Teksti:
Tarja Hurme

Moni meistä muistaa ison palan Suomen itsenäisyyden ajasta. Kun elinikä nousee, varttunut aikuinen pohtii, mitä tulevaisuus tekee muistille ja ajattelulle. Lukeva ihminen pysyy aina henkisesti vetreämpänä, mutta oppimistutkimukset paljastavat yllättäen jopa parempaa: Iän myötä ihmisen ajattelu ja persoona kehittyy laajemmaksi ja joustavammaksi. Toivoa siis on.

 

Vaikka Suomen nykyinen keskusteluilmapiiri usein muusta kertoo, aikuisena ehdottomuus tutkimusten mukaan pikemminkin vähenee. Opimme suhteuttamaan oman totuutemme muiden näkökulmiin. Kompromissikin käy. ”Keskeinen aikuisen moraalinen haaste on yhteisen hyvän edistäminen”, sanoo Laurea-ammattikorkeakoulun yliopettaja Soile Juujärvi, yksi aikuisten ajattelun moninäkökulmaisuutta käsittelevän kirjan kirjoittajista.

Yhteisen hyvän tavoittelun vaikeus onkin ilmeistä juhlavuottaan aloittelevassa Suomessa. Avaralla ajattelulla voi päätyä viisaammaksi. Viisas ei pelkästään tiedä, hän myös kysyy elämän tarkoitusta ja merkitystä, kykenee myötätuntoon ja pyrkii juuri tuohon vaikeimpaan, yhteiseen hyvään.

 

Arjessa moninäkökulmaisuudella on nyt kysyntää. Ympäröivä maailma mutkistuu kovaa vauhtia, eivätkä muutokset aina miellytä – ja silloinkin on elettävä ihmisiksi, jaksettava eteenpäin. Aikuinen osaa jo kokemuksesta luottaa siihen, että hankalien aikojen jälkeen tulee parempiakin. Ylipessimismi, ikikriittisyys tai kyynisyys eivät ole viisauden merkkejä, kuten ei naiivi sinisilmäisyyskään ongelmien edessä. Ehkä rakentava realismi olisi meille parasta.

 

Seura on katsonut suomalaista todellisuutta monenlaisista näkökulmista pian 83 vuoden ajan. Suomi 100 -sisältöihin starttaamme kuukausittain jatkuvalla historiasarjalla. Paljon muutakin kiinnostavaa on luvassa. Sadan vuoden taival on ollut suomalaisille usein raskas, mutta olemme selviytyneet hyvin. Seuraavat sata vuotta vaativat meiltä ehkä entistä enemmän: viisautta sen kaikissa merkityksissä.

X