Vapaaehtoisesti lapseton Niina: ”Tulee kuraa niskaan, jos joku uskaltaa julkisesti avata suunsa aiheesta”

Niina Jaakonsaari, 32, poti vauvakuumetta vielä kaksi vuotta sitten. Nyt hän ei halua lapsia ollenkaan.

”En ole äitimateriaalia enkä koe hoivaviettiä lapsia kohtaan. Tunnen itseni riittävän eheäksi ilman jälkikasvuakin.”

Pääsyy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen on vapauden tarve sekä hiljaisuuden ja rauhan kaipuu. Töissäkäynti sujuu mutkattomasti, kun ei tarvitse miettiä, saako lapsen hoitoon. Harrastaminen ja vapaa-ajan vietto on helppoa.

”Maapallon ylikansoitus vaikuttaa myös taustalla, mutta ensisijaisesti haluan rakentaa omannäköisen elämän.”

Jaakonsaaren lapsuuden perheeseen kuului kaksi pikkusisarusta. Vaikka Jaakonsaari ei ollut heistä vastuussa, sen verran perään joutui katsomaan, että lastenhoidosta hän sai tarpeekseen.

Ensi kerran Jaakonsaari päätti lapsettomuudestaan myöhäisteini-iässä.

Alettuaan seurustella 24-vuotiaana hän ei ollutkaan enää niin varma. Ehkä sittenkin joskus, jos elämä menee siihen suuntaan, hän ajatteli.

Vauvakuume iski lopulta kolmekymppisenä. Perhetuttujen ja työkavereiden utelut saivat pään sekaisin. Mielessään hän pyöritteli lapselle nimeä.

Vaihe meni parin kuukauden päästä ohi.

”Pieni kriisi iski, kun viimein tajusin, että en haluakaan omaa lasta. Kriisi kuitenkin sinetöi päätöksen.”

”Kaikkihan haluaa lapsia”

Jaakonsaaren lähipiirissä päätökseen on suhtauduttu fiksusti. Painostusta ei ole tullut.

Äiti antoi hiljaisen hyväksynnän, sisko on ollut tukena ja nykyinen seurustelukumppanikin on samoilla linjoilla.

Julkisessa keskustelussa hän näkee silti petrattavaa.

”Jos joku uskaltaa julkisesti avata suunsa aiheesta, niin tulee kuraa niskaan. Työpaikalla olen kuullut kommentteja, että kaikkihan haluaa lapsia ja jos oikein rakastaa toista, niin haluaa myös lapsia sen kanssa.”

Uutiset syntyvyyden alentumisesta tuntuvat usein syyllistävän naisia.

”Naisia pidetään lapsiautomaatteina ja naiseus yhdistetään äitiyteen. Olisi hyvä, jos lapsettomuus nähtäisiin vaihtoehtona eikä uhkana. Suomessa syntyy toki vähemmän lapsia kuin aiemmin, mutta eivät ihmiset maailmasta ole loppumassa.”

Miksi asiaan suhtaudutaan niin voimakkaasti?

”Luulen, että se on sellainen sosiaalinen normi – ei ole ajateltu, että toisinkin voi tehdä. Jos joku uskaltaa sanoa ääneen, että haluaa elää toisella tavalla, se voi säikäyttää ja tuntua oudolta.”

Antero ja Christa Säämäki. © Teemu Perhiö

Lähes 20 vuotta avioliitossa, steriloituna – eikä ole kaduttanut yhtään

Antero, 53, ja Christa Säämäki, 45, ovat olleet naimissa 18 vuotta. Alusta asti he ovat olleet vapaaehtoisesti lapsettomia.

”Kun kaverit alkoivat saada lapsia ja näin sitä rasitusta, ajattelin kolmikymppisenä, että voi olla parempi pysyä naimattomana. Siksi oli hienoa löytää samoin ajatteleva tyttöystävä”, Antero muistelee.

Kun pari tutustui, kävi ilmi, että kumpikaan ei halua lapsia. Pian he alkoivat seurustella, ja alle vuoden päästä mentiin jo avioon. Ja jotta lapsia ei tulisi vahingossakaan, ennen avioitumista Anterolle tehtiin sterilisaatio.

”Päätöstä emme ole katuneet päivääkään.”

Kummankin lapsuuteen kuului iso perhe ja paljon sisaruksia.

Christa Säämäki on perheensä kuudesta lapsesta vanhin. Seuraava veli on pari vuotta nuorempi. Sitten perheenlisäyksissä tuli lähes kahdeksan vuoden tauko.

”12-vuotiaana jouduinkin hoitamaan kahta pientä lasta. Ajattelin silloin, että en ikinä halua omia lapsia.”

