Tutkija Sinikukka Saari näkee Venäjän toimet Ukrainassa suorana jatkumona: ”Nyt olemme sodan seuraavassa vaiheessa”
Vuoden 2014 jälkeen Venäjä pyrki yhä enemmän omavaraisuuteen, taloutensa kestävyyden ja hyökkäyskykynsä vahvistamiseen – ja samalla se yritti karsia ulkomaisia investointeja. Tutkija Sinikukka Saaren mukaan menneet vuodet käytettiin sodan seuraavaan vaiheeseen valmistautumiseen.
Tutkija Sinikukka Saari muistuttaa Venäjän suunnitelmallisuudesta: Georgian sota vuonna 2008, Krimin valtaus 2014, Ukrainan sota 2022.
Venäjä ei voi koskaan muuttua. Venäläiset ovat orjakansa, jotka tekevät mitä valtaapitävät vaativat. Näitä väitteitä kuullaan silloin tällöin, mutta Ulkopoliittisen instituutin tutkija, Venäjän asiantuntija Sinikukka Saari ei usko niiden pitävän paikkaansa.
Hän korostaa, ettei Venäjä ole poikkeustapaus maailmanhistoriassa – valtio, joka on tuomittu pyörimään ikuisesti paikallaan. Venäjä ei ole muuttunut niiden mekanismien mukaisesti kuin 90-luvun alussa ajateltiin, mutta Saaren mielestä se on kykenevä muutokseen, samalla tavalla kuin muutkin yhteiskunnat.
”Jos katsotaan Neuvostoliitosta itsenäistyneitä muita valtioita tänä päivänä, siellä on paljon maita, joilla on sama neuvostoperintö ja sama passiivinen malli. Heidänkään demokratiansa ei ole edistynyt tasaisesti tai lineaarisesti, vaan pikemminkin syklisesti”, Sinikukka Saari sanoo.
Tutkija pitää Ukrainaa ja Moldovaa hyvinä esimerkkeinä muutoksen vaikeudesta. Vapailla vaaleilla valitaan demokratiaa edistävä ehdokas, mutta lupaukset eivät toteudu ja samat korruptiomekanismit valtaavat politiikan uudelleen. Kansa ei kuitenkaan luovuta, vaan yrittää muuttaa huonoa systeemiä myöhemmin uudestaan.
Asiat etenevät, pienin askelin. Venäjällä näin ei ole käynyt.
”Venäjä ja Valko-Venäjä alkavat olla poikkeuksia entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisella alueella. Muissa maissa demokratia ja moniäänisyys on lisääntynyt, eikä repressiivisiä toimia samalla tavalla käytetä omia kansalaisia vastaan.”
Venäläiset poliitikot eivät tunne enää ”omaa kotikenttäänsä”
Vielä 1990-luvulla Neuvostotasavallat näyttivät länsimaisin silmin hyvin samanlaisilta alueilta, mutta ovat vuosikymmenten saatossa kehittyneet omiin suuntiinsa. Venäjä ei ymmärrä sitä, Sinikukka Saari sanoo.
”Venäjällä ajatellaan, että he voivat käyttää samoja metodeja ukrainalaisia vastaan kuin aina ennenkin – ymmärtämättä, että 30 vuodessa Ukrainasta on tullut erilainen maa, eikä siellä suhtauduta asioihin enää samalla tavalla. Kansalaisuus merkitsee ihmisille jotakin, eikä passiiviseen rooliin tyydytä.”
Suurimmat virheensä Venäjä tekee tutkijan mielestä juuri entisten Neuvostotasavaltojen suhteen. Venäjän poliittinen eliitti ajattelee tuntevansa ”oman kotikenttänsä”, mutta näin ei enää ole. Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti, miten dramaattinen virhearvio se oli.
”Yhä edelleen uskotaan, että voimalla ja väkivallalla, sähkölaitosten tuhoamisella ja päiväkotien pommituksella voidaan pelotella ja alistaa ukrainalaiset tietynlaiseen passiiviseen myötäilyyn, mutta siltä ei todellakaan vaikuta.”
