Uutta matoa pöytään – Rehuhyönteisiä kasvatetaan nyt lemmikeille
Ei tullut heinäsirkoista ja toukista ihmisten uutta ruokaa – kovalla tohinalla pari vuotta sitten Suomessakin alkaneet elintarvikehyönteisten kasvatushankkeet lopahtivat vähin äänin. Mutta nyt ala tekee jo paluuta: ötököistä saadaankin yllättäen lemmikkien herkkua.
Jauhomato on jyrsijöiden herkkua ja soveltuu myös eläinrehun valmistukseen. © Matias Honkamaa
Sirkkojen säksätys kuuluu eteiseen asti, ja lattialla vilistää juoksupalloa ohjastava syyrianhamsteri.
Ruokaketjun kaksi lenkkiä, hyönteiset ja jyrsijät, elää rinnakkain Iisalmen Peltoniemellä. Seinän takana majailevat matelijat ja sammakkoeläimet.
Pallon sisällä ravaava hamsteri on sekasyöjä, samoin kuin viereisessä terraariossa asuvat kesyhiiret. Elävät hyönteiset ovat niille herkkua.
Kesyhiiret Pätkis ja Sukkulamato jakavat saaliin, kun opettaja Laura Leinonen tarjoilee niille lihavan jauhomadon eli jauhopukin toukan.
”Lemmikkihiirille syötetään yleensä kananmunaa tai koirannappuloita, joissa on vähän eläinvalkuaista. Hyönteiset olisivat niille hyvää, lajityypillistä evästä”, Leinonen sanoo.
Peltoniemellä toimii Ylä-Savon ammattiopiston yksikkö, jossa koulutetaan muun muassa maatalouden ja eläintenhoidon ammattilaisia.
Täällä, keskellä savolaista maaseutua, seurattiin läheltä hyönteisruokabuumin lentoa ja mahalaskua.
Ensimmäinen kasvattamo perustettiin oppilaitoksen omiin tarpeisiin vuosia ennen kuin kukaan oli kuullutkaan Fazerin sirkkaleivästä. Sittemmin se on tehnyt tiivistä yhteistyötä hyönteisalan tutkijoiden ja yritysten kanssa.
Vierailimme Peltoniemellä ja haastattelimme asiantuntijoita selvittääksemme, mitä buumista jäi käteen ja missä muhii seuraava menestysresepti.
Sirkoista ja toukista ei ihmisravintona innostuttu, mutta rehuhyönteiset ovat kelpo ruokaa lemmikeille.
Nam nam! Syyrianhamsterille maistuu elävä toukka. © Matias Honkamaa
Kotisirkasta odotettiin hittiä
Säksätys lähtee kotisirkoista (Acheta domesticus). Samassa huoneessa on muitakin sirkkalajeja, mutta kovin meteli kuuluu nimenomaan kotisirkkojen kansoittamista kasvatuslaatikoista.
Näihin parisenttisiin, kinuskinvärisiin ja vikkeläliikkeisiin hyönteisiin tiivistyi koko sirkkabuumi.
Se käynnistyi syksyllä 2017, kun maa- ja metsätalousministeriö muutti tulkintaansa EU:n uuselintarvikeasetuksesta, ja hyönteisten kasvattaminen ja myynti elintarvikkeiksi sallittiin Suomessa.
Fazer toi markkinoille sirkkaleivän, ja ennakkoluulottomat maanviljelijät ympäri maata laittoivat pystyyn hyönteiskasvattamoja. Virisi usko uuteen, kukoistavaan teollisuudenalaan.
Kotisirkka oli ihmisravinnoksi sallituista hyönteisistä houkuttelevin, sillä se kasvaa nopeasti ja sisältää paljon proteiinia.
Sirkkahankkeissa paloi verorahaa. EU:n rakennerahastotietopalvelusta löytyy kymmenkunta hyönteistalouteen liittyvää EU-hanketta. Julkista rahoitusta myönnettiin kaikkiaan pari miljoonaa euroa.
Ruokaviraston EU:n maatalousrahastosta myöntämää tukea sai ainakin tusina hyönteishanketta. Ne saivat rahoitusta noin puolitoista miljoonaa euroa.
Business Finland puolestaan jakoi lainoja ja avustuksia hyönteisalan startupeille kuten Entocubelle, Entoprotille ja Manna Insectille.
Sirkat ja torakat tulivat Savoon
Savossakin innostuttiin sirkoista. Yksi EU-rahoitusta saaneista hankkeista oli Savonia-ammattikorkeakoulun pyörittämä Insect Savo.
