Uskonvaihtajat Suomessa – Miten evankelisluterilainen kirkko suhtautuu muslimeista kristityiksi kääntyneisiin turvapaikanhakijoihin?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Uskonvaihtajat
Kun muslimi hylkää isiensä uskon, se on hänelle iso päätös, mistä voi aiheutua ikäviä seurauksia. © Emil Bobyrev
Kaverit uhkaavat ja kiusaavat, sukulaiset hylkäävät ja viranomaiset epäilevät kääntymyksen aitoutta. Silti arviolta yli tuhat Suomen turvapaikan hakijaa on hylännyt islamin ja tunnustaa nyt kristinuskoa.

Lauletaan, soitetaan, ryystetään kahvia, keskustellaan ja nauretaan.

Tampereen Kalevan kirkon kerhohuoneessa on runsaasti eksoottisen näköistä väkeä, mutta myös ihan tavallisia suomalaisia.

Ellei tietäisi, että ollaan kirkon tiloissa, ei asiaa pystyisi yhtäkkiä arvaamaan. Kun tarkemmin katselee ympärilleen, näkee yhdellä seinällä puisen ristin. Ja, tosiaan, yhdellä paikalle saapuneista on suomalaisen papin perinteinen tunnus kaulassaan – ei sentään liperit vaan se miedompi vaihtoehto, ”sokeripala”.

Marhaban, lukee kerhohuoneen ovessa. Se on arabiaa ja tarkoittaa ”tervetuloa”.

Tampereen tuomiokirkkoseurakunta, jonka piiriin Kalevan kirkkokin kuuluu, on kutsunut maahanmuuttajia viettämään leppoisaa iltapäivää ja viihtymään.

”Heti täytyy sanoa, että me emme täällä yritä käännyttää ketään. Emmekä julista Jumalan sanaa. Jos joku haluaa puhua hengellisistä asioista seurakunnan työntekijöiden kanssa, olemme tietenkin siihen valmiit. Mutta me emme tuputa kenellekään mitään”, selostaa Marhaban-kokoontumisen ideaa Tuomiokirkkoseurakunnan pastori Jukka Kuusisto.

Maria Haapavaara, Eva Wäljas ja pastori Jukka Kuusisto

Maria Haapavaara, Eva Wäljas ja pastori Jukka Kuusisto järjestävät Marhaban-kokoontumisia maahanmuuttajille Tampereella. © EMIL BOBYREV

Yhteyksiä haetaan – ja uutta virtaa seurakuntiin

Marhaban-kokoontumisia järjestetään joka iltapäivä ja aina niihin saapuu kymmeniä Suomeen ulkomailta tulleita: turvapaikanhakijoita, turvapaikan saaneita, muita maahanmuuttajia.

Tampereella luterilainen kirkko on hakenut yhteyksiä turvapaikanhakijoihin heti, kun ensimmäiset vuoden 2015 ”pakolaisvyöryn” aallot saapuivat kaupunkiin.

”Me olimme ensimmäisiä, jotka tarjosimme suojaa turvapaikanhakijoille. Olemme rakentaneet heihin luottamuksellisia suhteita ja etsineet yhteyksiä”, pastori Jukka Kuusisto kuvailee seurakunnan ponnisteluja.

”Monet täällä käyvistä ulkomaalaisista ovat taustaltaan muslimeja. He tykkäävät keskustella uskonnosta hyvinkin henkilökohtaisesti, vaikka meille suomalaisille omasta uskosta puhuminen on yleensä hiukan kiusallista. Muslimeita uskonnolliset asiat selvästikin askarruttavat”, kertoo Maria Haapavaara, joka järjestää Marhaban-kokoontumisia seurakunnan projektityöntekijänä.

Jäsenkadosta kärsinyt Suomen evankelis-luterilainen kirkko on luonnollisesti kiinnostunut uusista maahanmuuttajista. Vaikka pakolaiset ovat useimmiten muslimeja, toivotaan heistä uutta virtaa seurakuntiin.

”Meillä Tuomiokirkkoseurakunnassa on kastettu parikymmentä entistä islamilaista luterilaiseen uskoon”, pastori Jukka Kuusisto iloitsee.

”Mutta ei meille niin vain tulla”, hän kiirehtii jatkamaan.

”Pitää käydä rippikoulu, ja kun kysymys on uskontonsa vaihtajista, heidän rippikouluunsa suhtaudutaan erityisen huolellisesti. Jos he sitten rippikoulun jälkeen ovat valmiit tulemaan meidän kirkkoomme, järjestetään heille kastejuhla.”

Kuusisto torjuu päättäväisesti käsityksen, että luterilaiseksi käännyttäisiin viekkaasti, turvapaikan saamisen toivossa. Hän muistuttaa, että kaikki kristinuskoon kääntyneetkään eivät ole saaneet turvapaikkaa.

