”Ugandassa monet vanhemmat ajattelevat, että kuuro lapsi ei ole minkään arvoinen” – Kuuro näyttelijä Silva Belghiti järkyttyi Ugandan arjen asenteista
Silva Belghiti vieraili kuurojen kouluissa Ugandassa. Siellä monet ihmettelivät, kuinka kuuro ihminen oli päässyt matkustamaan.
Silva Belghiti vierailemassa yhdessä Ugandan kuurojen koulussa.
”Ugandassa tapaamilleni kuuroille oli todella ihmeellinen asia, että kuuro ihminen pääsee matkustamaan ulkomaille ja että hänellä on kaksi tulkkia mukana matkallaan”, suomalainen viittomakielinen näyttelijä Silva Belghiti kertoo.
Silva Belghiti matkusti Abilis-säätiön kummina Ugandaan maaliskuun alussa tutustuakseen säätiön toimintaan ja projekteihin.
Abilis-säätiön projekteja tuetaan Suomen kehitysyhteistyövaroin. Säätiö tukee kehitysmaiden vammaisjärjestöjä. Painopisteenä avustustoiminnalle ovat vammaisten oikeudet ja heidän osallistaminen yhteiskuntaan.
”Säätiön kummina minulla on vastuu nähdä, mitä tuki konkreettisesti on”, Silva Belghiti kertoo.
© Abilis-säätiö
”Kuulin, että vanhemmat ovat yrittäneet myrkyttää kuuroja lapsiaan”
Silva Belghiti vieraili viikon aikana kolmessa eri kuurojen koulussa. Yksi niistä oli saanut Abilis-säätiöltä rahoitusta, jonka käytöstä koulu oli saanut päättää itse.
”Kuuroilla on oikeus koulutukseen” © Abilis-säätiö
Silva kertoo, että Ugandassa on yhteensä 52 kuurojen koulua.
”Kouluissa oli noin 100-200 oppilasta. Monet lapsista olivat oppineet viittomaan vasta koulussa.”
Asenne kuuroja kohtaan on Ugandassa huono.
”Monet vanhemmat ajattelevat, että kuuro lapsi ei ole minkään arvoinen ja siten heitä ei tarvitse viedä kouluun. Kuulin hurjia juttuja, jopa sellaisia, että vanhemmat ovat yrittäneet myrkyttää kuuroja lapsiaan”, Silva kertoo.
Monet lapsista ajattelivat Silvan olevan kuuleva.
”Kun he huomasivat, että seuraan viittomakielistä tulkkausta, he tulivat kysymään, olenko kuuro. Monesti myös itse tervehdin sanomalla, että olen kuuro, mutta silti monet ihmettelivät”, Silva kertoo.
Silva lähti kummiksi Abilis-säätiöön, koska haluaa tukea erilaisia vammaisjärjestöjä ja heidän toimintaansa.
© Abilis-säätiö
Päällimmäisenä matkasta jäi tyhjyyden olo
”Vierailuiden jälkeen itselleni jäi tyhjyyden olo. Halusin auttaa koululaisia ja antaa heille uusia kirjoja ja palloja”, Silva kertoo matkan jälkeen.
Wakison kuurojen koulussa oppilaat kertoivat myös itse, mitä tarvitsevat. Toiveet saivat Silvan ihon kananlihalle.
”Yksi tyttö kertoi, että haluaa saada kouluun kirjaston, kun haluaa oppia lukemaan ja tutkimaan asioita. Sain ihoni kananlihalle: tietenkin he ansaitsisivat saada kirjaston!”
Monet kertoivat Silvalle haluavansa tulla vaihto-oppilaiksi Suomeen.
”Se hymyilytti vähän, sillä mietin, että haluavatko he todella tulla kylmään maahan, mutta varmaan he haluavat saada korkeakoulutusta”, Silva miettii.