Sen yrityskumppaneista merkittävin oli Tervossa entiselle tomaattipuutarhalle perustettu Savonia Grasshopper. Yhtiö toi markkinoille sirkkasnacksit ja toimi Fazerin alihankkijana.
Hanke toi kotisirkat myös Peltoniemelle, jonne perustettiin toinen hyönteiskasvatushuone. Ihmisravinnoksi kasvatettavien kotisirkkojen ohella kasvatettiin jo tuolloin rehuhyönteisiä, jotka sopivat eläinrehuksi ja lemmikeille.
Hyönteisten sisältämiä ravintoarvoja tutkittiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston kanssa. Hankittiin inkubaattorit, jotta voitiin kokeilla kasvatusta erilaisissa olosuhteissa.
Esimerkiksi argentiinan torakasta (Blaptica dubia) ei saa tehdä Suomessa elintarvikkeita, mutta eläimille se osoittautui kelpo ruoaksi, ne kun eivät rehuhyönteisiä kammoa.
”Nämä ovat yllättävän hyviä ravintoarvoiltaan, proteiinia ja rasvaa on runsaasti. Ihmisten kannalta haittana ovat mikrobit”, Leinonen kertoo nostaessaan torakoita vilisevän kasvatuslaatikon kantta.
”Mutta onhan tämä sen näköinen kaveri, että useimmissa se aiheuttaa reaktion, että ei kiitos.”
Madagaskarin sihiseviä jättiläistorakoita pidetään myös lemmikkeinä. © Matias Honkamaa
Kuluttaja äänesti lompakollaan?
Sirkkabuumi lopahti Suomessa yhtä nopeasti kuin alkoikin, sillä tuotteiden kysyntä jäi vaisuksi.
Fazerin sirkkaleipä katosi hyllyistä vuoden 2019 alkupuolella, ja suurin osa sirkkakasvattamoista on lopettanut toimintansa.
Niin kävi myös tervolaiselle Savonia Grasshopperille. Myynti jäi kymmenesosaan tavoitteesta, yhtiö kertoi julkisuudessa. Yhtiö asetettiin konkurssiin keväällä 2020.
Proteiinipitoisilla pikkupurtavilla vedottiin terveellisyyttä ja ekologisuutta arvostaviin kuluttajiin, mutta kansalaisten valtavirta ei ollut valmis popsimaan hyönteisiä.
Kuluttaja saattoi äänestää myös lompakollaan. 40 gramman pussillinen Tervon paahdettuja sirkkoja maksoi kaupoissa noin viisi euroa. Fazerin sirkkaleivän kilohinta oli 16 euroa. Sirkkaa leivässä oli vain kolme prosenttia.
Sirkkabuumi kaatui paitsi kuluttajien tottumuksiin myös tuotteiden hinnoitteluun, pohtii alaan perehtynyt Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Susanne Heiska.
”Sirkkaraaka-aineen hinta oli liian kova, hyönteistuotteet olivat kalliita. Ala kehittyi nopeasti. Jos yrityksillä olisi ollut enemmän aikaa tuottajaverkoston ja menetelmien kehittämiseen, varmasti hinnatkin olisivat laskeneet.”
Sittenkin rehuhyönteisiä
Kaikki työ ei ole silti valunut hukkaan, asiantuntijat uskovat. Viimeisen neljän vuoden aikana syntyneiden hankkeiden ja yritysten ansiosta hyönteistalouden vaatimat raaka-aineketjut ja kasvatusmenetelmät tunnetaan paremmin.
Nyt ounastellaan, että seuraava hyönteisbuumi nousee todennäköisemmin eläinrehusta ja kiertotaloudesta kuin ihmisille tarkoitetuista elintarvikkeista. Rehuhyönteisiä tuotettaisiin tulevaisuudessa tehokkaammin, koska hyönteisbuumin aikana tehtiin paljon kehitystyötä.
”Syötävä hyönteinen on vain osa hyönteistaloutta. Eläinrehussa ja biomassojen käsittelyssä on isot markkinat. Uskon, että isoin juttu on vasta tulossa”, Susanne Heiska sanoo.
Hyönteiset ovat ekologinen korvike soijalle eläinrehussa. Hyönteisrehua voidaan valmistaa muun muassa jauhomadoista ja mustasotilaskärpäsen toukista.