Urheilu-urasta tuli Christalle henkireikä. Hän kilpaili nuorena monessa lajissa valtakunnallisella tasolla ja voitti useita mitaleja muun muassa kiekonheitosta.

Antero eli lapsuutensa köyhissä oloissa maaseudulla. Perheeseen syntyi neljä lasta viiden vuoden aikana. Äiti ylirasittui lastenhoidosta.

”12 vuotta minun jälkeeni syntyi vielä pikkuveli, isän huolimattomuuden vuoksi. Äiti oli silloin 42 ja isä 46. Sanoin äidille, että en ikinä halua lapsia, sillä pikkuveli oli niin rasittava.”

Edelleenkään lastenhoito ei houkuttele pariskuntaa.

”Pidän omasta rauhasta. En ole kovin äidillinen, eikä minulla ole hoivaviettiä. Äitiys on raskasta työtä ja siihen pitää olla kutsumus”, Christa sanoo.

Kolme vuotta naimisiinmenon jälkeen Christalla diagnosoitiin MS-tauti. Lastenhoito olisi jo sen vuoksi raskasta; päätös lapsettomuudesta oli kuitenkin tehty vuosia aiemmin.

Hiljainen koti, hyvin nukutut yöt, vakaa talous. Huolettomuus ja oma rauha ovat pariskunnalle tärkeitä.

”Äitini on sanonut, että paljolta säästyy, kun ei ole lapsia”, Antero kertoo. ”Isä ei paljoa ottanut kantaa.”

Steriloimislain muutostarve aktivoi pariskunnan

Antero ja Christa olivat aluksi varovaisia kertomaan valitusta lapsettomuudestaan.

Netin kautta he tutuistuivat vuonna 2012 perustettuun Vapaaehtoisesti lapsettomat ry -yhdistykseen. Yhdistyksen tavoitteena on saada steriloimislain ikäraja laskettua 25 vuoteen.

Suomessa on oikeutettu steriloimiseen, jos on täyttänyt 30 vuotta tai saanut kolme lasta. Lisäksi on muita perusteita, jotka liittyvät terveydentilaan.

Muissa Pohjoismaissa ikäraja on 25 vuotta, paitsi Tanskassa, jossa steriloinnin saavat jo 18–24-vuotiaat – kuuden kuukauden harkinta-ajalla.

”25-vuotiaana pitäisi jo osata tehdä päätöksiä. Jos katuu, se on oma vika eikä yhteiskunnan pitäisi ottaa siitä vastuuta”, Antero perustelee.

Hän alkoi edistää steriloimislain uudistusta yhdistyksen kanssa ja oli pari vuotta sitten yhteydessä kansanedustajiin.

Antero odotti asialle myötämielisyyttä, sillä tavoite oli kirjattu moneen paikkaan: muun muassa Vasemmistonuorten feministiseen manifestiin 2012 ja Vihreän Liiton ohjelmaan 2014.

Vastakaikua ei tullut. Vuonna 2017 hän käynnisti kansalaisaloitteen lain uudistamiseksi. Se sai vain 2 723 allekirjoitusta.

”Tuntui että asian suhteen oltiin välinpitämättömiä.”

Tänä vuonna yhdenvertaisuusvaltuutettukaan ei halunnut ottaa kantaa – lain uudistamista ei pidetä kiireellisenä.

Kesäkuussa myös kokoomus hyväksyi steriloimisen ikärajan laskemisen.

Yhdistyksen aktiivit aikovat muistuttaa puolueita asiasta syksyllä.

”Väkiluvusta ei tarvitse olla huolissaan”

Antero itse sai aikoinaan helposti lähetteen sterilisaatioon julkiselle puolelle.

Monet yli 30-vuotiaat naiset ovat kuitenkin kertoneet, että lääkäri on kieltäytynyt kirjoittamasta lähetettä. Naisille on voitu sanoa, että he ovat niin nuoria ja saattavat vielä katua päätöstään.

Antero ja Christa haluavat tuoda omaa elämäntapaansa esille asenteiden muuttamiseksi.

”Julkinen keskustelu on lisääntynyt, mutta vapaaehtoisesti lapsettomat saavat yllättävän paljon huonoa palautetta kannastaan. Suvaitsevaisuutta elämäntapaa kohtaan voisi olla enemmän.”

Yhteiskunnan kannalta työssäkäyvä vapaaehtoisesti lapseton on hyvä veronmaksaja, Antero muistuttaa.

Tällä hetkellä hän pitäisi syntyvyyden lisäämistä kriittisempänä asiana syrjäytymisen ehkäisemistä.

”Tulevaisuudessa on tietenkin toinen asia, että mistä saamme lisää veronmaksajia. Väkiluvusta ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan maahanmuuton ansiosta.”