Vihaisia puheluita: Kuusamossa Porovahti-palvelun valituksista yli puolet koskee pihoilla laiduntavia poroja – Kiista porojen vapaasta laiduntamisesta on jatkunut vuosia

Jännitteiden ratkaisemiseksi Kuusamossa perustettiin ryhmä, johon on koottu eri osapuolia edustavia paikallisia tahoja.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jännitteiden ratkaisemiseksi Kuusamossa perustettiin ryhmä, johon on koottu eri osapuolia edustavia paikallisia tahoja.
Teksti:
Oona Komonen

Kommenttikentässä löydettiin nopeasti syypää: porot.

Heinäkuun 25. päivänä 2019 Rovaniemen kaupunki julkaisi Facebookissa päivityksen, jonka mukaan terveydensuojeluviranomainen oli asettanut Ounaskosken uimarannan osittaiseen uimakieltoon.

Rovaniemeläisen uimarannan vesinäytteissä oli havaittu ulosteperäisiä Escheria coli -bakteereja raja-arvon ylittävä määrä. Syytä ei kerrottu, tuskinpa sitä edes tiedettiin.

Mutta porot, ne nousivat kommenteissa esille. Samalla rannalla oli edellisvuonna poroja vilvoittelemassa vedessä. (Sosiaaliseen mediaan jaettu kuva nousi kansainväliseksi hitiksi.)

Ihan varmasti ne ovat syyllisiä, uskoi osa kommentoijista. Eräs ehdotti: joko porot saataisiin pois alueelta.

Keskustelu kuvaa hyvin Pohjois-Suomen poronhoitoalueella kuplivaa riitaa.

Laiminlyötyjä velvollisuuksia

Jännitteitä porollisten ja porottomien välillä on ollut pitkään. Miksi?

Sille ei ole yhtä syytä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Juha Hiedanpää.

Yksi tekijä on maankäytön muutokset. Porolaitumet ovat kaventuneet muun muassa hakkuiden, matkailun ja haaskakuvauksen myötä. Esimerkiksi tästä syystä porot hakeutuvat pelloille ja pihoille.

Uimarannoille ja taajamiin.

Porot voivat käytännössä liikkua poronhoitoalueella vapaasti. Ja se alue, se on iso: noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta.

Mutta ei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia. Lain mukaan poroja on hoidettava siten, että ne eivät aiheuta tuhoa esimerkiksi maa- ja metsätaloudelle.

Jos maanomistaja kokee poron alueellaan epätoivotuksi vieraaksi, on paliskunnalla velvollisuus hakea porot alueelta pois. Tämä koskee lähinnä viljelymaita ja pihoja.

Lisäksi paliskunta on velvollinen rakentamaan aidan alueiden suojaamiseksi.

Mutta aina näin ei tapahdu.

Poroja ei haeta pelloilta, aitoja ei rakenneta lupauksista huolimatta. Se on omiaan kiristämään jo tulehtunutta ilmapiiriä.

Välejä kiristävät myös taloudelliset vaikeudet maa- ja porotaloudessa, sekä perheiden ja sukujen väliset jännitteet, jotka voivat heijastua porokeskusteluun.

Karkeasti poronhoitoalueen ydinkiistakysymykset voi jakaa maantieteellisesti. Eteläosissa kinataan siitä, että porot tuppaavat laiduntamaan pihoilla ja viljelyksillä.

Pohjoisessa sen sijaan eläimiä syytetään Lapin jäkäläkadosta ja siitä seuraavasta luonnon köyhtymisestä.

Osa ihmisistä voi kokea, että paliskunta ei tee tarpeeksi porohaittojen torjumiseksi, sanoo Juha Hiedanpää, mutta korostaa, että kaikkia porottomia eläinten läsnäolo ei häiritse. Ei pidä ”yleistää”.

Esimerkiksi matkailuyrityksille porot voivat toimia vetonauloina, ja osalla viljelijöistä voi olla poroja omasta takaa.

”Vaikea sanoa, kuinka syvä kahtiajako eri ryhmien välillä on. Tuskin välit ovat kauttaaltaan poikki.”

Aitaaminen ”tuskin yleinen ratkaisu”

Vuonna 2017 Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK vaati, että porojen vapaa laiduntaminen pitää lakkauttaa.

Ehdotus ei mennyt läpi.

Yhdeksi syyksi esitettiin, että porot eivät sopeudu tarhaelämään. Että aitaaminen tekisi elinkeinosta tappiollista.

Myös osa viljelijöistä piti ehdotusta epärealistisena.

”Poronhoitoalueella maanomistus on aina sisältänyt pororasitteen”, sanoi paliskuntien yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila Maaseudun tulevaisuudessa huhtikuussa 2018. Ollilan mielestä ihminen on tullut lähelle poroa. Poronhoito kun on elinkeinona vanhempi kuin Suomi valtiona.

