Uusi ennuste susien liikkeistä ei yllätä – Hukkaan voi nyt törmätä koko maassa

Luonnonvarakeskus on luonut uuden ennustemallin susien levinneisyydestä. Laumat alkavat keskittyä Länsi-Suomeen, ja yksinäiset pedot jolkottavat kaikkialle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Harmaille alueille on tänä vuonna keskittynyt susipariskuntia. Ruskeilla liikkuu runsaasti yksittäisiä susia.

Luonnonvarakeskus on luonut uuden ennustemallin susien levinneisyydestä. Laumat alkavat keskittyä Länsi-Suomeen, ja yksinäiset pedot jolkottavat kaikkialle.
(Päivitetty: )
Teksti:
Petri Korhonen

Luonnonvarakeskus julkisti torstaina kokonaan uuden ennustemallinsa Suomen susikannan tilanteesta. Aiemmin muun muassa susien määrää on arvioitu vain maaliskuussa tehdyn yleislaskennan perusteella.

Uusi tietokonemallinnus näyttää, miten susikannan koko sekä oletetut kulku- ja oleskelureitit vaihtelevat vuoden aikana runsaasti niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin.

Vielä runsas vuosi sitten viranomaiset arvioivat, että Suomessa olisi pysyvästi vain parisataa sutta.

”Parhaimmillaan kanta voi käydä pentueiden syntymisen jälkeen lähes neljässäsadassa yksilössä, mutta talvikausi verottaa eläimiä vaihtelevasti. Samoin idässä osa susista vaeltaa rajan yli ja takaisin”, kertoo Luken erikoistutkija Samu Mäntyniemi.

Luken arvion mukaan Suomen tämänhetkinen susikanta on nyt marraskuussa todennäköisesti 228–311 yksilöä.

”Tarkkaa yhtä lukua on mahdoton antaa, ja se olisi huomenna jotain ihan muuta”, sanoo Mäntyniemi.

Kyse on kuitenkin luonnonvaraisista pedoista eikä mistään rekisteröidyistä eläimistä.

Leuto länsi vetää nyt susia

Lisääntymiskykyiset susipariskunnat ovat tämänkin vuoden aikana siirtyneet pikkuhiljaa läntiseen Suomeen päin. Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa on aiempaa enemmän pentueita sekä kokonaisia laumoja.

Omaa reviiriään tai uutta laumaa etsiviä, yksinäisiä susia liikkuu myös vauhdikkaasti pitkin Etelä-Suomea. Ne eivät etene lännestä takaisin itään, koska Keski-Suomen ja Savon suuret järvialueet torppaavat petojen reittiä.

”Näihin vaeltajiin voi törmätä käytännössä koko maassa”, Samu Mäntyniemi kertoo. Siksi myös susihavaintojen määrä tuntuu kasvavan. Etelässä kuitenkin vain harvoin on kyse paikalleen asettautujasta, vaan nähdyt yksilöt ovat nimenomaan läpikulkumatkalla olevia nuoria eläimiä.

Luken tutkijoiden mukaan maantieteelliselle keskittymälle on luonnollinen syy, ravinnontarjonta: etelässä ja lännessä on paitsi parempi hirvikanta, myös helpommin saalistettavia valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita paremmin kuin Itä-Suomessa. Ilmastokin on leudompaa kuin itärajan korvessa tai poronhoitoalueilla.

Pariskunnat pysyvät reviirillään, yksittäiset nuorukaiset taas kulkevat satoja kilometrejä. © Otavamedia / Niko Pekonen

Liikaa vai liian vähän?

Petovahinkojen kasvusta ja syödyistä koiristaan suuttuneet metsästäjät ovat aiemmin pitäneet Luonnonvarakeskuksen arvioita susien määrästä liian pieninä.

”Toivomme, että tämä malli antaa paremman näkemyksen siitä miksi kanta voi joissain oloissa olla hyvinkin matala, ja kasvaa taas vuodenajan ja kuolleisuuden vaihteluiden mukaan”, Samu Mäntyniemi sanoo.

Susikannasta kymmenkunta prosenttia kuolee vuosittain erilaisista luonnollisista syistä. Vahinkoja aiheuttaneita tai asutusten keskelle siirtyneitä häirikkösusia saa metsästää poikkeusluvilla.

Luonnonvarakeskus ei ota kantaa siihen, onko susien määrä nyt kohdallaan vai ei.

Vaikka susi näyttääkin nyt voivan paremmin kuin vielä vuosikymmenen alussa, joidenkin biologien mielestä vasta pysyvästi yli 400 yksilön kanta takaisi Suomen susille riittävän geneettisen vaihtelun ja tarvittavan terveemmän perimän.

 

(Juttua muokattu 9.11. Korjattu kirjoitusvirhe tutkijan nimessä ja susilukumäärässä.)

 

X