Vanhempien laihdutuspuheet voivat johtaa lapsen anoreksiaan

Jaa artikkeli
© istock
Vanhemmat saattavat aiheuttaa lapselle kohtalokkaita paineita korostamalla puheissaan ja toimissaan ulkonäön merkitystä. Läskipuhe voi johtaa anoreksiaan.

Helsinkiläisnuoren kokemus on toki tavanomainen – se johti kuitenkin vakavaan syömishäiriiöön.

”Äitini on ollut säännöllisesti paastolla koko elämäni ajan. Välillä hän syö huoletta epäterveellisesti, mutta esimerkiksi kesän lähestyessä alkaa aina uusi kesäkuntoon-projekti. Kesäkuntoon hän ei ole kuitenkaan kertaakaan elämäni aikana päässyt, ja tasainen vatsamakkaroiden kauhistelu on hänelle luonteenomaista.

Isäni vertaili luonnostaan hoikkaa siskoani minuun – minulla kun oli hieman taipumusta lapsenpyöreyteen, vaikka en koskaan ylipainoinen ollutkaan. Erityisesti murrosiän kynnyksellä sain kuulla keränneeni ylimääräisiä kiloja, joiden kanssa piti kuulemma olla tarkkana.

Isovanhemmistani mamma oli se, joka tarjosi rajattomasti herkkuja. Pappa osasi muistuttaa, että kyllä pullia syödä voi, mutta ne menevät suoraan vyötärölle.

Syömishäiriöön sairastuin yläkouluikäisenä, mutta sitä pidän monen asian summana, enkä lähtisi sormella osoittelemaan vanhempiani tai isovanhempiani. Paranin syömishäiriöstä jo silloin teini-iässä, mutta tarve pysyä hoikkana on seurannut minua aikuisikään asti. Poden myös hieman huonoa omatuntoa aina kun olen herkutellut useamman päivän peräkkäin ja palaan hyvin nopeasti terveiden elämäntapojen äärelle. Myös sisareni, joka hoikkana lapsena välttyi isän ja pappan kommenteilta, myöntää, että hänelle hoikkana pysyminen on aina ollut tärkeää.

Me molemmat olemme pysähtyneet lukuisia kertoja saman kysymyksen äärelle: miksi hyväksymme kaikenkokoiset ystävät, sukulaiset ja ventovieraat, mutta olemme itseämme kohtaan niin kriittisiä?”

Olenko hyvännäköinen, miten pudotan oletettua ylipainoa, miten saan selluliitin pois pakaroistani?

Ympäristömme on pitkälti ulkonäkökeskeistä. Osaltaan myös tosi-tv -kulttuuri vahvistaa sitä, kun televisiossa pyörii ohjelmia kuten Rakas, sinusta on tullut pullukka.

Painoon, kokoon ja syömiseen liittyvillä kommenteilla voi olla vakavia seurauksia.

”Jos vanhempi puhuu itsestään epäkunnioittavasti, puristelee makkaroita peilin edessä tai kertoo, kuinka nyt ei ole syytä nauttia syömisestä, voi lapsi oppia, että ihmisen kehoa saa arvostella, omaan vartaloon ei saa olla tyytyväinen ja ruoka on pahasta”, HYKS Psykiatrian psykologi Aino Plattonen sanoo.

Kertaluonteinen kommentointikin voi joskus jäädä mieleen, mutta toki usein toistuvista tavoista aiheutuu pysyvämpiä seurauksia. Taustalla voi olla vanhemman tietämättömyys.

”Ehkä ei olla pysähdytty miettimään, millaista kuvaa oma toiminta lapselle välittää. Ehkä on yksinkertaisesti totuttu kulttuuriin, jossa oman tai muiden ulkonäön arvostelu on sallittua.”

Terveellisyys puheeksi

Lapset imevät vaikutteita vanhemmiltaan sekä kommenttien että esimerkin kautta.

Vaikka pitkäaikaistutkimuksia vanhempien vaikutuksesta lapsen syömishäiriö-riskiin on vielä niukasti, tutkimukset ovat osoittaneet, että äidin laihdutuksella voi olla isän laihdutusta vahvempi yhteys lapsen hoikkuudentavoitteluun. Tytöt saattavat olla poikia alttiimpia vanhemman laihdutuksen vaikutuksille.

”Lapsen katsominen arvostavasti, koskettaminen hellästi sekä eri tavat ilmaista, miten lapsi on hyvä ja kelpaava sellaisena kuin on, ovat keinoja luoda myönteistä ja hyväksyvää ilmapiiriä. Myös säännöllinen ateriarytmi sekä monipuolinen ja joustava ruokailu suojaavat monelta syömiseen liittyvältä murheelta”, Plattonen huomauttaa.

Vanhemman kannattaisikin pysähtyä pohtimaan omaa suhdettaan kehoon, ulkonäköön sekä syömiseen.

”On hyvä pistää merkille, että kielteinen puhe ei ole vain painon tai koon kommentointia, vaan myös sitä, että puhutaan tietyistä ruoista, jotka tekevät lihavaksi tai ehdotetaan laihduttamista. Eräässä aiheeseen liittyvässä tutkimuksessa ehdotetaan, että lihottavista ja ei-lihottavista ruoista puhumisen sijaan voidaan puhua vaikka ruokien terveellisyydestä ilman, että niihin liitetään kommentteja lapsen painoon liittyen.”

