Avatut kadut herättävät valokuituraivoa – Vapaan kilpailun vuoksi tieosuus voidaan kaivaa auki useasti ja asvaltointia pitää odottaa puolikin vuotta
Valokuituyritysten kova kilpailu asiakkaista saattaa johtaa siihen, että sama kadunpätkä avataan useita kertoja.
Vapaa kauppa ja valokuitu ovat nyt yhä useammin syynä siihen, että katuja revitään auki mennen tullen.
Oletko ihmetellyt, miksi asuinalueesi katujen asvaltissa on poikittaisia paikkauksia? Monen kaupungin katuja on viime kuukausina avattu valokuituverkon rakentamista varten. Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin kaupungin tekemästä rikosilmoituksesta katujen jatkuvasta avaamisesta. Kaupungin mukaan osa valokuitu tekee nyt kauppansa ja verkkoa rakentavista yrityksistä ei noudata lupamääräyksiä.
Myös Vaasassa katujen avaaminen on herättänyt vilkasta keskustelua. Osa asukkaista on purkanut raivoaan kaupungin Facebook-ryhmässä. Vaasan kaupungin lupatarkastaja Ilkka-Matti Kattilakoski myöntää, että valokuidun asentamisessa on meneillään buumi.
”Epävirallisesti voi käyttää sanaa kultaryntäys”, Ilkka-Matti Kattilakoski sanoo.
Vaasassa valokuituyritykset saavat pääsääntöisesti luvan katujen avaamiseen. Yrityksen on tehtävä kaivuutyöilmoitus, jonka perusteella kaupunki myöntää kaivuuluvan.
”Pääsääntöisesti pyrimme siihen, että eri valokuituyritysten kaapelit voisi laittaa samaan monttuun, mutta jos edellinen on jo suljettu siinä vaiheessa, kun uusi hakemus tulee sisään, emme voi mitään. Pyrimme kuitenkin välttämään tilanteet, joissa sama katu avataan useaan otteeseen”, Kattilakoski sanoo.
Kaupunki suhtautuu nihkeästi kaapeleiden asentamiseen sille puolelle katua, jossa kulkee vesijohtolinja. Tarpeen tullen tästäkin joustetaan.
”Voi olla sellainen paikka, ettei asiakkaan pihaan päästä muuta kautta kuin vetämällä kaapelit vesijohtojen puolelta. Näissä tilanteissa löydetään yleensä ratkaisu.”
”Iskunvaimentajat hajosivat”
Yksi tyytymättömistä on vaasalainen perheenäiti, joka asuu perheensä kanssa lähellä kaupungin keskustaa. Hän ei halua esiintyä jutussa nimellään.
”Kesäkuussa lähistöltä kaivettiin muutama katu auki, eikä niille sitten tehty mitään kolmeen viikkoon. Kadussa oli 15 senttimetriä syvä railo. Pakettiautomme iskunvaimentajat hajosivat, kun ajoimme sillä railoon. Toinen automme on harrastuskäytössä ja sen verran matala, että emme ole päässeet sillä pihasta mihinkään kaivuutöiden takia”, nainen kertoo.
Hän selvitti asiaa Vaasan kaupungilta, josta vastattiin, että kyseisen yrityksen kaivuuluvat olivat menneet umpeen viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen alueella oli kaupungin mukaan tehty maisemointitöitä.
”Soiton jälkeen meni pari päivää, kun katu oli asvaltoitu. Emme tiedä, kuka sen kävi tekemässä, koska emme olleet silloin kotona.”
Naapurustossa valokuiturumbaan on perheenäidin mukaan suhtauduttu nihkeästi. Hän harmittelee, että tiet eivät ole läheskään alkuperäisessä kunnossaan.
”Tosi huonoksi se (asvaltointi) meni. Tie on perunapeltoa.”
”Ihmiset ovat tämän suhteen kärsimättömiä”, Valokuituyhtiö kommentoi
Valokuituverkkoja rakentavan Valokuitunen Oy:n toimitusjohtaja Heikki Kaunisto on tietoinen valokuiturakentamisen asukkaille aiheuttamasta harmista.
”Olemme pyrkineet järjestämään asiat niin, että haittaa koituisi mahdollisimman vähän. Katujen avaaminen harmittaa etenkin niitä asukkaita, joille kaapeleiden asentamisesta ei ole tulossa mitään hyötyä. Ihmisiä häiritsee etenkin se, että viive katujen avaamisen ja lopullisen siistin paikkauksen välillä voi tuntua asukkaan näkökulmasta kohtuullisen pitkältä.”
Valokuituyhtiön kanssa yhteistyössä toimiva urakoitsija tekee kaapeliojaan väliaikaisen paikkauksen sen jälkeen, kun kaapeli on asetettu maahan. Lopullinen asvaltoinnin paikkaus tehdään vasta, kun valokuituverkko on rakennettu alueella.
”Ihmiset ovat tämän suhteen kärsimättömiä. Tilanteen mukaan voi kulua puolikin vuotta siihen, että kadut saadaan lopulliseen kuntoon ja siisteiksi. Tähän vaikuttavat osaltaan myös vuodenajat. On toimijoita, jotka hoitavat asiat kuntoon ja valitettavasti myös niitä, jotka pyrkivät hoitamaan ne kunnolla”, Kaunisto summaa.
