Uskomaton väite: Tohmajärven Salmilammen pohjassa makaa Euroopan ensimmäinen toteemi?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tohmajärven Salmilammen ja Sirrilammen alueita tutkitaan mahdollisina muinaisina asuinalueina. Mutta miksi tukkiin veistetty karhunpää päätyi lammen pohjaan?

Se pilkotti vedenpinnan alta. Jykevän tukin päästä katsoivat silmät ja rungosta raottui suu. Ylempänä, miltei tukin päästä, erottui kaareva otsalohko.

Veistojäljet muistuttivat karhun piirteitä. Hahmo näytti vihaiselta. Sen miltei kuuli murisevan.

Kesällä 2015 Tohmajärven Salmilammen vesi oli niin matalalla, että lammen pohjassa seisova tukki näkyi rannalle asti.

Vähitellen vesi nousi ja puinen karhunpää painui takaisin upoksiin.

Nyt tuuli puhaltaa Salmilammen pintaa rypyille. Vesirajasta nousevat koivut kahisevat, ja tupasvilloista karkaa valkoisia haituvia ilmaan. Keskellä lampea kellunut rahkasammalsaari eli kuplus on ajautunut lammen itärantaan.

Niemi jakaa Salmilammen miltei kahteen. Salmen kapeimmassa, noin kahdeksan metriä leveässä virtakohdassa kuultaa veden alta puisia rakennelmia, aivan kuin veden alla kulkisi aita.

Vanhat rakenteet ovat merkkejä ihmiselämästä, mutta kuinka vanhoja ne ovat?

Salmilampi piti pintansa alla vuosisatojen ajan salaisuutta, joka on alkanut selvitä vasta nyt.

Salmilammesta löydetyt puurakenteet viittaavat siihen, että seudulla on ollut muinainen asuinpaikka.

Varma tieto Uppsalasta

Tohmajärven Salmilampi muodostaa yhdessä Sirri-, Pasko-, Isosuo-, Piensuo-, Liko-, ja Pienlikolammen kanssa seitsemän lammen ketjun. Lammet ovat syntyneet viimeisen jääkauden jäännöksinä reilut 10 000 vuotta sitten.

Lampia reunustavat Salpausselän jatkeina kohoavat harjut, nekin jääkauden muodostamat.

Alueen omisti 1900-luvun alussa metsäteollisuus osakeyhtiö Läskelä Oy. Sen toiminta päättyi jatkosodan aikana, jolloin Läskelä Oy:n maaomistukset siirtyivät fuusiossa Kymmene Oy:n ja sittemmin UPM Kymmenen omistukseen. Nykyään alueen omistaa ranskalainen sijoitusyhtiö.

Tohmajärven Murtoin kylässä asuva 79-vuotias Antti Varonen laskeutuu varovasti kyynärsauvaansa nojaten harjun jyrkkää rinnettä alas Salmilammen rantaa kohti.

Varonen kävi poikavuosinaan 1950 -luvulla onkimassa lammesta ahvenia. Enimmillään yhden päivän saalis oli yli sata kalaa.

”Rakensimme koivuista Salmilammen yli sillan ja seilasimme lammella kelopuista tekemillämme lautoilla”, Varonen kertoo.

Rannan rahkasammaleeseen on aikojen saatossa hautautunut myös vene, jonka reunalaudoitus on naulattu.

”Vene on tuskin edes sata vuotta vanha”, toteaa Lauri Kuikka, 71.

Osa Salmilammen puurakennelmistakin on viime vuosisadalta, mutta yksi niistä on huomattavasti vanhempi: kalaportin paalutuksesta otetun näytteen iäksi on määritetty Uppsalan yliopiston ajoituslaboratoriossa peräti 2 500 vuotta.

Pitkän iän tekee mahdolliseksi se, että puu säilyy veden alla pitkään, koska pieneliöt eivät kykene hajottamaan ainesta hapettomassa tilassa.

