Tupakkalaki teki professori Kari Reijulasta Suomen haukutuimman miehen
Yhä harvempi suomalainen tupakoi, mutta edelleen tupakan terveyshaitat tulevat kalliiksi taloudellisesti ja inhimillisesti. Professori Kari Reijula uskoo, että Suomesta voi tulla savuton vuoteen 2030 mennessä. Miten siihen päästään?
Kari Reijula saa vastapainoa työlleen muun muassa lentoharrastuksesta. ”Ei kannata jättää tekemättä asioita, joista on haaveillut.”
Tupakoitko? Oletko harkinnut sen lopettamista?
Jos työterveyden professori, erikoislääkäri, 60, saisi määrätä, näitä kysymyksiä kuultaisiin terveydenhuollon vastaanotoilla nykyistä useammin.
Vaikka tupakointi on vähentynyt tasaisesti, se kuuluu yhä yli puolen miljoonan suomalaisen arkeen.
Vuoden 2016 aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksen mukaan miehistä tupakoi päivittäin 13 ja naisista 12 prosenttia. Suurin osa heistä haluaisi lopettaa tupakoinnin ja on huolissaan sen aiheuttamista terveyshaitoista.
”Terveydenhuollossa ei ole tehty riittävästi töitä sen hyväksi, että ihmiset saisivat tukea tupakasta vieroitukseen. Tähän työhön haastan kaikki lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit ja psykologitkin”, Reijula sanoo.
Pitkän uran Työterveyslaitoksessa tehnyt Reijula on vaikuttanut vahvasti siihen, että suomalaisista työpaikoista tuli savuttomia vuonna 1995. Vielä suurempi rooli hänellä oli sosiaali- ja terveysministeriön asettamana selvitysmiehenä siinä, että savuttomuus laajeni vuonna 2007 koskemaan ravintoloita.
”Kun olen ollut yksi niistä, jotka ovat tehneet tupakoijien elämän entistä vaikeammaksi, haluan myös auttaa. Ei ihmisten polkua voi aina vain kaventaa tekemättä heille myös hyvää.”
Lipponen patisti liikkeelle
Yksi Savuton Suomi 2030 -verkoston tavoitteista on saada työnantajat kannustamaan henkilöstöään tupakoinnin lopettamiseen. ©ARTO WIIKARI/OTAVAMEDIA
Nykyisin Kari Reijula toimii päätyökseen työterveyden professorina Helsingin yliopistossa mutta työskentelee myös käytännön työterveyslääkärinä työterveysasemilla Helsingissä.
Lisäksi hän on terveysjärjestöjen Savuton Suomi 2030 -verkoston puheenjohtaja. Verkosto pyrkii nimensä mukaisesti saamaan viimeisenkin tupakoitsijan tässä maassa stumppaamaan savukkeensa vuoteen 2030 mennessä.
Tiukasta linjasta voi kiittää – tai moittia – pienen mutkan kautta Paavo Lipposta. Hän oli eduskunnan puhemiehenä paikalla, kun vielä alkutaipaleella olevan verkoston edustajat kokoontuivat Tupakka ja terveys -päiville Lahteen kymmenisen vuotta sitten.
”Puheessaan Lipponen kysyi, mitä te oikein haluatte. Haluatteko, että tupakointi loppuu Suomessa? Jos te sitä haluatte, ryhtykää toimiin”, Reijula kertoo.
Patistelu tuotti tulosta: sittemmin tavoitteesta tuli osa Suomen virallista terveyspolitiikkaa, kun vuoden 2010 tupakkalakiin kirjattiin päämääräksi tupakoinnin vähentymisen sijaan sen loppuminen.
Savuton koti ja työyhteisö
Miten tavoitteeseen sitten päästään? Miten Suomesta tulee savuton?
Reijulan mielestä kysymys on helppo, koska savuttomuuteen tarvitaan vain kaksi asiaa: se, että nuoret eivät aloita tupakointia ja se, että tupakoitsijat luopuvat tavastaan. Näihin asioihin voi vaikuttaa sekä säädöksin että tukitoimin.
