Kuollut kettu karkotti valkoposkihanhet maanviljelijän pellolta Myrskylässä – ”Yksikään hanhi ei ole laskeutunut ruokailemaan”

Jaa artikkeli
Valkoposkihanhet
Suomen Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius ei pidä perusteltuna ajatusta siitä, että valkoposkihanhien hyödyntämiskiellolla halutaan suitsia mahdollista joukkoryntäystä poikkeuslupahakuihin. © Antti Hentinen / Otavamedia
Kun valkoposkihanhet aloittivat jokavuotisen kevätmuuttonsa, maanviljelijä Markku Fabritius teki huomion: kuollut kettu toimi hyvänä pelotteena muuttolinnuille.

Juuri ennen kuin valkoposkihanhet olivat aloittaneet kevätmuuton, myrskyläläinen maanviljelijä Markku Fabritius huomasi pihapiirissään kapisen ketun. Varhain aamulla haaskalta poispäin lönköttelevän eläimen vainusi ensi alkuun Fabritiuksen kettuterrieri.

”Päästin ketun hengiltä ja jätin sen kiven päälle makoilemaan, kun en halunnut lähteä siirtämään sitä pidemmälle. Kettu oli sairas ja aliravittu ja siksi varmastikin ajautunut etsimään ravintoa valoisana aikana”, Markku Fabritius kertaa tapahtunutta.

Tarkoituksena oli kaivaa kaivinkoneella kuoppa, johon ketun voisi haudata lumien lähdettyä, mutta maanviljelijän kiireet vievät mennessään, ja kettu unohtui pellolle kivikasan päälle.

Valkoposkihanhi on maanviljeljän riesa, kapinen kettu kivellä

Markku Fabritiuksen yhteensä noin 100 hehtaarin maa- ja metsätila sijaitsee valkoposkihanhien muuttoreitin varrella. © Markku Fabritius

Kettu karkotti valkoposkihanhet

Kun valkoposkihanhet aloittivat jokavuotisen kevätmuuttonsa, Markku Fabritius teki huomion; kettu toimikin hyvänä pelotteena linnuille.

”Ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota siihen, että hanhet eivät tulleetkaan tavalliseen tapaansa oraspellolle ruokavarkaisiin, vaan jäivät pyörimään noin 300 metrin päässä sijaitsevalle sänkipellolle. Siellä niitä oli isojakin parvia.”

Kettu on saanut kuin luonnonoikusta olla tähän saakka rauhassa korpeilta ja muilta haaskalinnuilta, jotka ovat tyytyneet ruokailemaan ketulle ja supikoirille perustetulla haaskalla.

Markku Fabritiuksen yhteensä noin 100 hehtaarin maa- ja metsätila sijaitsee valkoposkihanhien muuttoreitin varrella. Yli lentävät laumat ovat olleet viime vuosina suuria – jopa reilut 3000 hanhea yhdellä kertaa.

”Yksikään hanhista ei ole tämän kevään aikana laskeutunut pellolle ruokailemaan. Ajattelen, että ketulla saattaa olla jotakin tekemistä asian kanssa. Kun pellolla on aikaisempina vuosina ollut puolisen tuhatta valkoposkihanhea syömässä syysviljan orasta, tänä keväänä niitä on vieraillut pihapiirissä vain yksi lauma, yhteensä noin 30-40 kappaletta.”

Maanviljelijän arki on helpottunut

Markku Fabritius kertoo, että yllättävän käänteen myötä maanviljelijän arki on helpottunut, kun hanhien kyttäämiseen ei ole kulunut aikaa yhtä paljon kuin edellisinä vuosina. Sen sijaan joutsenet eivät ole olleet kivikasan päälle ilmestyneestä ketusta millänsäkään – niitä joutuu Fabritiuksen mukaan edelleen hätistelemään pois syysviljan oraasta.

Mikäli tulevan syksyn metsästysreissuilta tarttuu saaliiksi kettu, Fabritiuksen suunnitelmana on jättää se lohkolle pelotteeksi, jos se sattuisi säilymään keväiseen hanhien muuttoon asti.

Markku Fabritiuksen mielestä tehokkain keino hanhikannan harventamiseen olisi lisätä ampumalupamääriä sekä luokitella valkoposkihanhi riistalinnuksi.

”Meillä Myrskylässä alueen viljelijät hakivat hanhille viime syksyksi ampumalupia, mutta ne tulivat niin myöhään, että hanhien suurin muuttoliike oli jo ehtinyt menemään ohi. Vain muutamia ehdimme paukuttamaan tuohon pellolle.”

Kokenut maanviljelijä tietää, että hanhet eivät pelkää ihmistä.

”Jos niitä käy ajamassa, ne saattavat vain tehdä kunniakierroksen, ja kun olet lähtenyt pellolta pois, ne tulevat takaisin”, Markku Fabritius päättää.

X