”Uudetkin ydinvoimalat voivat aiheuttaa 'tsernobylejä' - jokainen laitos on uhka”

Vapun tienoilla 1986 tapahtunut Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus muutti maailman. Ainakin se avasi silmämme havaitsemaan muuttumisen.

Ihminen on elänyt maapallolla jo varsin kauan, ja kuitenkin hänen aikansa on tuiki lyhyt. Tiedemiehet ovat verranneen ihmisen aikaa maapallomme ikään 12-tuntisen kellotaulun avulla. Jos kello 00.00 alkanut maailmankaikkeuden muotoutuminen on kestänyt lähes viisi miljardia vuotta, niin kuin  otaksutaan, on maapallo syntynyt noin kello seitsemän. Kello 8.30 ilmaantuivat tänne ensimmäiset heiveröiset elämän merkit. Ihminen ”syntyi” vasta viisi sekuntia vaille 12.  Nyt hän jo myrkyttää itseään pois täältä välineinään ahneus ja energia.

Ihmisen energian käyttö koki mullistuksen, kun keksittiin varastoitava ja siirrettävä sähkövoima. Sähkö tunnettiin jo antiikin aikana, mutta Edison valmisti vasta 1880-luvulla ensimmäisen julkisen sähkövoimalaitoksen. Siitä alkoi huimaava kehitys.

Vielä huimempi vauhti syntyi siitä, kun 1938 halkaistiin ensimmäinen uraanin atomiydin. Kun sen todettiin vapauttavan suunnattomia määriä energiaa, alkoi atomivoiman käyttö sotilas- ja siviilitarkoituksiin. Ensimmäinen atomipommi räjähti japanilaisten ”kohtalon kolmannella hetkellä” Hiroshimassa seitsemän vuosikymmentä sitten, ja ensimmäinen siviilikäyttöön tarkoitettu ydinvoimala käynnistyi Neuvostoliiton Obninskissa vuosikymmentä myöhemmin.

Tikittävä aikapommi

Nyt on ydinräjähteiden määrä valtaisa ja ydinvoimaloitakin oli vuonna 2013 kansainvälisen tilaston mukaan toiminnassa 31 maassa yhteensä 435. Rakenteilla oli niitä lisää. Ydinaseita oli ainakin yhdeksällä valtiolla. Pieni maapallomme on kuin tikittävä aikapommi.

Niin erilaisia kuin ydinvoimalat turvarakenteiltaan ovatkin, jokainen niistä voi aiheuttaa uuden ”Tshernobylin”. Jokainen niistä on hyödyllisyydestään huolimatta uhka ihmiskunnalle, ja uusia rakennetaan myös teknisesti kehittymättömiin ja yhteiskunnallisesti levottomiin maihin. Kiihkeät uskonnolliset sodat terroristeineen lisäävät vielä vaaraa.

Muistan, miten uutiset muuttivat uhkan painajaisunen kaltaiseksi todeksi, kun mediat vapunpäivän jälkeen vajaa kolme vuosikymmentä sitten varoittivat lapsia leikkimästä hiekkalaatikoissa ja lätäköissä, aikuisia syömästä ja kylvämästä vihanneksia, käyttämästä sadevettä ja pienten järvien kaloja ravinnoksi sekä laskemasta lehmiä laitumelle.

Mahla maahan

Kaadoin ämpärillisen vappuyönä valunutta koivun mahlaa maahan, kun avonaiseen ämpäriin oli päässyt satamaan ydinsaasteista vettä ja räntää. Tuo mahlan, elämän nesteen, maahan kaataminen oli maailman muuttumisen käännehetki minun elämässäni. Elämä terveellisen ja turvallisen luonnon keskellä oli hetkessä muuttunut uhanalaiseksi. Se tuntui ahdistavalta. Ahdistus lisääntyi, kun ajattelin pieniä lapsenlapsiani. Tuntui kuin heiltä suljettaisiin elämän hiekkalaatikko.

Mutta ei niin pahaa, ettei siinä olisi jotain hyvääkin, ajattelin silloin optimistina. Jospa Tshernobylin onnettomuus herättäisi ihmiskunnan. Jospa herääminen uhkan edessä antaisi sen aikalisän, joka tarvitaan kun käymme kilpajuoksua turvallisen energian etsimisessä ja löytämisessä.

Taisin olla ylioptimisti. Ydinaseita ja -voimalaitoksia on rakennettu senkin jälkeen ja rakennetaan yhä. Ahneus ja energiaan liittyvä poliittisen vallan tavoittelu sokaisevat silmät. Ydinaseilla uhittelevien diktaattoreiden käyttäytyminen ei ole enää viisaan ihmisen toimintaa. He ovat ihmiskunnan vihollisia.

Maailma tulvillaan puhdasta energiaa

Maailma on tulvillaan puhdasta ja jätteetöntä energiaa. Sitä sisältävät auringon säteily, tuuli sekä merien aallot ja virrat – auringostahan niidenkin voima on kotoisin. Ehdimmekö keksiä keinot niiden talteen ottamiseen ja hyödyntämiseen?  Ymmärrämmekö käyttää ydinaseiden ja -voimaloiden kehittämiseen sijoittamiamme jättiläisvaroja siihen? Onko homo sapiens, viisas ihminen, niin viisas? Aika, ihmisen aika voi loppua kesken.

Kyseessä on ei enempää eikä vähempää kuin kilpajuoksu elämän ja kuoleman välillä.

Eikä ydinsaaste ole ainoa uhkamme. Luonnon ja teollisuuden yhteisvaikutuksesta lisääntyvän hiilidioksidin synnyttämä kasvihuoneilmiö ja kemiallinen teollisuus jätteineen ovat kasvava uhka. Maailman väestön räjähdysmäinen lisääntyminen aiheuttaa jo nyt laajenevia sotia ja vaikeasti hallittavia kansainvaelluksia. Niitä aiheuttavat myös veden puute ja säiden lisääntyneet ääri-ilmiöt. Kukin näistä erikseen ja varsinkin yhdessä liian pitkälle päässeinä saattavat muodostua ylivoimaisiksi ihmisten keinoin ratkaistaviksi – varsinkin, jos ihmisen aika alkaa jo olla vähissä.

Antti Henttonen
Opetusneuvos, Helsinki