Pienen ihmisen ruuhi

Helsingin urheilusukeltajien puheenjohtaja ja arkeologiaa opiskellut Kai Kaartinen on tehnyt 1980-luvulta asti vesistöjen pohjista lukuisia löytöjä.

Vuonna 1996 hän oli löytämässä Espoon Sorvalammesta ruuhta, joka määriteltiin C14-radiohiiliajoituksella rakennetuksi 1100-luvulla.

Vuosituhannen alussa Kaartinen kuului ryhmään, joka löysi Kiteen Jaakonlammesta siipiruuhen, jonka iäksi määriteltiin C14-radiohiiliajoituksella noin 400 vuota.

Tohmajärven Salmilammen äärelle Kaartinen ryhmineen päätyi paikalliselta asukkaalta saadun vihjeen perusteella.

Salmilammelta löytyi ensin yksi ruuhi ja sitten toinen.

”Ruuhi on ollut ihmisen käytössä noin 7 000 vuoden ajan”, Kaartinen kertoo.

”Salmilammen kahden ruuhen ikää ei ole vielä määritelty.”

Ensin löydetty ruuhi oli ainoastaan 34 senttimetriä leveä.

”On arvioitu, että sitä on soutanut vain noin puolitoista metriä pitkä ihminen, ja ihmisethän olivat menneinä vuosituhansina huomattavasti pienempiä kuin nykyään.”

Salmilammen salmikohdassa kulkeva aita on Kaartisen mukaan kalaportin paalutus.

”Pyydettyjä kaloja säilytettiin elävinä kalaporteissa eli se toimi kuten sumppu”, Kaartinen kertoo.

Salmilammen ensimmäinen ruuhi löydettiin vuonna 2012. Kolme vuotta sen jälkeen Kaartinen palasi ryhmineen inventoimaan Salmilammen ja sen viereisen Sirrilammen.

Lammista löytyi kalaportin ja kahden muinaisruuhen lisäksi kolme muinaislauttaa.

Ja lisäksi neljä ja puoli metriä pitkä tukki, joka voisi olla toteemipaalu.

Turvelautta on ajautunut Salmilammen rannalta toiselle. Lammen löytöihin kuuluu myös kaksi mahdollista muinaislauttaa.

Koukku pohjassa

Rahkasammal upottaa Antti Varosen ja Lauri Kuikan askelten alta. Niemeen jää jalanjäljet, jotka painuvat nopeasti kiinni.

Mättäät näyttävät taas koskemattomilta.

Kuikka muistelee olleensa koululaisena Salmilammella luontoretkellä.

”Pimeän tullen paistettiin nuotiolla nauriita, koska makkaroita ei ollut. Silloin ei vielä kukaan puhunut muinaislöydöistä”, Kuikka kertoo.

Varosen mukaan Salmilampi on ollut kalastajille niitä apajia, joissa koukku on kalan leukojen sijasta päätynyt usein kiinni pohjaan.

”Aikojen myötä lampeen on varmasti päätynyt kaikenlaista tavaraa. Lammen äärellä on metsästetty ja säilytetty metsästä kaadettuja tukkeja.”

Varonen oli yksi urakoitsijoista, kun muutaman kilometrin päässä lammista sijaitsevalla Valkeasuolla alettiin nostaa turvetta 1990-luvulla.

”Myös suosta nousi muutama ruuhi, mutta niitä ei tutkittu eikä kukaan taida tietää, minne ne ovat päätyneet.”

Vaikka lammet ovat saattaneet aiemmin olla yhtä ja samaa vesistöä, Kuikka epäilee, ettei rannoilla ole ollut muinaisasutusta.

”Ihmiset asettuivat jo aikoinaan vesireittien ja suurten vesistöjen äärille. Mitä he olisivat täällä metsälampien rannoilla tehneet?”

Salmilammesta on löydetty kaksi muinaisruuhta.

Ensimmäinen Euroopassa?

