Tutkija: Näissä elintarvikkeissa otetaan huomioon eläinten hyvinvointi

Jaa kaverilleTilaa Seura
Katso, kuinka monta tähteä tutkija antaa lampaanlihalle. © ANNA NISKANEN/OTAVAMEDIA
Jos syöt eläinperäistä ruokaa, mutta haluat, että ruokasi ei ole saanut kärsiä, tutkija Laura Hänninen auttaa. Hän eritteli Seuran pyynnöstä mitä voi valita, jos haluaa syödä ruokaa, jonka tuotannossa eläinten tarpeet otetaan huomioon.

Eläinlääketieteen tohtori Laura Hänninen tutkii Helsingin yliopistossa tuotantoeläinten hyvinvointia ja kipukokemuksia. Tässä jutussa Seura jakaa eläinperäiselle ruoalle pisteitä sen mukaan, miten hyvin eläinten hyvinvointi toteutuu kussakin tapauksessa. Luokitus perustuu Eläinten hyvinvointikeskuksen Eläin ruokana –kuluttajaoppaaseen sekä kalan, poron ja riistan kohdalla Hännisen arvioon.

Riista 

Riistaeläimet ovat saaneet toteuttaa lajinmukaisia tarpeitaan ja valita vapaasti elinympäristönsä suomista vaihtoehdoista. Riistaa ovat esimerkiksi hirvi, peura, villisika ja linnut.

”Toki villieläin on voinut olla sairas, aliravittu tai loukkaantunut, mutta silti se on elänyt lajilleen tyypillisen elämän”, Hänninen sanoo.

Keskeistä riistaeläimen kärsimyksen minimoinnissa on se, että metsästys on ripeää ja kuolema välitön, ja ettei eläin pelkää tai joudu kitumaan.

Lammas 

Suomalainen lammas, oli se luomua tai ei, laiduntaa kesäisin pitkään. Meillä lampailta ei typistetä häntiä eikä tuotantopässejä tavallisesti kastroida.

Lammas on vahvasti sosiaalinen eläin ja sitä pidetään sen mukaisesti.

”Lammas ei ole lammas ellei sillä ole vähintään kaksi lajitoveria ympärillään.”

Poro 

Poro on puolivilli tuotantoeläin, joka vielä monin paikoin vaeltaa vapaasti.

”Porojen hyvinvointiin tuo kuprun hirvaan eli urosporon kastrointi ilman eläinlääkärin antamaa lääkitystä.”

Broileri  

Luomu- ja niittybroileri 

Suomalaisessa broilerintuotannossa on paljon hyvää. Broileria hoidetaan hyvin ja se on terve. Se ei kanna esimerkiksi salmonellaa. Broilerilla on jalostuksen mukanaan tuoma valtava ruokahalu ja suuri kasvupotentiaali. Sen elinolosuhteiden pitää olla tarkkaan säädeltyjä. Valaistus, lämpötila, Ilmankosteus on pidettävä hallittuina, kuin kasvihuoneessa.

Suomalaisilla broilereilla on jonkin verran nopeaan kasvuun liittyviä jalkaongelmia sekä sydän- ja verisuoniongelmia.

”Niitä ei ole kuitenkaan kovin suuressa mittakaavassa. Broilerit elävät vain viisi viikkoa, ja sen ajan sydän jaksaa pumpata, vaikka eläimen massa kasvaa.”

Broileri ei voisi elää juuri pidempään, koska sen elimistö ei kestäisi.

Heti kuoriuduttuaan broilerit ovat vilkkaita, mutta parissa viikossa ne alkavat keskittyä lähinnä syömiseen.

Niittybroileri on tavallisen broilerin lajitoveri, mutta se ei kasva yhtä nopeasti. Se pääsee ulkoilemaan, koska se ei vaadi yhtä säädeltyjä olosuhteita kuin tavallinen broileri. Niittybroilereita tuottavat yksittäiset tilat ja kuluttajat voivat hankkia niiden lihaa liittymällä johonkin lähiruoan jakelusta vastaavaan REKO-ryhmään Facebookissa.

Luomubroileri pääsee ulkoilemaan ja sillä on tuplasti enemmän tilaa kuin tavanomaisella broilerilla.