Lainsäädännöllä saatiin jo aikaan se, että tupakoitsijat siirtyivät polttamaan savukkeensa ulkotiloihin työpaikoilla ja ravintoloissa. Tuskin moni enää haluaisi hengitellä tupakansavua baareissa ja kahviloissa, puhumattakaan toimistoista tai muista työtiloista.
Yksi Savuton Suomi 2030 -verkoston tavoitteista on saada työnantajat kannustamaan henkilöstöään tupakoinnin lopettamiseen.
Savuttoman työpaikan periaatteita noudattavissa organisaatioissa tupakointi on kielletty työaikana ja työterveyshuolto tukee tupakoinnin lopettamista. Esimerkiksi kunnista yli 80 prosenttia on jo julistautunut savuttomiksi työpaikoiksi.
”Tutkimus on osoittanut, että savuttomilla yhteisöillä, kuten työpaikoilla, kouluilla, kodeilla ja kaveripiireillä, on suuri merkitys. Tupakasta on huomattavasti helpompi päästä eroon, jos oma viitekehys on savuton. Tämä vaikuttaa myös nuorilla siihen, alkavatko he polttaa vai ei.”
Askin hinta kymppiin
Toinen tehokas keino on Reijulan mukaan tupakkaveron nosto. Hallitus aikoo jo korottaa sitä vaiheittain lähivuosina niin, että savukeaskin hinta nousee halvimmillaan yli seitsemän euron.
Reijula huomauttaa, että Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tupakka-aski maksaa yli 15 euroa, minkä seurauksena tupakointi näyttää siellä ”tulevan kohisten alas”.
”Meillä tietysti hinta- ja veropolitiikka on ongelmallisempaa, koska ympärillä on muita maita”, Reijula sanoo viitaten maahantuontiin ja salakuljetukseen.
Hänen mielestään askin hinta voisi silti Suomessakin olla kymmenen euron luokkaa.
”Joka kerta, kun Suomi on tehnyt hintapoliittisen ratkaisun, myönteinen kehitys on vauhdittunut. Korkea hinta vähentää nuorten tupakointikokeiluja ja lisää aikuisilla lopettamisyrityksiä.”
Veroa korottamalla katettaisiin nykyistä paremmin tupakoinnin yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset, jotka THL:n mukaan olivat noin 1,5 miljardia euroa vuonna 2012.
Tupakka ei aiheuta vain keuhko- sekä sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia. Esimerkiksi kolmannes kaikista syövistä johtuu tupakoinnista, ja sillä on yhteys myös lukuisiin muihin sairauksiin, kuten aikuistyypin diabetekseen sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Tupakointi myös heikentää merkittävästi lisääntymisterveyttä.
Terveyserot kasvavat
Kari Reijulan mielestä savuttomuudella on isoja vaikutuksia kaikkien suomalaisten elämään. ”Sen eteen tekemäni työn haluan jättää perinnöksi myös omille lapsilleni ja lastenlapsilleni.” ©ARTO WIIKARI/OTAVAMEDIA
Nuorten tupakointi on tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan edelleen vähentynyt. Vuoden 2017 kyselyssä savukkeita ilmoitti polttavansa päivittäin seitsemän prosenttia 14–18-vuotiaista.
Nuuska kiinnostaa vain pientä osaa nuorista, ja sähkösavukkeiden käyttökin on melko vähäistä.
Reijula on silti huolissaan.
”Uudet tuotteet näyttävät tulevan viekkaasti lasten ja nuorten maailmaan sosiaalisen median kautta. Sähkötupakka on siellä esillä niin vahvasti, että on ihme, että sen käyttöluvut ovat niin pienet kuin ovat. Tupakkateollisuudella on niin valtavat markkinointiresurssit, ettei terveydenhuolto pysty millään tuomaan samassa mitassa esiin omaa tietoaan.”