”Pahinta ei ole ollut pommitus vaan päivät, jolloin venäläiset pakenivat. Tšernihiviin lähetettiin julmia, moraalittomia ja sivistymättömiä venäläisiä”, kertoo Georgii Kuzmenko kotikaupunkinsa koettelemuksista. © Miska Puumala
Näkemys Venäjästä on erilainen eri maissa
Jotta Venäjää voi ymmärtää, sitä pitää tarkastella monen eri maan ja alueen näkökulmasta.
Sinikukka Saari painottaa syvällistä aluetuntemusta, sekä kielen ja toimintatapojen ymmärrystä. Keski-Aasiassa, Lähi-idässä tai Kiinassa kokemus ja näkemys Venäjästä on erilainen kuin Suomessa.
Saari sanoo, että Venäjän ulkopolitiikka on 360-asteen politiikkaa, mikä suomalaisten on hyvä pitää mielessä.
”Olemme nähneet entisen Neuvostoliiton alueen pääasiassa Venäjän perspektiivistä. Muiden maiden tuntemus sillä alueella on aika heikkoa. Aluetta analysoidaan aika pitkälle venäläisten näkökulmasta. Vuoden 2008 paikkeilla ukrainalainen kollegani piti raivostuttavana Euroopan eräänlaista Venäjä ensin -politiikkaa.”
Tutkijan mukaan Euroopan unioni ei esimerkiksi antanut arvoa Ukrainan uudistuksille, kun Venäjän haluttiin olevan ensimmäinen. Viisumipolitiikan helpottamista ei voitu aloittaa ansaitsevammasta, pienemmästä valtiosta, vaan haluttiin merkittävämmän Venäjän olevan ensimmäinen.
”Ehkä tiedeyhteisössä on tätä samaa. Venäjän näkemykset alueesta on aika pitkälle otettu objektiivisena tulkintana, eikä olla kuunneltu tai ymmärretty pienempiä maita, kuten Ukrainaa tai Moldovaa”, Saari uskoo.
Venäjän intresseissä on koko ajan pelotella
Venäjän propagandakoneisto pelottelee ajatuksella, että sota voisi laajentua myös Ukrainan ulkopuolelle. Sinikukka Saari on havainnut sitä erilaisten info-operaatioiden kautta, esimerkiksi väittämällä ukrainalaisten joukkojen aikovan edetä Moldovan alueelle.
”Selvästi tuolla eskalaatioriskillä pelataan, mutta käytännössä tuntuu, että Venäjä ei varmasti toivo sodan laajentuvan. Se olisi sille todella iso riski. Todellisuudessa Venäjä olisi todella heikoilla, jos sota laajenisi ja erityisesti, jos sota laajenisi muihin maihin.”
Saari pitää aiempien esimerkkien perusteella epätodennäköisenä, että sota laajenisi myöskään vahingon, onnettomuuden tai virhearvion seurauksena.
Eskalaatiota ei tapahtunut edes vuonna 2014, kun Venäjän tukemat separatistit ampuivat venäläisellä ohjuksella MH14-matkustajakoneen alas ja Nato-maiden kansalaisia kuoli yli 200. Kun Turkki ampui venäläisen hävittäjän alas Syyrian rajalla vuonna 2015, tilanne oli jännitteinen, mutta dialogikanavat pidettiin auki.
”Vahingoista harvoin syntyy laajeneva sota, sillä tällaisiin tilanteisiin on varauduttu. Venäjä kyllä puhuu ja ylläpitää sitä uhkaa. Se on jatkuvasti sanonut, että jos annatte aseistusta, eskalaatio tulee ja syntyy suursota. Sen jälkeen sanottiin, että suursota syntyy, jos annatte raskasta aseistusta.”
Venäjän pelottelu eskalaatiolla meni länsimaissa paremmin läpi sodan alussa.