Sika 

Luomusika 

Porsaanlihan kohdalla luomutuotannon ja tavanomaisen tuotannon välillä on iso ero. Luomupossu saa paremmin toteuttaa luontaisia tarpeitaan. Sillä on enemmän tilaa, olkipehkut ja mahdollisuus ulkoilla. Se pääsee myös tonkimaan, mihin sillä on sisäsyntyinen tarve. Jos sika ei saa tyydyttää tonkimistarvettaan, tulee ongelmia, muun muassa hännän puremista.

Luomuemakko myös pääsee rakentamaan pesän porsimaan vapaasti.

”Tavanomaisessa sianlihantuotannossa kaikkea tätä on paljon hankalampi järjestää. Eikä sitä siksi juuri järjestetä.”

Viime aikoina on kuitenkin tullut joitain tiloja, jotka eivät ruoki sikoja luomustandardien mukaan, mutta mahdollistavat niiden lajityypillisen käyttäytymisen.

Yksi tällainen on Ollikkalan sikala Vihdissä. Se toimii myös koesikalana Helsingin yliopistolle.

”Näitä uudenlaisia tuotantokonsepteja kyllä tulee, jos ihmiset ovat kiinnostuneita ja tuotteet löytävät väylän markkinoille.”

Naudan liha 

Luomunaudan liha 

Pihvi- tai rotukarjan liha 

Valtaosa syömästämme naudanlihasta on peräisin maidontuotannosta. Se on joko lypsylehmien sonnivasikoita, uransa päähän tulleita lypsylehmiä tai hiehovasikoita, jotka eivät päätyneet maidontuotantoon.

Lihasonnit kasvatetaan yleisesti karsinoissa, mutta parsikasvatustakin vielä on. Lämmittämättömissä sonnikasvattamoissa on tavallisesti runsaasti tilaa ja kuivikkeita, joten sonnien lepomukavuus on parempi kuin lämmitetyissä sonnikasvattamoissa, joissa on usein kovat betoniset rakolattiat. Kaupan lihapakkauksista ei voi yleensä nähdä, miten sonnit ovat kasvaneet. Sonnikasvattamon vasikat lääkitään useimmiten ennen nupoutusta.

Luomunaudan liha on siinä mielessä parempi valinta eläimen hyvinvoinnin kannalta, että se takaa naudalle lain edellyttämää minimitasoa paremman pidon. Luomunaudalla on enemmän tilaa käytössään ja se pääsee pihatosta kesällä laitumelle.

Pihvi- tai rotukarjan vasikat syntyvät liharotuisille emolehmille. Vasikat saavat olla emiensä mukana pitkään verrattuna maidontuotantoon, jossa vasikat vieroitetaan emistään hyvin pian syntymän jälkeen. Liharotuiset emolehmät pidetään usein kylmäpihatoissa ja ne saavat laiduntaa pitkään kesäisin. Emolehmiä voidaan kuitenkin pitää myös parsinavetoissa. Liharotuiset naudat ovat usein syntymästään sarvettomia ja vaikka niillä olisi sarvet, ei niiden nupoutus ole kovin tavallista.

Pyynti ei ole kalalle kivutonta, niinpä luonnonkalat saavat vain kaksi tähteä. © PETRI KAIPIAINEN/OTAVAMEDIA

Luonnonkala 

Luonnonkalaa koskee sama elämisen vapaus kuin riistaa. Kärsimysten kannalta kala on kuitenkin riistaa ongelmallisempi tapaus. Pyynti ei ole kalalle kivutonta.

”Toki jos itse pyytää kalan ja kolauttaa sen heti tainnoksiin, se ei kärsi. Ilman tainnutusta kala kituu puolisen tuntia ennen kuin kuolee.”

Kalat tuntevat kipua siinä missä nisäkkäätkin. Niiden kyky tuntea kipua tiedetään siitä, että molemmilla eläinryhmillä on kivun vaimennusjärjestelmä eli kyky erittää sisäsyntyistä morfiinia tarpeen vaatiessa.

Kasvatettu lohi 

Lohen hyvinvointi syntyy samoista asioista kuin kaikkien eläinten hyvinvointi: sen pitää saada elää lajityypillisissä olosuhteissa, jossa on sopivasti seuraa ja virikkeitä.

”Kassilohen elinympäristö on usein liian ruuhkainen, jotta tämä toteutuisi.”

Lohi tainnutetaan Suomessa useimmiten ennen teurastusta hiilidioksidilla, mutta tämä aiheuttaa niille tukehtumisen tunteen.