Soijarehu on tärkein valkuaisainerehu EU-alueen karjataloudessa. Soijan viljely tuhoaa sademetsiä ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.
Hyönteisrehulle on avautumassa uusia markkinoita EU-alueella.
Tällä hetkellä rehuhyönteisiä saa käyttää lemmikki- ja turkiseläinten appeena sekä tietyin rajoituksin kalanrehuna. Tähän on kuitenkin tulossa muutos.
Eläinperäisten rehujen käyttökieltoa tuotantoeläinten ruokinnassa ollaan lieventämässä. Ehdotetun muutoksen mukaan hyönteisistä saatavaa eläinvalkuaista voisi jatkossa käyttää myös sikojen ja siipikarjan rehussa.
”Siinä aukeaisi iso markkina. Suomessa logistiikkakysymykset ovat vielä ratkomatta. On mahdollista, että perustetaan iso rehutehdas jonnekin, missä syntyy ruokahävikkiä tai sivuvirtoja. Tai sitten tulee hajautettu verkosto, kasvatetaan rehuhyönteisiä tilatasolla”, Susanne Heiska ennakoi.
Niin sanottua TSE-asetusta koskeva ehdotus on parhaillaan EU-parlamentin ja neuvoston tutkinnassa. Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan yhtä aikaa koko EU-alueella.
Hyönteisten kasvatus on tarkkaan säänneltyä, ja se olisi sitä muutoksen jälkeenkin.
Jos rehuhyönteisiä kasvatetaan eläimille, niille ei saa syöttää bio-, ruoka- tai muitakaan jätteitä. Sama pätee ruokahyönteisiin, jotka kasvatetaan ihmisruoaksi. Kasviperäistä hävikkiruokaa kielto ei koske.
Ruokakulttuuri muuttuu hitaasti
Vaikka katseet ovat kääntyneet nyt kohti rehuhyönteisiä, kotisirkkojakaan ei ole unohdettu. Itä-Suomen yliopiston tutkija, hyönteisekologi Jaana Sorjonen viimeistelee väitöskirjaansa, joka käsittelee sirkkojen kasvattamista ihmisravinnoksi.
Sorjosen mukaan sirkkoja voitaisiin kasvattaa kustannustehokkaammin hyödyntämällä ruokateollisuuden sivuvirtoja, esimerkiksi panimoiden mäskiä ja rehuteollisuuden rypsipuristetta.
”Sivuvirroilla voitaisiin kasvattaa terveitä sirkkoja edullisesti kotimaisista raaka-aineista.”
Sorjonen on tutkinut myös itäafrikkalaista hepokattia, jonka syömiselle on pitkät perinteet muun muassa Ugandassa. Hän arvioi, että Suomessa valmistetulle hyönteisruoalle löytyisi vientimarkkinoita etenkin Aasiassa, jossa sirkkoja kasvatetaan ravinnoksi.
Sorjonen uskoo, että ennen pitkää suomalaisetkin löytävät hyönteisruoan.
”Ruokatottumukset muuttuvat ajan saatossa, kun hyönteiset tuodaan mukaan ruokakasvatukseen lapsesta asti.”
”Suomessa hyönteisten kasvattaminen eläinten rehuksi voisi olla luonteva ja hyväksyttävä tapa sisällyttää ne ruokaketjuun.”
Sorjonen muistuttaa, että hyönteisten syöminen on järkevää, koska maapallon resurssit ovat rajalliset.
”Ruokittavia suita on koko ajan enemmän, joten uusia proteiinin lähteitä tarvitaan. Lisäksi ruoantuotannossa menee jätteeksi sivuvirtoja, joille olisi hyötykäyttöä.”
Sirkoille alkoi lähtölaskenta
Iisalmen Peltoniemen hyönteisille syötetään marketin hävikkiruokaa. Laura Leinonen esittelee jääkaappia, joka on lastattu täyteen vanhaksi meneviä hedelmiä ja vihanneksia: tomaatteja, parsaa, perunaa, rypäleitä.
Vaikka sirkkabuumi tuli ja meni ja savolaishankekin päättyy, kasvattamo jatkaa toimintaansa. Opetuskäytössä olevat liskot ja kesyhiiret saavat jatkossakin syödä lähiruokaa, naapurihuoneessa kasvatettuja toukkia.
Ruoka- ja rehyhyönteisiä aiotaan kasvattaa jatkossakin. Leinosen mukaan suunnitteilla on lisää tutkimusyhteistyötä.
