Vain viidennes maatalousmuovijätteestä kierrätetään Suomessakin – ”Eurooppa on hukkumassa maatalousmuoviin Kiinan jätetuontikiellon vuoksi”

Jaa artikkeli
© iStock
Arvioiden mukaan Suomessa syntyy vuosittain noin 12 000 tonnia maatalousmuovijätettä. Siitä kierrätetään Suomessa materiaalina vain viidennes, ja valtaosa käytetään energiaksi tai hävitetään muilla keinoilla.

”Yritysten pakkausmuovijätteelle on järjestetty omat keräysterminaalit, mutta maaseutuyrityksissä syntyvän ei-pakkausmuovijätteen keräys ja kierrätys on jäänyt vähemmälle huomiolle niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassa”, kertoo projektipäällikkö Leena Erälinna Turun yliopiston Brahea-keskuksesta, jossa koordinoi Likaisen muovijätteen keräys- ja kierto- hanketta.

Tuottajavastuulaki ei koske ei-pakkausmuoveja

Samalla tavalla kuten kuluttajat voivat viedä muovipakkaukset kierrätykseen, maatalousyrittäjät ovat voineet vuodesta 2016 viedä pakkausmuoveja yrityksille tarkoitettuihin kierrätyspisteisiin tuottajavastuulain nojalla. Hanketta on organisoinut Suomen Uusiomuovi Oy.

”Hankkeessa huomattiin, että tästä oli huonosti tiedotettu yrittäjille.”

Tuottajavastuulaki ei kuitenkaan ole koskenut ei-pakkausmuoveja, joihin luokitellaan esimerkiksi rehupaalimuovit.

”Ei-pakkausmuovien osalta ei ole mitään lainsäädäntöä, keppiä tai porkkanaa. Usein se on sitten päätynyt jäteasemille, missä se on poltettu”, kertoo Leena Erälinna.

Kierrätysmateriaalimuovin jatkojalostajat puuttuvat – ”Terveellinen herätys”

Erälinnan mukaan ongelma on myös se, että kierrätysmateriaalimuovin jatkojalostajia tai hyödyntäjiä ei ole Suomessa eikä Euroopassa.

”Aihe on ajankohtainen EU:ssa, koska vain harvalla maalla on Euroopassa organisoitua maatalousmuovin keräystä. Kiinan jätetuontikiellon vuoksi Eurooppa on hukkumassa maatalousmuoviin”, Erälinna sanoo.

© iStock

Mielenkiinto muovien kierrätyksen tehostamiseksi on herännyt niin päättäjien kuin yrittäjienkin keskuudessa. Euroopan komission muovistrategia hyväksyttiin tammikuussa 2018. Suomessa valmistui samana keväänä Muovitiekartta Suomelle, jonka toimenpiteiden jalkauttaminen on alkamassa.

”Tämä oli terveellinen herätys aiheesta, että meidän pitää itse hoitaa tämä ongelma”, Erälinna summaa.

Lähes neljännes syyttää tiedonpuutetta lajittelun esteenä

Hankkeen aikana selvisi, että harva maahantuoja, valmistaja, maatalouskauppa tai maaseutuyrittäjä tiesi pakkausmuovin kierrätysjärjestelmän olemassaolosta.

24 prosenttia tutkimukseen haastatelluista maaseutuyrittäjistä kokee, että tietoa muovijätteen lajittelusta ei ole tarpeeksi tarjolla. Kahdeksan prosenttia oli sitä mieltä, että lajittelu vie liikaa aikaa.

”Tietoa ei-pakkausmuovien syntypaikkalajittelusta, varastoinnista ja kierrätysterminaaleista kaivataan tätäkin enemmän. Maaseutuyrityksissä ei ole ollut tarvittavaa tietoa muovin eri laaduista, muovijätteen lajittelusta tai säilytysratkaisumahdollisuuksista”, Erälinna sanoo.

Säilytys nostaisi muovijätteen arvoa myöhemmin

Haasteellisena koetaan myös maatalousmuovijätteen säilytys. 35 prosenttia kertoo, että heillä ei ole sopivaa säilytyspaikkaa jätteelle. Jätteen kuljetus on ongelma 28 prosentille vastaajista.

Avoimissa vastauksissa kävi myös ilmi, että kierrätys on monen vastaajan mielestä liian kallista.

”Muovin lajittelu ja säilytys oikeaoppisesti nostaisi muovijätteen arvoa myöhemmin”, Erälinna korostaa.

© iStock

Yhteiskeräyspisteet vähentäisivät kierrätyskustannuksia

Puutteellisen tiedon lisäksi maatalousmuovin kierrätystä haittaa tällä hetkellä eniten korkeat keräyskustannukset.

Kannattavuusongelmien kanssa painiville maaseutuyrityksille nykyiset maatalousmuovijätteen noutopalvelukustannukset nousevat usein liian korkeiksi.

”Muovijätteen keräyskustannukset ovat myös kierrätysyrityksille korkeat, sillä kierrätysraaka-aineen kysyntä on vielä vähäistä ja hinnanvaihtelut suuria”, Erälinna kertoo.

Muovijätteen keräystä hankaloittavat pitkät välimatkat. Lisäksi muovi on materiaalina kallista kuljetettavaa, koska se vie paljon tilaa suhteessa painoonsa.

”Muovijätteiden kuljetuksen haasteisiin tulisi vastata kehittämällä alueellisia keräyspisteitä ja säännöllisiä keräysviikkoja sekä kustannustehokkaita noutojärjestelmiä”, Leena Erälinna sanoo.

X