”Hiilidioksidin käyttö on huono kompromissi. Sitä käytetään Suomessa useiden tuotantoeläinten tainnuttamisessa, koska se on halvempi kaasu kuin esimerkiksi argon, joka ei aiheuttaisi tukehtumisen tunnetta.”

Maito 

Luomumaito 

Maidontuotannossa kiistellään usein pihatto- ja parsinavetan paremmuudesta, mutta navetan arkkitehtoniset ratkaisut eivät välttämättä takaa naudan hyvinvointia. Niiden hyvinvuonti muodostuu säännöllisestä jaloittelusta, ulkoilusta, levosta ja lajitovereiden seurasta.

Karkeasti ottaen pihatossa naudat pääsevät liikkumaan vapaammin kuin parressa, jossa ne pidetään kiinni omissa pilttuissaan.

”Parsinavetta on kuitenkin hyvä paikka, kun lypsylehmällä on hyvä hoitaja, mukava parsi ja vieressä kaveri, joka ei ahdista, ja kun vielä huonompijalkaenkin eläin saa rauhassa syödä, juoda ja levätä. Niiden liikunnantarve olisi kuitenkin tyydytettävä myös talvisin.”

Vasikoiden sarvenaiheiden poisto on kivuliasta, mutta nykyisin meijerit vaativat yhä useammin, että niiden asiakkaana olevat maitotilat antavat eläinlääkärin lääkitä nupoutettavat vasikat asianmukaisesti.

Luomumaidon tuotannossa lehmällä on enemmän tilaa käytössään ja se pääsee pihatosta kesällä laitumelle, toisin kuin tavanomaisen maidontuotannon pihattonaudat.

Eläinten hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu on valita luomukanan munia. © NORMAN OJANEN/OTAVAMEIDA

 

Virikehäkkimunat 

Vapaan kanan munat  

Ulkokanan munat

Luomukanan munat 

Kana voi hyvin, jos se saa kuopsuttaa maata, istua orrella ja pesässä, räpsytellä siipiään, sukia omia ja toisten höyheniä ja ottaa hiekkakylpyjä joko hiekalla tai kuivikkeella.

Virikehäkkikanat pääsevät kuopsuttamaan pientä matonpalaa ja ottamaan kylpyjä sen päällä olevista murusista.

Kanat pääsevät myös orrelle, mutta niillä on vähän tilaa. Häkissä on parikymmentä kanaa.

Häkin etu on se, että on helppo huomata, jos jollain kanalla ovat asiat huonosti. Parvi saattaa äityä kannibalismiin, mutta 20 kanan häkissä siitä ei tule yhtä massiivista ongelmaa kuin esimerkiksi vapaan kanan kasvattamoissa, joissa voi olla tuhat kanaa yhdessä.

Vapaalla kanalla kolmiulotteinen ympäristö, eli pystyy teoriassa liikkumaan vapaasti. Käytännössä kana elelee usein yhdessä osassa kanalaa. Sen ympärillä on satoja kanoja. Kanalassa on hankala nähdä yksittäistä eläintä ja sen vointia, ainakin jos kanoja on monessa tasossa. Kannibalismin kaltainen häiriötila voi levitä läpi hallin.

Ulkokanalat ovat uusin lattiakanalatulokas; ulkokanalassa kanoilla on oltava ympäri vuoden pääsy ulkotiloihin. Tilaa on hiukan vähemmän kuin luomukanaloissa.

Luomukanalat ovat aina lattiakanaloita. Niissä kanat pääsevät pesimään ja orrelle. Ne saavat ulkoilla vähintään puolet vuodesta. Luomukanalat saattavat kuitenkin olla valtavia: enimmäiskoko on 3 000 yksilöä.

”Luomu kuulostaa pienimuotoiselta, mutta pitää luomutuottajankin elää.”

Lue myös:

Onko luomu parempaa kuin tavallinen ruoka?

Lääkkeille vastustuskykyinen sairaalabakteeri voi tarttua kotimaisestakin ruoasta – bakteeria löydetty sianlihasta

Lue Seurasta numero 42/2017 Laura Hännisen haastattelu ja miksi epäeettisesti tuotettuja eläinjalosteita on yhä kaupan? Tai hanki digilehden lukuoikeus.

Juttua on muutettu 30.10.2017 tarkentamalla alkuun, mihin tietoon tähtiluokitus perustuu.

X