Nuorten tupakoinnin vaarallisuutta lisää Reijulan mukaan myös se, että nikotiiniriippuvuus voi lisätä alttiutta huumausaineiden, kuten kannabiksen, käyttöön.
”Harva huumeidenkäyttäjä on tupakoimaton, tämä on tiedetty jo vuosikymmeniä.”
Reijulaa huolestuttaa ihmisten eriarvoistuminen, joka näkyy myös vähemmän koulutetun ja pienituloisen sekä korkeammin koulutetun väestön välisinä terveyseroina. Siinä tupakointi on yksi selittävä tekijä. Kehityksen voi havaita jo nuorissa: lukiolaisista tupakoi päivittäin vain kolme prosenttia, ammattioppilaitoksissa opiskelevista lähes joka neljäs.
”Tälle eriarvoistumiselle on ihan oikeasti tehtävä jotain. Siihen verkostomme aikoo tarttua yhdessä Opetushallituksen ja terveysjärjestöjen kanssa.”
Suomen haukutuin mies
Reijulan kiinnostus tupakkaa kohtaan heräsi, kun hän tutki toimistojen sisäilman epäpuhtauksia Työterveyslaitoksessa 1990-luvun alussa. Aiemmin hän oli vihkiytynyt maatalouden mikrobeihin ja niiden aiheuttamaan homepölykeuhkosairauteen.
”Minua häiritsi se ristiriita, että vaadin toimistojen sisäilmaa puhtaaksi, ja samaan aikaan siellä oli tupakansavua. Kahlasin muutamassa viikossa ympäristön tupakansavua koskevan kirjallisuuden läpi, ja päätin, että tälle asialle on tehtävä jotain. Löysin hyvän maaperän sosiaali- ja terveysministeriöstä, jossa oli pohdittu, pitäisikö laatia tupakkalaki työpaikoille. Ja sille tielle jäin.”
Suurimpana saavutuksenaan Reijula pitää ponnisteluaan ravintoloita koskevan tupakkalain aikaansaamiseksi kymmenen vuotta sitten. Ravintola-alan vastustus oli kovaa, ja neuvottelut olivat vaikeita. Julkista riepotusta ja vihapostiakin tuli niskaan. Kun Helsingin Sanomat teki 50 vuotta täyttävästä Reijulasta syntymäpäivähaastattelun, sen otsikkona oli ”Tämän kesän haukutuin mies”.
”Kerran, kun aiheesta taas kirjoitettiin jossain lehdessä, teini-ikäinen poikani soitti minulle ja kysyi, voiko sukunimeä vaihtaa. Sittemmin hänestäkin tuli lääkäri, joka teki väitöskirjansa tupakasta”, Reijula kertoo huvittuneena.
Tuuletuksen paikka
Lääkärinä Kari Reijula sanoo kokevansa suurta onnistumisen tunnetta, kun potilas päättää ryhtyä työhön addiktiostaan irrottautumiseksi. Ohjenuorana on tupakasta vieroituksen Käypä hoito -suositus, jossa painotetaan muun muassa lääke- ja nikotiinikorvaushoitoa.
”Lääkärit ja hoitajat kavahtavat tupakoinnin puheeksi ottamista, vaikka siihen olisi potilaan sairauden perusteella hyvä syy. Moni pelkää menettävänsä hyvän hoitosuhteen. Niin ei oman kokemukseni mukaan kuitenkaan käy.”
Nikotiinin aiheuttama riippuvuus on niin voimakas, että vain harva pystyy vieroittumaan siitä yksin ja yhdellä kertaa.
”Kun saa ihmisen motivoitumaan ja uskomaan omiin kykyihinsä, siitä tulee mahtava voitontunne. Se on aina tuuletuksen paikka.”
Lue myös:
Sähkötupakkaan liittyy ilkeä markkinakikka – Kasvaako nuorten kiinnostus
Tupakointi tappaa kaksi kolmesta – tämä hoito sai Elinan lopettamaan polttamisen 50 vuoden jälkeen