”Jos sana ei kuulu, mahdollisuus uhkailla poliisilla”
Vaasassa on viime aikoina jouduttu ohjeistamaan katuja avaavia urakoitsijoita tapauksissa, joissa paikkaukset on hoidettu huolimattomasti.
”Lupamääräyksessä on vaatimukset paikkauksista. Jos ne eivät täytä vaatimuksia, paikkaus pitää tehdä uusiksi. Lopputulos ei ole koskaan yhtä hyvä kuin ennen kadun avaamista, koska siihen tulee sauma”, lupatarkastaja Ilkka-Matti Kattilakoski selvittää.
Joissakin tapauksissa urakoitsijat voivat käyttää niin sanottuja kaivamattomia menetelmiä kuten suuntaporausta, jossa reikä kaapelia varten porataan maan läpi sivusuuntaisesti. Tällöin asvalttia ei tarvitse repiä auki.
Kattilakosken mukaan paikkauksissa on oleellista se, että asvaltti ulottuu riittävän leveälle kuopan reunoilta. Muuten paikkaus voi ajan mittaan painua kasaan ja aiheuttaa haittaa liikenteelle.
Paikkauksen jälkeen kaupungin edustaja tulee tekemään paikan päälle lopputarkastuksen. Työtä ei hyväksytä ennen, kun kaikki on kunnossa. Kattilakosken mukaan kokeneet urakoitsijat hoitavat pääosin työnsä hyvin, mutta uudempia tekijöitä on pitänyt ohjeistaa.
Kaivantovuokran pitäisi motivoida kiirehtimään
Kaupungit perivät valokuitufirmoilta kaivantovuokraa, jolla pyritään motivoimaan katutöiden tekemistä loppuun asti mahdollisimman nopeasti. Vaasassa on käytössä viikkovuokra, joka lasketaan kutakin sataa avattua katumetriä kohti. Vuokraa peritään, kunnes asvaltti on paikattu asianmukaisesti.
Viestintä katutöistä on Kattilakosken mukaan valokuituyritysten vastuulla.
”Lupapäätökseen sisältyy vaatimus siitä, että asukkaita on tiedotettava katutöistä. Kaupungin lupatarkastaja ei voi toimia urakoitsijoiden työnjohtajana. Asukkaiden tyytymätön palaute tulee silti kaupungille. Minä voin vain välittää viestit yrityksille. Jos sana ei kuulu, on mahdollisuus uhkailla poliisilla, joka voi keskeyttää työmaan esimerkiksi siinä tapauksessa, jos alueella liikenneturvallisuutta koskevia puutteita.”
Näin ei ole vielä tarvinnut toimia ainakaan Vaasassa. Kattilakoski huomauttaa, että urakoitsijan vastuulla on liikenteen ohjauksen hoitaminen työmaa-alueella. Valvonta on haastavaa, sillä kaupungilla ei ole välttämättä riittäviä resursseja tarkkailla töitä paikan päällä.
Yhteishanke ei yleensä onnistu
Suomen markkinoille on viime vuosina ilmaantunut useita valokuituyhteyksiä markkinoivia yrityksiä. Taustalla on pääomasijoittajien raha ja kova kilpailu asiakkaista.
”Suomessa on päätetty, että tietoliikenneyhteydet rakennetaan vapaan kilpailun, ei alueellisen monopolin kautta. Jokainen toimija yrittää voittaa alueita itselleen. Joillakin alueilla useampi toimija voi saada asiakkaita, jolloin katuja saatetaan avata useita kertoja. Markkina on lähtenyt Suomessa vahvaan kasvuun, koska alalle on ilmestynyt pääomasijoittajia. Suomi on ollut pitkään muuta Eurooppaa jäljessä valokuituyhteyksissä”, Valokuitusen Heikki Kaunisto perustelee.
Yrityksillä on usein kiire saada kaapelit maahan, sillä niitä sitoo asiakkaan kanssa sovittu toimitusaika. Eri yritysten aikataulut eroavat toisistaan, mikä on Kauniston mukaan yksi syy siihen, miksi eri urakointiprojektien sopiminen samaan ajankohtaan on haastavaa.
”Yhteen ojaan voidaan sijoittaa kapasiteettia mielin määrin. Kaivuutyöt voisi tehdä yhteishankkeena, mutta kun mennään vapaan kilpailun kautta, se ei ole todennäköistä. Toki meillekin olisi edullisempaa, jos kaivamiskulut voisi jakaa eri yritysten kesken, mutta projektien yhteensovittaminen on vaikeaa.”
Kauniston mukaan katujen avaamisrumbasta päästäneen eroon lähivuosina, sillä kilpailu uusista alueista alkaa olla ohi.
”Tämän vuoden lopussa kaikki alueet Suomessa on isossa kuvassa myyty. Toki rakentaminen kestää vielä 1–2 vuotta sen jälkeen, ja jälkiliittymien toimitukset jatkuvat toki pitkälle tulevaisuuteen. Kaivuuhaittojen voi siis odottaa vähenevän merkittävästi tulevina vuosina.”