”Kyllä seurakuntaamme tulleet turvapaikanhakijat ovat ihan tosissaan. Yllättävän ahkerasti he käyvät jumalanpalveluksissa. Ensimmäinen kastamani ex-muslimi käy kirkossa ja ehtoollisella joka sunnuntai.”

Laulamista yhdessä

Kalevan kirkon kerhohuoneessa lauletaan useammalla kielellä. © EMIL BOBYREV

”Kristityt rehellisen aitoja uskossaan”

Marhaban-kokoontumisen vakiovieraita on Irakin Bagdadista Suomeen tullut Mahev, joka ei halua esiintyä omalla nimellään. Hän työskenteli kotimaassaan historianopettajana. Sujuvaa englantia puhuva 29-vuotias mies kertoo kääntyneensä kristinuskoon jo Irakissa.

”Minulla oli pari kristittyä ystävää. Nykyisin he tosin asuvat USA:ssa. Näin, että he olivat jotenkin erilaisia kuin muut. Rehellisiä ja suoria. Heidän kauttaan löysin kristinuskon.”

”Olin muslimi lähinnä vanhempieni tahdosta, siis enemmän tai vähemmän muodollisesti. Moskeijassa en käynyt, mutta rukoilin silloin tällöin. Hämmästyin Tampereella, kun kristityt hymyilivät, toivottivat minut avosydämin tervetulleeksi ja olivat jotenkin rehellisen aitoja uskossaan.”

Mahev kastettiin viime vuonna. Hän kertoo käyvänsä usein jumalanpalveluksessa.

”Kyllä tamperelaiset muslimit tietävät, että olen kristitty. Irakissa ei kukaan tiedä. Yritän vältellä kiivaimpia muslimeja, mutta mitään hankaluuksia minulla ei ole ollut.”

Kirkkolakia noudatetaan eikä kasteelle tulla noin vain

Miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko suhtautuu muslimeista kristityiksi kääntyneisiin turvapaikanhakijoihin? Asiantuntija Laura Arikka Kirkkohallituksesta vastaa:

”Me emme ole epäluottamuksen yhteisö vaan kuljemme näiden ihmisten vierellä. Emme me voi suhtautua niin, että epäilisimme näitä kääntymisiä hyötymistarkoituksessa tapahtuneiksi.”

Arikka muistuttaa, että kasteelle ei tulla noin vain lomake täyttämällä.

”Olemme antaneet seurakuntiin ohjeen, että kirkkolakia tulisi noudattaa eli kolmen kuukauden ajan pitää osallistua seurakunnan toimintaan ja saada opetusta kristinuskosta.”

Kääntyneiden lukumäärästä Arikalla ei ole tarkkaa käsitystä, koska heistä ei tehdä erillistä, koko kirkkoa käsittävää tilastoa.

Seurakuntien antamien tietojen mukaan kyse on kuitenkin sadoista henkilöistä. Hallinto-oikeudesta Maahanmuuttovirastolle palautettuja turvapaikkahakemuksia, joissa kristityksi kääntyminen on ollut yksi syy, on ollut noin 700. Ei ole kuitenkaan tarkkaa tietoa, kuinka monet heistä ovat evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.

Jaana Koivusen omakotitalossa rukoillaan piirissä

Espoon Vapaaseurakunnan aktiivin Jaana Koivusen omakotitalossa rukoillaan piirissä. © EMIL BOBYREV

Sekalainen seurakunta rukoilee omakotitalossa

Kristillisiä kirkkokuntia on Suomessa toki muitakin kuin evankelis-luterilainen kirkko. Helluntalaiset ovat saaneet osansa käännynnäisistä. Eikä osattomaksi ole jäänyt Suomen Vapaakirkkokaan.

Keväisenä perjantai-iltana Jaana ja Seppo Koivusen omakotitalossa Espoossa kokoontuu sananmukaisesti sekalainen seurakunta. Mukana on muutaman suomalaisen lisäksi koko joukko kristityiksi kääntyneitä – tai kääntymässä olevia – turvapaikanhakijoita.

Jaana Koivunen

Jaana Koivunen opettaa Raamattua turvapaikan hakijoille. Hän kertoo saaneensa viestin Jumalalta, että se on hänen tehtävänsä. © EMIL BOBYREV

Kaikki paikalle saapuneet turvapaikan hakijat ovat nuorehkoja miehiä. He yhtyvät haparoiden suomenkieliseen uskonnolliseen lauluun, mutta kun laulun kieli vaihtuu farsiksi, nousevat volyymitkin. Puheissa sekoittuu suomen, englannin ja farsin eli persian kieli.

Illan emäntä Jaana Koivunen on Espoon Vapaaseurakunnan aktiiveja ja omistautuu uskonnolliselle työlle.