© Miska Puumala
”Nyt olemme sodan seuraavassa vaiheessa”
Sinikukka Saari pitää vaarallisena sitä, jos Putin säilyttää kasvonsa ja tuo Ukrainasta ”sotasaaliin”, jolla voi osoittaa venäläisille olevansa vahva johtaja. Saari näkee Venäjän toimissa selvän jatkumon: Georgian sota vuonna 2008, Krimin valtaus ja sota Itä-Ukrainassa 2014, laajamittainen hyökkäyssota Ukrainassa 2022.
”Jos Venäjän hallinto pysyy vallassa ja saa tämän konfliktin jälkeen joitain Ukrainan alueita haltuunsa, se kykenee toipumaan taloudellisesti, uudistamaan armeijansa ja paikkaamaan asetuotantoaan. Silloin on todennäköistä, että sota jatkuu taas viiden tai kymmenen vuoden päästä.”
Vuoden 2014 jälkeen Venäjä alkoi Saaren mukaan panostamaan omavaraisuuteensa, vahvistamaan taloutensa kriisinkestävyyttä ja asetuotantoaan, yrittäen karsia länsimaisia investointeja strategisilta teollisuuden aloilta.
Seitsemän vuoden ajan Venäjä valmistautui sodan seuraavaan vaiheeseen. Silloisista sanktioista huolimatta Venäjällä yleisesti uskottiin maan vahvistaneen suuravalta-asemaansa vuoden 2014 sodan avulla.
”Nyt olemme sodan seuraavassa vaiheessa. Jos taas epäonnistumme rakentamaan pelotetta Venäjän häikäilemätöntä voimankäyttöä vastaan Euroopassa, on ihan loogista, että Venäjä jatkaa toimintaansa. Sitten meillä on lisää kärsimystä ja tuhottuja kaupunkeja. Se on kaikkein pelottavin skenaario.”
”Ilmatilanloukkaukset tai kyberhyökkäysaallot ovat ensisijaisesti kiusantekoa”
Tällä hetkellä Putinin asemaa Venäjällä ei uhkaa mikään. Sinikukka Saari toteaa, että Kremlin eliitti näyttää ryhmittyneen entistä tiiviimmin johtajansa ympärille.
”Monet sanovat, että jos Putin ei ole vallassa, sitten vallassa on joku vielä hullumpi. En osaa sanoa, mutta meidän käsissämme ei ole ratkaista tämän tyyppistä kysymystä, se on venäläisten asia. Tahtotila rakentaa jotakin parempaa ja demokraattisempaa lähtee venäläisistä itsestään, tai sitten ei.”
Venäjä puolestaan pyrkii vaikuttamaan muihin valtioihin monin keinoin, esimerkiksi erilaisten hybridioperaatioiden muodossa. Niiden tarkoituksena on aiheuttaa totaalista hämmennystä yhteiskunnassa ja lamauttaa päätöksentekokoneistoa, mutta Sinikukka Saari ei näe sitä tällä hetkellä vakavana uhkana.
”Venäjän vaikuttamisoperaatio Moldovassa on todellinen uhka maan hallinnolle, mutta Suomessa emme ole tämän tyyppisessä tilanteessa. Ilmatilanloukkaukset tai kyberhyökkäysaallot ovat ensisijaisesti kiusantekoa ja tyytymättömyyden ilmaisua, mutta niillä ei kyetä varsinaiseen poliittiseen vaikuttamiseen, joka uhkaisi maamme suvereniteettia.”
Sinikukka Saari ei pidä Venäjää myöskään akuuttina sotilaallisena uhkana, varsinkaan nyt, kun Suomen rajan lähellä olevista tukikohdista on siirretty sotilaita ja aseistusta Ukrainaan. Venäjä on todennut vastaavansa ”sotilasteknisin toimenpitein” Suomen Nato-jäsenyyteen, mutta toistaiseksi merkittäviä konkreettisia toimia ei ole nähty.
Ulkopoliittisen instituutin Sinikukka Saari tuntee Venäjän hyvin. Hän tutkii Venäjän ulkopolitiikkaa ja on myös asunut alueella. © Sampo Korhonen