Vapaaehtoistyöntekijä Sauli: ”Nautin vapaudesta, josta palkkatyössä ei pääse nauttimaan”

Sauli Jämsällä oli muutama vuosi sitten yritys, joka meni konkurssiin. Siitä jäi ristiksi velkataakka, joka seuraa häntä vielä vuosia. Sauli on konkurssin jälkeen hankkinut lisäkoulutuksella opettajan pätevyyden. Ennestään hänellä oli yliopistotutkinto matematiikasta ja fysiikasta.

Sauli hakee jatkuvasti töitä. Niitä ei kuitenkaan ole herunut, satunnaisia keikkatöitä lukuun ottamatta. Hän on hyväksynyt sen, että palkkatöitä ei nykymaailmassa riitä kaikille.

Tilanne voisi olla nujertava Saulin kaltaiselle perheelliselle miehelle. Mutta sitä se ei ole. Hän on löytänyt ratkaisun, jonka takia hän kokee nyt olevansa onnellisempi kuin koskaan. Saulista on tullut vapaaehtoistyöntekijä.

Miksi olet vapaaehtoistyöntekijä?

Kun töitä ei löytynyt, minulla oli silti tarve päästä tekemään jotakin sen sijaan, että istuisin kaiket päivät kotona.

Kiinnostuin nuorten asioista opiskellessani opettajan pätevyyttä. Aloin ymmärtää, miten heikosti suurella joukolla nuoria menee Suomessa. Halusin tehdä asian eteen sen, mitä yksi pieni ihminen voi tehdä.

Olen haalinut monenlaista vapaaehtoistyötä. Olen kaupungin nuorisotalossa vapaaehtoisena aikuisena. Tästä on muuten poikinut myös satunnaista palkkatyötä. Sen lisäksi olen kahden syrjäytymisvaarassa olevan nuoren mentori. Toinen heistä on maahanmuuttajataustainen lukiota käyvä nuori, jota autan läksyissä ja kouluasioissa. Olen myös autellut suomen kielen oppimisessa Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) suojissa toimivassa maahanmuuttajien ryhmässä. HDL:llä on myös etsivän nuorisotyön pyörittämä koulu, jossa olen opettanut vapaaehtoisena matematiikkaa ja fysiikkaa. Aiemmin olin romaneille ja muulle liikkuvalle väestölle perustetussa päiväkeskuksessa vapaaehtoisena.

Onko panoksestasi apua nuorille?

Olen varma, että olen pystynyt auttamaan sitä nuorta, jota mentoroin kouluasioissa. Hänen olonsa ja itseluottamuksensa ovat parantuneet silminnähtävästi. Samoin koulumenestys.

Nuorisotalossa nuoria ei opi tuntemaan kunnolla, joten en osaa sanoa vaikutuksestani heidän elämäänsä.

Antaako vapaaehtoistyö itsellesi samanlaista merkityksen tunnetta kuin palkkatyö?

Ehdottomasti antaa. Elämästä on tullut vapaaehtoistyötä tehdessä itse asiassa rikkaampaa ja merkityksellisempää kuin se oli ennen. Koen nyt antavani muille jotain, enkä vain kilpailevani verissä päin toimeentulosta. Pystyn antamaan jotain muutakin kuin materiaalista.

Konkurssin jälkeen oli sopeuduttava nopeasti siihen, että elintasoni ei luultavasti tule koskaan nousemaan – eikä se asia surkuttelemalla muuksi muutu. Perheeni toimeentulo tulee sovitellusta peruspäivärahasta, asumistuesta ja satunnaisista keikkatyötuloista.

Oma ajatteluni on muuttunut vähitellen. Yrittäjänä leivän hankkiminen oli kilpailua, joka kapeutti näkökenttää. En edes huomannut asioita ja ihmisiä, jotka olivat oman maailmani ulkopuolella. Nyt näen laajemmin.

Koen olevani erittäin onnellisessa asemassa: pääsen valitsemaan juuri sellaisia vapaaehtoistöitä, joista olen kiinnostunut. Se on vapautta, josta moni palkkatyötä tekevä ei pääse nauttimaan.

Lue myös:

Insinöörin asiat olivat kunnossa, mutta jotain puuttui – ratkaisu oli vapaaehtoistyö

Syrjäytymisvaaran välttänyt Noora: ”Tärkeintä oli, että joku kuunteli ja välitti

Yksinäisyydestä kärsivä Anni: Sain ihmisen vain minua varten