”Jumala kutsui minut opettamaan Raamattua syrjäytyneille. Luulin ensin, että se tarkoitti suomalaisia. Mutta kun pakolaisia alkoi tulla, ymmärsin, että heille minun pitää kertoa Jeesuksesta”.

”Uskoin Allahiin”

Kaikki paikalle saapuneet eivät vielä ymmärrä suomea. Heille tulkkina toimii Iranista kotoisin oleva Arian Kasra, joka on asunut Suomessa vuodesta 2010 lähtien.

Arian Kasra

Kristinuskoon kääntynyt Arian Kasra on asunut Suomessa jo kahdeksan vuotta. © EMIL BOBYREV

Yksi kristinuskoon kääntyneistä on Kazem Mahmudi, 27. Hän on kotoisin Afganistanista ja saapui Suomeen pakolaisaallon harjalla vuonna 2015.

Kazemin lukutaidon kanssa on vähän niin ja näin, mutta hän kertoo ymmärtävänsä, mitä hänen T-paitansa rintamuksessa lukee: ”By his wounds we are healed” (Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu).

”Vanhempani pakottivat minut lukemaan Koraania. Mutta minä en pakottamisesta tykännyt enkä oppinut lukemaan. Vain aakkoset opin”, Kazem aloittaa kertomuksensa.

Vanhemmat kasvattivat muutenkin Kazemia kurissa ja Allahin nuhteessa. Hän ei saanut esimerkiksi kuunnella musiikkia.

Kun Kazem sitten Suomessa kuuli seurakunnassa farsinkielistä musiikkia, hän oli varsin hämmentynyt.

”Uskoin kotimaassani Allahiin, mutta en ollut mikään kiihkomuslimi. Rukoilin toisinaan ja kävin moskeijassa, mutta en säännöllisesti.”

”Suomessa vastaanottokeskuksessa tapasin henkilön, joka oli kääntynyt kristinuskoon. Minut oli kasvatettu niin, että minun olisi pitänyt vihata häntä. Mutta tämä henkilö puhui niin hellästi ja hänen elämäntyylinsä oli niin vaikuttava, että minäkin kiinnostuin hänen uskonnostaan.”

Kun Kazem sitten ensimmäistä kertaa asteli kirkkoon, ei kyseessä ollutkaan mikään huviretki. Hän kertoo pelänneensä kirkkoon menoa ja vapisseensa kauttaaltaan.

”Jos tappavat, en piittaa”

Kun Kazem Mahmudi oli muutaman kerran vieraillut kirkossa, hän päätti ”hyväksyä Jeesuksen”, kuten hän asian ilmaisee. Huolimatta kehnosta lukutaidostaan hän alkoi opiskella Raamattua sana sanalta. Kun hänelle annettiin farsinkielinen ääniraamattu, alkoi uuteen uskoon tutustuminen helpottua.

”Otettuani kasteen sain suuren rauhan sydämeeni”, Kazem kertaa kokemuksiaan.

Sydämeen rauha saattoi tulla, mutta muuten Kazemin ympärillä alkoi olla rauhatonta. Muslimiystävät Suomessa ja kotimaassa eivät suinkaan pelkästään ”merkinneet tietoonsaatetuksi” nuoren miehen kääntymistä vaan paheksuivat asiaa jyrkästi.

Kazem Mahmudi

Kristinuskoon kääntynyt Kazem Mahmudi on uhattu tappaa. © EMIL BOBYREV

”Kaksi kaveria uhkasi tappaa minut, mutta eivät Suomessa. Sanoivat, että jos poistun Suomesta, he tekevät selvää minusta.”

”Myös sukulaiseni ovat yrittäneet etsiä minua Facebookin kautta ja uhkasivat tappaa.”

Kazem kieltää kuitenkin pelkäävänsä.

”Jos tappavat, niin minä en piittaa. Jeesus on vapauttanut minut pelosta”, hän kuittaa uhkaukset.

Sen verran Kazem kuitenkin antoi periksi itsesuojeluvaistolleen, että uhkailujen jälkeen hän pyysi pääsyä toiseen vastaanottokeskukseen.

Siihen viranomaiset suostuivat, mutta Maahanmuuttoviraston tekemä turvapaikkapäätös oli hänelle pettymys: se oli kielteinen. Nyt Kazem on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Hän on vakuuttunut siitä, että kristittynä palaaminen Afganistaniin – tai ylipäänsä poistuminen Suomesta – on vaarallista.

Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar antaa puhelimessa itsestään hyvinkin liberaalin vaikutelman:

”Jos joku islamilainen lähtee kulkemaan kristinuskon suuntaan, se on hänen oma valintansa. Tärkeää on, että kääntyminen on vapaaehtoista ja ajateltu loppuun saakka. Ja ettei kääntyminen ole tapahtunut hyötymistarkoituksessa.”

