Uusi arkkipiispa on ”kirkon megafoni” – seurakuntalaiselle kuitenkin yksi lysti

Evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispanvaalissa vastakkain ovat vanhoillinen ja uudismielinen – tuttuun tapaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Björn Vikström ja Tapio Luoma arkkipiispanvaalin toisen kierroksen vaalipaneelissa Turun tuomiokirkossa 16. helmikuuta 2018.

Evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispanvaalissa vastakkain ovat vanhoillinen ja uudismielinen – tuttuun tapaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Teemu Perhiö

Kuka on Suomen arkkipiispa?

Sitä Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki on kysynyt journalistiikan opiskelijoilta kesätoimittajarekryissä.

Harva on tiennyt vastausta.

”Sitten olemme lohduttaneet, että ei se mitään. Ei meidän lukijatkaan välttämättä tiedä. Se on hyvin kuvaavaa viran kannalta.”

Heinimäki pohtii, tulisiko tavallisen seurakunnan jäsenen edes olla kiinnostunut siitä, kuka valitaan seuraavaksi Suomen arkkipiispaksi.

Arkkipiispa on kirkon kasvot

Julkisuudessa nykyinen arkkipiispa Kari Mäkinen on ottanut voimakkaasti kantaa niin seksuaalisen tasa-arvon kuin pakolaistenkin puolesta.

Kun Mäkinen lupasi pääsiäisenä 2016 kirkon suojelevan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, seurakuntalaiset erosivat eroakirkosta.fi-sivuston kautta normaaliin verrattuna lähes kuusinkertaisesti.

Eropiikkejä tosin tulee riippumatta siitä, mihin suuntaan kirkon kanta on kallellaan. Koko kansan kirkossa näkyvät kaikki mielipiteet.

Kirkon sisällä konservatiiviset voimat ovat pyrkineet kyseenalaistamaan Mäkisen kannanottojen pätevyyttä.

Heinimäen mukaan valinnassa ei olekaan kyse arkkipiispan todellisesta vallasta, vaan siitä, että kirkko henkilöityy hänessä.

Arkkipiispalla on kirkon kasvoina ja äänenkäyttäjänä paljon vaikutusvaltaa. Viran kautta näkemyksilleen voi saada suuren painoarvon.

”Hallinnolliset asiat ovat sivuseikka. Kirkolliskokouksissa voi puheenjohtajana jonkin verran linjata asioita, mutta siinä yhden ihmisen merkitys on aika pieni”, Heinimäki sanoo.

Vikström on uudistaja

Vaalissa loppusuoralla on kaksi profiililtaan erilaista ehdokasta.

Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma on Kotimaa-lehden haastattelussa kuvaillut itseään ihmiseksi, joka ei tunne tunne itseään kotoisaksi siellä, missä otetaan voimakkaasti kantaa.

”Vierastan kaikenlaista ehdottomuutta ja äärimmäisyyttä. Keskeinen piirre persoonassani on, että haluan miettiä asiat loppuun asti”, Luoma sanoi haastattelussa.

Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström taas on rohkeiden ulostulojen puolella.

Kirkko- ja kaupunki -lehden haastattelussa Vikström oli sitä mieltä, ”että jos arkkipiispa ei ota vahvasti kantaa ja osoita kirkolle suuntaa, sen tekee joku muu”.

Ensimmäisellä kierroksella Luoma sai 38 prosenttia äänistä, Vikström 26,2.

Luoma on vanhoillisten luottamushenkilöiden mieleen, Vikström on selkeä uudistaja.

Mielikuvat vaikuttavat Jaakko Heinimäen mukaan valintaan erittäin paljon.

”Luulen, että selkeille kannanotoille on tilausta. Silloin arkkipiispa tulee varmasti kuulluksi.”

”Peruskirkollisella toisaalta-toisaalta-vatvomisella, jossa otetaan kaikki näkökannat huomioon hermostumisten välttämiseksi, ei tehdä tässä virassa mitään.”

Toisaalta Heinimäki myös toppuuttelee.

”Ei maalaiskirkkoherra Mäkinenkään ollut aluksi kantaaottava keskustelija. Ei pidä olettaa, että valittu henkilö olisi valmis arkkipiispa heti hiipan päähän saatuansa. Virka kyllä kasvattaa, jos siihen on halua.”

Seuraa, mistä arkkipiispa puhuu

Mihin seurakuntalaisen tulee kiinnittää huomiota, kun valinta on tehty – arkkipiispasta riippumatta?

Heinimäki neuvoo tarkkailemaan viranhoidon ensi hetkillä sitä, millä tavalla arkkipiispa ottaa paikkansa kirkolliskokouksessa ja minkälaisia julkisia puheenvuoroja hän käyttää.

”Oleellista ei ole vain se, millä tavalla hän esiintyy, vaan mitä asioita hän pitää sen arvoisina, että ne kannattaa nostaa viran kautta esille.”

Suomalaisia naisia vihittiin ensimmäisen kerran papeiksi 6. maaliskuuta 1988. Historiallisesta tapahtumasta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

”Kun arkkipiispa avaa suunsa, se tulee aika kovalla painolla. Virka on kirkon megafoni.”

Arkkipiispan kaitsettavana on myös muutama seurakunta Turun alueelta.

”Seurakuntalainen voi tarkastella, minkälaista esimerkkiä arkkipiispa näyttää paimentaessaan omia seurakuntiaan.”

Kari Mäkinen valittiin 11 äänen erolla

Vaalitapa saa aikaan sen, että arkkipiispanvaalin toisella kierroksella on väistämättä sekä vanhoillisempia että uudistusmielisempiä äänestäjiä miellyttävät ehdokkaat.

Heinimäen mukaan tässä vaiheessa valintaan vaikuttavat ennen kaikkea tyylikysymykset.

Vaalit ovat perinteisesti menneet erittäin tiukoiksi. Kun Mäkinen valittiin arkkipiispaksi vuonna 2010, tulos ratkesi 11 äänen erolla.

Vaalitapaa on tänä vuonna viilattu siten, että Turun arkkihiippakunnan alueen äänestäjien äänten painoarvoa on pienennetty  edellisten vaalien äänestyskäyttäytyminen ei ole siis välttämättä täysin vertailukelpoinen nykyisiin vaaleihin.

Tarkoituksena on kasvattaa muiden alueiden äänten merkitystä.

Vaaleissa äänioikeus on 1 530 henkilöllä kahdeksassa hiippakunnassa sekä Turun arkkihiippakunnan viidessä rovastikunnassa. Kirkkoon kuuluu noin 3,9 miljoonaa suomalaista.

Uusi arkkipiispa aloittaa virassa kesäkuussa 2018.

X