”Meillä on aineistoa ja välineet valmiina lopputöitä varten. Tässä on karttunut myös käytännön kokemusta. Tiedetään, miten mitäkin lajia kannattaa käsitellä.”
Kotisirkkojen aika on tällä erää ohi myös Peltoniemellä. Ihmisravintona niille ei ole nyt kysyntää, eivätkä seudun eläinkaupatkaan huoli eläviä sirkkoja lemmikkien ruoaksi.
Peltoniemellä kotisirkat koetaan riesaksi, sillä ne ovat kovia karkailemaan. Kotisirkka on Suomessa vieraslaji.
”Joku tahtoo aina pompata pöntöstä livohkaan, kun kansi avataan. Emme halua, että sirkkakanta leviää oppilaitoksen tiluksille.”
Sirkkojen säksätys vaikenee ennen kesälomia. Silloin kasvatuslaatikot tyhjennetään ja kotisirkat päättävät päivänsä pakastimessa.
”Onhan tämä sen näköinen kaveri, että useimmissa se aiheuttaa reaktion, että ei kiitos.”
Hyönteisten kasvattaminen eläinten rehuksi voisi olla luonteva ja hyväksyttävä tapa sisällyttää ne ruokaketjuun.
13-vuotias parta-agama Ingrid on Peltoniemellä talon vanhimpia asukkeja. Laji on Suomen suosituimpia liskolemmikkejä. © Matias Honkamaa
Ruoka-aika: Laura Leinonen syöttää Ingridille jättijauhomatoa. © Matias Honkamaa
Kuivattuja okapiruja säilytetään opetuskäyttöön. © Matias Honkamaa
Kärpäset herkkua
Hyönteistalouden yhtenä nousevana tähtenä pidetään nyt mustasotilaskärpästä (Hermetia illucens). Sen toukat ovat proteiinipommeja ja suursyömäreitä, joita voidaan hyödyntää jätteiden kierrätyksessä ja eläinrehuissa.
Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituuttiin rakennetussa kasvattamossa kokeillaan muun muassa jätevesilietteiden ja biohajoavien jätteiden käsittelyä mustasotilaskärpästen toukilla.
Maailmalla on jo perustettu kärpäsrehua tuottavia tehtaita, mutta Suomessa ei olla vielä niin pitkällä.
Oululainen startup-yritys Manna Insect kehittää menetelmiä, joilla kärpäsiä voidaan hyödyntää rehunvalmistuksessa.
”Ne ovat kuin piraijoita, syövät melkein mitä tahansa. Ne keräävät kaiken energiansa toukkavaiheessa parin kolmen viikon aikana”, kertoo Manna Insectin toimitusjohtaja Ykä Marjanen.
Oululainen sarjayrittäjä sai biologikaverinsa kanssa liikeidean ja perusti yhtiön vuonna 2018.
Mustasotilaskärpänen ei pärjää Suomen luonnossa, sillä se tarvitsee trooppiset olosuhteet. Manna Insect kehittää kasvatuskontteja, joissa voidaan tuottaa mustasotilaskärpäsen toukkia ja syöttää niille biomassaa.
Käytännössä toukat pistelevät poskeensa Tyrnävän perunatiloilta kerättyä hävikkiperunaa ja muuttavat sen eläinrehuksi.
Kylläiset toukat teurastetaan pakastamalla ja puristetaan rehuksi. Se myydään kalankasvattajille ja lemmikkieläinruokiin.
Toinen lopputuote on frassi, joka koostuu yli jääneestä biomassasta ja toukkien jätteestä. Se sopii lannoitteeksi.
”Toukkien avulla on mahdollista tuottaa kierrätyskelpoista proteiinia teollisessa mittakaavassa”, Marjanen sanoo.
”Ensi vuonna meillä on kapasiteetti tuottaa vuodessa tuhat tonnia kärpäsrehua hävikkiperunalla.”
Määrä on vielä marginaalinen: pelkästään siipikarjan rehua valmistetaan Suomessa vuosittain liki 400 000 tonnia.
Manna Insect tähyää kansainvälisille markkinoille.
”Euroopassa tulee hävikkiperunaa viisi miljoonaa tonnia vuodessa. Potentiaali on muualla kuin Suomessa”, Marjanen kertoo.
”Rehun hinta pitää saada samalle tasolle soijarehun ja kalanrehun kanssa. Se onnistuu kasvattamalla volyymiä ja optimoimalla eri työvaiheissa tarvittava työmäärä.”