Syömiseen liittyvät pulmat ovat lapsille tavallisia. © IStock

Olenko läski?

Syömiseen liittyvät pulmat ovat lapsille tavallisia eri ikävaiheissa. Ajoittaista tyytymättömyyttä omaan kehoon voi ilmetä hyvinkin nuorilla lapsilla.

Syömishäiriöstä puhutaan silloin, kun syömiseen liittyvät asiat alkavat hallita elämää sekä vaarantaa terveyttä, kasvua ja kehitystä. Vanhempien on tärkeää puuttua asiaan heti, jos lapsi puhuu laihduttamisesta tai sanoo itseään lihavaksi.

Jos pystyy äkkipikaisen tuomitsemisen tai asian sivuuttamisen sijaan osoittamaan kiinnostusta ja keskustelemaan lapsen kanssa rauhassa, on vahvoilla.

”Lapselta on hyvä kysyä mistä on kyse, mitä hän ajattelee ja millaisia mielikuvia hän lihavuuteen tai laihuuteen liittää. Vanhemmat voivat vaikkapa kysyä, mikä olisi lapsen elämässä eri tavalla, jos hän olisi laiha tai jos hän olisi lihava”, Plattonen neuvoo.

Oman kehon arvostus estää anoreksiaa

Plattosen mukaan Hyksin lastenpsykiatrian osastolla on herätty siihen, että jo alle 13-vuotiaita on joutunut sairaalahoitoon anoreksian vuoksi. Taustalla voi olla fitness-buumin mukaisesti myös lihasten tavoittelu, jota ilmenee etenkin pojilla.

Se, että potilaita tulee yhä enemmän hoidon piiriin, voi selittyä lisääntyneiden syömisongelmien sijaan myös sillä, että nykyään syömisongelmia tunnistetaan entistä paremmin.

Vaikka kaikille vanhempien oman painon kommentointi tai laihdutusmalli ei olisikaan yhtä haitallista, tiettyjen keskeisten periaatteiden sisäistämisestä on tuskin kenellekään haittaa”, sanoo Plattonen.

”Jokaisen vartalo on erilainen ja kroppamme kehittyvät eri tahtiin. Omaa kehoa saa arvostaa, rakastaa ja kohdella hyvin”, Plattonen alleviivaa.

”Ruoasta saa nauttia. Säännöllinen ja monipuolinen ruokavalio pitää huolta omasta jaksamisesta.”

Taustalla

1. Yli puolet suomalaisista aikuisista on ylipainoisia tai lihavia.

2. Arvioidaan, että viidennes vaikean lihavuuden takia hoitoon hakeutuvista ja noin 8 prosenttia ylipainoisista kärsii ahmintahäiriöstä.

3. Aikuisväestöstä 2/3 on tyytyväisiä kehonkuvaansa ja omaan painoonsa.

4. Perheen yhteinen ateriointi vähentää ylipainon riskiä lapsuusiässä.

 

Lue myös:

Kuinka puuttua syömishäiriöön?

Miksi aikuinen ahmii?

 

”Pullat valuvat vyötärölle”

Syömishäiriöinen potee huonoa omatuntoa herkuttelusta. ©IStock

Helsinkiläisnuoren kokemus on toki tavanomainen – se johti kuitenkin vakavaan syömishäiriiöön.

”Äitini on ollut säännöllisesti paastolla koko elämäni ajan. Välillä hän syö huoletta epäterveellisesti, mutta esimerkiksi kesän lähestyessä alkaa aina uusi kesäkuntoon-projekti. Kesäkuntoon hän ei ole kuitenkaan kertaakaan elämäni aikana päässyt, ja tasainen vatsamakkaroiden kauhistelu on hänelle luonteenomaista.

Isäni vertaili luonnostaan hoikkaa siskoani minuun – minulla kun oli hieman taipumusta lapsenpyöreyteen, vaikka en koskaan ylipainoinen ollutkaan. Erityisesti murrosiän kynnyksellä sain kuulla keränneeni ylimääräisiä kiloja, joiden kanssa piti kuulemma olla tarkkana.

Isovanhemmistani mamma oli se, joka tarjosi rajattomasti herkkuja. Pappa osasi muistuttaa, että kyllä pullia syödä voi, mutta ne menevät suoraan vyötärölle.

Syömishäiriöön sairastuin yläkouluikäisenä, mutta sitä pidän monen asian summana, enkä lähtisi sormella osoittelemaan vanhempiani tai isovanhempiani. Paranin syömishäiriöstä jo silloin teini-iässä, mutta tarve pysyä hoikkana on seurannut minua aikuisikään asti. Poden myös hieman huonoa omatuntoa aina kun olen herkutellut useamman päivän peräkkäin ja palaan hyvin nopeasti terveiden elämäntapojen äärelle. Myös sisareni, joka hoikkana lapsena välttyi isän ja pappan kommenteilta, myöntää, että hänelle hoikkana pysyminen on aina ollut tärkeää.

Me molemmat olemme pysähtyneet lukuisia kertoja saman kysymyksen äärelle: miksi hyväksymme kaikenkokoiset ystävät, sukulaiset ja ventovieraat, mutta olemme itseämme kohtaan niin kriittisiä?”

X