Hajjar muistuttaa, että Suomessa on uskonnonvapaus. Hänen eteensä tällaisia kääntymistapauksia ei ole tullut, mutta puheita hän on kuullut.

”Jos kääntyminen on todellista, ei meillä seurakunnassa ole tietenkään siihen mitään sanomista.”

Kaikkialle ei imaami kuitenkaan ole jakanut aivan yhtä liberaaleja lausuntoja. Mari Turunen on saanut kirjaansa Kääntyneet – ex-muslimien painostus Suomessa Anas Hajjarin kirjallisen lausunnon, jossa tämä pohtii pitkään kristityksi kääntyneen muslimin asemaa.

Lausunnon mukaan kristityksi tai juutalaiseksi kääntyminen ”ei ole leikin paikka”. Avioliitto raukeaa Hajjarin mukaan heti eikä kääntynyt peri muslimiomaisiaan kuten ei myöskään kääntynyttä peritä.

Miten nämä näkemykset käyvät yhteen Suomen avioliitto- ja perintölakien kanssa, ei lausunnosta selviä.

Yli tuhat kääntynyttä

Kuinka paljon Suomeen turvapaikanhakijoina tulleita muslimeja on kääntynyt kristinuskoon? Tarkkaa tietoa ei ole kenelläkään, mutta arvioita heitellään.

Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen ei lausu arviotaan heti vaan haluaa selvittää asiaa ensin.

Tunnin kuluttua häneltä saapuu tekstiviesti: ”Helluntaikirkon maahanmuuttajatyöryhmän varovaisen arvion mukaan viimeisten vajaan kolmen vuoden sisällä on kastettu ja liittynyt seurakuntiin 700–800 turvapaikanhakijaa”. Samassa viestissä Matikainen korostaa, että kyseessä on arvio, ei tilastotieto.

Matikainen ei kiistä sitä, että joku on saattanut ottaa kasteen parantaakseen asemiaan turvapaikan saannissa. Tällaiset tapaukset ovat hänen mielestään kuitenkin harvinaisia.

”Kääntyneiden kokemat uhkaukset ovat olleet sekä aitoja että niin sanotusti sovittuja.”

”Helluntaikirkon yhteyteen on tultu myös yhteisöllisyyden takia. Joitakin on saattanut viehättää yhteys seurakuntalaisiimme ja varsinainen uskonnollinen herääminen on tapahtunut myöhemmin.”

Entä sitten viranomaiset? Heidänhän pitäisi olla viran puolesta selvillä, kuinka laajaa Suomeen saapuneiden pakolaisten kääntyminen kristityiksi on.

”Ei meillä ole siitä tilastoja”, aloittaa Maahanmuuttoviraston uskontoasioista vastaava esimies Anu Karppi vastauksensa.

”Lähes tuhat henkilöä on turvapaikkahakemuksessaan maininnut perusteena kääntymisen kristinuskoon. Mutta hallinto-oikeudesta meille on palautumassa vielä satoja hakemuksia, joissa on sama peruste. Eli yli tuhannesta kääntyneestä puhutaan.”

Anu Karpin mukaan osalle kääntyneistä on myönnetty turvapaikka, osalle ei. Maahanmuuttoviraston ei niinkään helppona velvollisuutena on pyrkiä selvittämään kääntymyksen aitous, jos se on mahdollinen vainoa aiheuttava asia hakijan kotimaassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ottaman linjan mukaan kastetodistus ei silloin suinkaan riitä vaan hakijaa kuullaan henkilökohtaisesti hänen kääntymisestään. Kuulemiseen saattaa mennä koko päivä tai jopa kaksi.

”Aika monessa tapauksessa emme ole voineet vakuuttua kääntymyksen aitoudesta ja pysyvyydestä ainakaan siinä vaiheessa”, Karppi muotoilee.

”Jos sitten kääntymys arvioidaan aidoksi, riippuu asianomaisen kotimaan tilanteesta, voidaanko uskontoa pitää turvapaikkaperusteena. Esimerkiksi Afganistanissa ei islamista luopunut voi lähtökohtaisesti elää turvallisesti. Mutta Irakissa, varsinkin maan pohjoisosassa, on alueita, joissa arviomme mukaan kristittynä voi elää.”

Kysymys saattaa olla epäkohtelias, mutta se on pakko esittää. Kuinka päteviä te siellä Migrissä olette arvioimaan ihmisen vakaumuksen aitoutta?

”No niin päteviä kuin siinä asiassa ylipäänsä voi olla”, Karppi vastaa.

”Vaikka eihän näissä asioissa koskaan sataprosenttista totuutta voi saavuttaa.”

X