Mutta jos porot haluaa pitää loitolla, onko ratkaisu sitten omien viljelmien ja pihojen aitaaminen?

En usko, sanoo Juha Hiedanpää.

”Se tuntuu kalliilta ja hankalalta toimenpiteeltä, ja tuskin on yleinen ratkaisu.”

Sitä paitsi aitaus ei välttämättä aina riitä pitämään poroja poissa. Eivätkä kaikki viljelijät aitoja halua, sillä veräjän sulkeminen ja avaaminen jatkuvasti ovat työlästä.

Miten ongelmia sitten pitäisi ratkoa?

Vihaisia soittoja

Toukokuun 2019 loppupuolella Kuusamossa otettiin käyttöön päivystävä Porovahti-palvelu. Siihen voi soittaa, jos paliskunnan poroisäntään ei saa yhteyttä tai jos ei tiedä, miten ja kenelle pihoilla, pelloilla tai muilla yksityisalueilla laiduntavista poroista ilmoittaa.

Lisäksi palveluun pyydetään ilmoittamaan kuolleista tai vaaran paikassa olevista poroista, sekä silloin, jos haluaa jakaa myönteisen porokokemuksen.

© iStock

Porovahti välittää tiedon asianosaiselle paliskunnalle. Lisäksi paliskunta kertoo omista toimistaan palveluun.

Palvelu on osa Luken, Lapin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen laajempaa PALOMA-hanketta, jossa selvitetään Kuusamon alueella poronhoidon, maatalouden, asutuksen ja lomarakentamisen välisten ristiriitojen syitä ja vaikutuksia.

Puheluita palveluun oli tullut 25. heinäkuuta mennessä 140 ja ilmoituksia nettilomakkeen kautta 88.

”Tarpeeseen näyttää puhelin tulleen”, Hiedanpää sanoo.

Hän myös arvelee, että palvelu madaltaa kynnystä raportoida poroista.

”Tällä tavalla paliskunnat myös ehkä tiedostavat aiempaa paremmin, että ihmiset voivat kokea porot haitaksi.”

Yli puolet ilmoituksista on aiheutunut asuintalojen pihoissa laiduntavista poroista. Yleisimmin kyseessä oli muutaman nelijalkaisen aiheuttama, yhden tai useamman päivän ajan kestävä haitta.

Noin viidesosa ilmoituksista koski viljelyksille aiheutuneita haittoja, ja noin neljäsosa yhteydenotoista oli mökkiläisiltä.

Luken tiedotteen mukaan osa soittajista oli kertonut porohaitoista ”ärtyneenä tai vihaisena”.

”Selkeästi tarvitaan keskustelua”

Juuri nyt, heinäkuussa, porot ovat luontaiseksi paljon liikkeellä. Porojen alkukesällä muodostamat kesätokat hajoavat pienempiin laumoihin, parttioihin. Ne lähtevät kohti paliskunnan syyslaitumia.

Paarmat ja sääsket pitävät sarvipäät liikkeellä, ja porot saattavat hakea helpotusta helteeseen taajamien varjoisista paikoista.

Siksi yhteydenotot Porovahti-palveluun ovat heinäkuun puolivälissä kiihtyneet.

Hiedanpää kertoo, että palvelun tarkoitus on paitsi parantaa tiedonkulkua myös kerätä dataa siitä, millä alueilla porot liikkuvat ja missä eläimet koetaan ongelmalliseksi.

Keväällä PALOMA-hankkeen tiimoilta perustettiin yhteistyöryhmä, johon on koottu eri osapuolia edustavia paikallisia tahoja. Näitä ovat esimerkiksi viljelijät, matkailuyrittäjät, paliskunnat.

Ryhmän tarkoitus on etsiä pysyvää ratkaisumallia poro-ongelmaan. Eri osapuolet miettivät Hiedanpään mukaan ensimmäistä kertaa yhdessä ratkaisuja.

”Selkeästi tässä tarvitaan keskustelua siitä, mitä pitäisi tehdä, ja varsinkin Kuusamossa, jossa eletään porojen kanssa samalla alueella.”

Luken mukaan yhteistyöryhmät ovat osoittautuneet toimiviksi muun muassa metsäkiistoissa sekä susikysymyksissä.

Entä ratkaiseeko Kuusamoon perustettu ryhmä ristiriidat? Hiedanpää ei ole siitä varma. Poro-ongelma on vaikea ja monitahoinen.

Hän kuitenkin pitää kommunikaatiota ja keskusteluyhteyden avaamista ”erittäin tärkeänä asiana”.

Parhaiten ratkaisut kun löytyvät usein paikallisilta toimijoilta, ei ulkopuolelta.

X