Urheilu menee pilalle, jos unohdamme huiput – Onko ilmapiiri mennyt jo liikaakin hyvistelyksi?
Eksoottisemmissa maissa urheilu on keino nostaa elintasoa köyhyydestä jopa rikkauksiin asti. Suomessa ei tällaista tarvetta ole, kirjoittaa Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto.
Erkki Meriluoto on Seuran päätoimittaja
Olympialaisten jälkipyykkiä on pesty monen urheiluvaikuttajan voimin. Suomen mitalittomuuden taustasyyksi on löydetty riittämätön tuki viimeiseen tasoloikkaan maailman kovinta kärkeä tavoitellessa.
Eri lajien huippulahjakkuuksien tunnistaminen, lajirajat ylittävä yhteistyö rahoituksen turvaamiseksi ja turhien rakenteiden räjäyttäminen ovat varmasti paikallaan.
Pariisin vuoden 1924 olympialaisten 37 mitalista ollaan tultu tälle vuosituhannelle, jolla Suomen saavuttamat olympiamitalit ovat enää yksittäisiä supersaavutuksia. Nyt jäimme kokonaan ilman.
Olisiko urheilu parempaa, jos rahoitus toimisi?
Globaali kilpailu urheilussa on kiristynyt. Esimerkiksi miesten keihäänheitossa yksikään mitalisti ei ollut enää eurooppalainen.
Raha löytyy tässäkin taustatekijäksi – varsin monitahoisesti. Norjan ja Ruotsin yleisurheilun supertähdet ovat pääosin miljonäärejä. Rahoittajia löytyy ja menestyksestä palkitaan. Heistä on tullut taustatuen myötä kansainvälisiä tähtiä, rahakoneita myös tukijoilleen.
Eksoottisemmissa maissa urheilu on keino nostaa elintasoa köyhyydestä jopa rikkauksiin asti. Suomessa ei tällaista tarvetta ole, sillä yhteiskunta tarjoaa mukavan hyvinvoinnin kaikille.
Sen sijaan tietämystä urheilijoiden palkkioista on. Tuoreimpana koripalloilija Lauri Markkasen yli 200 miljoonan euron NBA-sopimus ja NHL-kiekkoilijoiden kymmenien miljoonien arvoiset sopimukset. Onpas kummallista, etteivät nämä sukupolviensa lahjakkaimmat urheilijat päätyneet korkeushyppääjiksi tai kymmenottelijoiksi.
Mukavuudenhalu on haitallista
Mukavuuden tavoittelu näkyy jo koulumaailmassa. Liikuntatunneilla mennään usein heikoimpien tahtiin. Kilpailuissa huippujen osallistumista vapaasti useaan eri lajiin saatetaan karsia. ”Kaikki voittaa” – mutta lopulta parhaat hiljalleen häviävät.
Suomalaiset ovat hyviä tukemaan heikompia ja suuntaansa hakevia. Välivuoden pitämiseen kannustetaan. Muistetaan hyvistelyn ilmapiirissä myös ne huiput. On edelleen oikein ja kunniakasta edetä määrätietoisesti ja tavoitella menestystä.