni katoaa. Toisaalta suurista irtiotoista seuraa poru. Sitten ovat vielä ne nuoret katsojat, joille vuosikymmenien takaiset sotatapahtumat ovat tuntematonta muinaishistoriaa.

Tuntemattoman vanhat filmatisoinnit piti karistaa kokonaan päästä. Kirjoittaessani ajattelin muita sotakuvauksia, kuten Taistelutoverit-sarjaa (2001) ja Veteen piirretty viiva -elokuvaa (1999).”

”Suurin tavoitteemme oli alusta asti tehdä kirjan hahmoista lähestyttäviä nykykatsojalle. Klassisesta kirjasta piti tehdä moderni sotaelokuva.”

Näkökulmia oli monta

Rantala ja Louhimies kirjoittivat Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen käsikirjoitusversion vuonna 2009. Nykyaikaistamisoperaatioon tartuttiin pianonvirittäjän otteella.

Nyrkkisääntöjä oli muutama. Esimerkiksi sodan etenemistä haluttiin jäsentää selkeämmin. Taistelukohtauksissa valittiin, kenen näkökulmasta tapahtumia katsotaan.

”Näkökulmatekniikkaa hyödynnettiin koko tarinassa. Emme halunneet jäädä yleiselle tasolle, jossa ihmisiä kuvataan vain joukkona. Siirryimme näkökulmasta toiseen samaan tapaan kuin monijuonisessa Pahassa maassa.”

Hahmoja syvennettiin kuvaamalla myös Linnan kirjasta puuttuvaa kotirintamaa. Sen sijaan jokaiseen ikoniseen kohtaukseen ei haluttu takertua. Siksi esimerkiksi kovennetun seisominen ilmavaaran aikana jäi pois elokuvaversiosta. Tv-sarjaan klassinen uhmakkuuden osoitus kuuluu.

”Kovennetun kertominen ei vie tarinaa eteenpäin. Siksi se jäi elokuvasta pois, mutta tv-sarjassa se puolusti paikkaansa. Sarjassa hahmojen kaaret ovat ylipäätään pidempiä ja useampi tyyppi nousee selkeästi esiin.”

Jari Olavi Rantala

Jari Rantala oli tiiviisti läsnä Tuntemattoman sotilaan 80 päivää kestäneissä kuvauksissa ja kirjoitti niistä kirjan.
”Yleensä käsikirjoittaja ei ole paikalla. Mahdollisuus osallistua kuvauksiin oli ammatillisesti hyvin hyödyllinen, ja se auttaa tuleviakin kirjoitustöitä”. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Kohu tuntuu pahalta

Pahan maan ja Tuntemattoman sotilaan lisäksi Rantala ja Louhimies ovat tehneet yhteistyötä myös elokuvissa Käsky (2008) ja 8-pallo (2013).

Millä mielellä käsikirjoittaja on lukenut Louhimiehen työmenetelmistä esitettyä kritiikkiä? Ohjaajaa on muun muassa arvosteltu siitä, miten hän on kohdellut erityisesti naisnäyttelijöitä.
Puheenaihe ei ole mieluinen Louhimiehen 30 vuotta tunteneelle Rantalalle.

”En tunnista Louhimiestä häntä kohtaan esitetystä kritiikistä. Näitä uutisia lukiessa olen ihan samassa asemassa kuin muutkin”, Rantala sanoo.

Omista työkokemuksistaan Louhimiehen kanssa hän puhuu mieluusti.

”Meidän yhteistyö on aina ollut hirveän hyvää, rehellistä ja humaania, kaikin puolin toimivaa.”

Tuleeko sille jatkoa?

”Ehdottomasti.”

Sarjojen avulla maailmalle

Seuraavaksi Rantalaa työllistävät tv-sarjat. Niissä käsikirjoittajien asema on muuttunut viime vuosina merkittävästi. Elokuvissa korostuu ohjaajan rooli, mutta sarjoissa tarinan kokonaisuutta hallitseva käsikirjoittaja on kuningas. Usein vain muutaman jakson ohjaava ohjaaja on keikkatyöläinen.

Verkon katselupalvelut ovat myös avanneet uudenlaisia mahdollisuuksia kansainvälistymiseen.

Kun Jari Olavi Rantala alkoi kehitellä Rike Jokelan ja Kirsi Porkan kanssa tv-sarja Karpin konseptia vuonna 2012, kenelläkään ei käynyt mielessäkään, että suomenkielinen rikossarja voisi päätyä kansainväliseen levitykseen.

Nyt Pihla Viitalan esittämän 30-vuotiaan leskipoliisin ympärille kudottu sarja on saanut Netflixissä maailmanlaajuisen yleisön. Suomalaista rikossarjaa on voinut katsoa jopa 200 maassa.

”Mahdollisuus saada omalla kielellä tehtyjä sarjoja näin laajaan levitykseen on muuttanut tv-sarjojen tuotannon täysin.”

Parhaillaan Rantala on mukana kirjoittamassa Karpin toista tuotantokautta. Kun nykyään Aalto-yliopistoon kuuluvassa elokuvakoulussa opetetaan käsikirjoittamista, Karppi tullaan mainitsemaan yhtenä esimerkkinä siitä, miten nykyään suomalaisenkin kirjoittajan oivallukset voivat levitä ympäri maailmaa.

X