Kesällä 2015, matalan veden aikaan sukeltaja Kaartinen oli yhdessä meriarkeologi Harry Alopeuksen kanssa taas Salmilammen rannassa.

He näkivät harjun laelta vedenpinnassa häilyvän puun, jota luulivat ensin ruuheksi. Rantaan saavuttuaan miehet kahlasivat veteen. Tukin yläosasta erottui veistetty suu ja silmäkuopat. Sillä oli karhun piirteet. Sitä saattoi hyvinkin pitää toteemipaaluna.

”Löytö voi olla kansainvälisesti merkittävä. Se olisi ensimmäinen Euroopasta löydetty toteemipaalu”, Kaartinen kertoo.

Löytäjäryhmä toimitti Uppsalan yliopistoon kaksi vedenalaisista rakennelmista otettua näytettä, joista toisen iäksi määritettiin C-14 radiohiiliajoituksella 26 vuoden virhemarginaalilla 185 vuotta ja kalaportin paalutuksesta otetun näytteen iäksi 28 vuoden virhemarginaalilla 2471 vuotta.

Museovirasto teki tarkastusmatkan Tohmajärvelle syyskuussa 2016.

”Samalla paikalla, missä löytäjät tulkitsevat kalaportin olleen, on aikaisemmin ollut pieni silta”, kertoo vedenalaiseen arkeologiaan erikoistunut museoviraston intendentti Riikka Alvik.

”On myös mahdollista, että vanha ajoitustulos on lampeen päätyneestä puusta eikä ihmisen tekemästä rakenteesta.”

Sukeltaja Kaartinen ei rohkene arvailla karhupäisen tukin ikää.

”Jos se on toteemipaalu, se on todennäköisesti veistetty ennen kristinuskon leviämistä Suomeen. Muuten kirkonmiehet olisivat hävittäneet pakanoiden palvoman esineen.”

Pyhän esineen piilo

Silmä ja kuono, onko tässä karhun pää?

Jo 1930-luvulla kansallismuseon esihistoriallisen osaston silloinen johtaja ja arkeologi Julius Aho löysi Tohmajärven kunnan alueelta kivikautisia asuinsijoja. Nykyään niitä on kirjattu museoviraston tietokantaan kahdeksan.

”Välimatka lähimpien muinaislöytöalueiden sekä Salmilammen ja Sirrilampien välillä on vain parikymmentä kilometriä”, kertoo Tohmajärven kunnan kehityspäällikkö Liisa Laasonen.

Sukeltaja Kaartisen mukaan Salmilammen ja Sirrilampien löydöt kielivät siitä, että alueella on ollut laajempaa asutusta.

Hän tähdentää, että myös muihin alueen lampiin suuntautuvalla tutkimuksella ja kerättävien näytteiden iänmäärityksillä pystyttäisiin selvittämään Tohmajärven lampien löydön laajuus ja paikallista historiaa aina parin tuhannen vuoden taakse.

”Valitettavasti museoviraston resurssit eivät tällä haavaa riitä lisätutkimuksiin. Me kuitenkin sukellamme Tohmajärvellä vielä tämän kesän aikana.”

Karhupäinen toteemipaalu olisi ollut muinaisihmisten uskonnossa pyhä esine ja palvonnan kohde, mutta miksi se olisi päätynyt lammen pohjaan?

”Myös tuhansia vuosia sitten ihmisten kesken oli levottomuuksia”, Kaartinen sanoo.

”Kun lammen rantojen asukkaat valmistautuvat puolustautumaan vihollista vastaan, he piilottivat tärkeimpiä esineitään”, Kaartinen selittää.

”Veden alta on löydetty esimerkiksi kivillä täytettyjä ruuhia. Veden alla myös karhupäinen tukki on ollut turvassa.”

Lue myös:

Viikinkejä Hämeessä? Mitä uusimmat arkeologiset tutkimukset paljastavat?

Kalmiston mysteeri: Elikö Karjalassa jättiläisiä?

X