Varaa vettä varastoon ja vaihda patterit radioon: Suomen huoltovarmuus perustuu omatoimisuuteen ja naapuriapuun

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Sari Gustafsson/Lehtikuva
Asiantuntijoita huolettaa, kuinka yksin asuvat vanhukset ja suurten kaupunkien citykansalaiset pärjäävät, jos yhteiskuntaa koettelee jokin äkillinen mullistus.

Elokuun lopussa Saksa esitteli yllättävien kriisien varalle uutta väestönsuojelun toimintasuunnitelmaa. Siinä Saksan viranomaiset kehottivat kansalaisia varastoimaan varmuuden vuoksi ruokaa kymmenen päivän edestä ja vettä viideksi vuorokaudeksi. Suurimmaksi syyksi mainittiin pelko terrori-iskusta tai maahyökkäyksestä, joka lamauttaisi yhteiskunnan rakenteita merkittävissä määrin.

Asiakirjassa todettiin, että skenaario on epätodennäköinen, mutta siihen tulisi silti valmistautua asianmukaisesti. Lehtitietojen mukaan moni saksalainen kuitenkin nauroi suunnitelmalle, ja lehdistökin piti 69-sivuista asiapaperia lähinnä kansalaisten turhana pelotteluna.

Vettä tulee hanasta, ruokaa kaupan hyllystä ja sähköä töpselistä. Kuinka suomalaisten käy, jos jokin päivä näin ei enää olekaan?

Leipää riittää

Suomessa oltiin lähellä katastrofitilannetta viimeksi elokuun lopussa, kun Rauliksi nimetty myrsky iski koko Suomeen. Rajuimmin Rauli koetteli Etelä-Pohjanmaata, Keski-Suomea ja Pirkanmaata. Pahimmillaan yli 200 000 kotitaloutta oli ilman sähköjä, osa jopa päiväkausien ajan.

Ruoan riittäminen ei Suomessa ole pitkäkestoisenkaan kriisin sattuessa pahin ongelma, sillä viljaa on varastoissa. Teollisuudella ja kaupalla on ohraa, vehnää, kauraa, ruista, rypsiä ja rapsia yhteensä 554 miljoonaa kiloa, siis sata kiloa jokaista suomalaista kohti, ennätysmäärä kahdeksaan vuoteen.

Ruoantuotanto ja -jakelu on nykyään kokonaan koneellistettu, eivätkä koneet toimi ilman polttoainetta. Suomalaisen hevonen ei enää vuosikymmeniin ole ollut työkäytössä. Saadaanko leikkuupuimurit ja rekat liikkeelle pitkään jatkuvassa kriisissä?

”Saadaan”, sanoo Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola. Huoltovarmuuskeskus on laitos, jonka tehtävänä on maan huoltovarmuuteen liittyvä suunnittelu ja toiminta.

”Ruoka- ja polttoainelogistiikka (=kuljetus ja varastointi) ovat aivan keskeisessä roolissa varautumisessa poikkeustilanteisiin. Esimerkiksi kaupan logistiikkajärjestelyt ovat tosi hyvät.”

Hänen mukaansa ruoasta tai polttoaineesta ei tule pula kriisitilanteissakaan.

”Suomi on hyvin varautunut, ja meillähän on siihen aika pitkät perinteet. Teollisuus, alkutuotanto ja kauppa ovat hyvin mukana poikkeustilanteisiin varautumisessa osana yhteiskuntaa.”

Uudet paristot radioon

Totuttuun päivärutiiniin saattaisivat tuoda merkittäviä muutoksia esimerkiksi sota, terrori, myrskyt, tulvat, meteorit, voimalaonnettomuudet, muut yllättävät kriisitilanteet tai maanviljelyn vakava katovuosi.

Hakolan mukaan Suomen tuleekin olla hyvin varautunut jo maantieteellisistäkin syistä. Tällä hän ei kuitenkaan viittaa esimerkiksi itäiseen naapurivaltioomme Venäjään, vaan peltoihin ja ilmastoon.

”Olemme täällä pohjoisessa erillisenä saarekkeena. Jos vertaa peltoviljelyämme Ruotsiin, niin heillä on käytännössä 90 prosenttia pelloista etelämpänä kuin Suomessa. Meillä on ilmasto-olot erilaiset kuin missään muualla.”

Ruoan lisäksi olennaisessa asemassa on myös tieto poikkeustilanteesta, sen kestosta ja mahdollisista elintarvikejakelupisteistä. Niistä jaetaan kriisitilanteessa tietoa radiossa.

”Yksittäisen kansalaisen pitäisi varautua myös siihen, että hän saa informaatiota myös pitkään jatkuvan sähkökatkon aikana. Kännykästä loppuu akku aika äkkiä, joten paras keino tiedon saamiseen on patterikäyttöinen radio.

Hipstereiden hätä

Hakolan käsityksen mukaan suurten kaupunkien ja syrjäseutujen asukkaat eivät ole eriarvoisessa asemassa, jos yhteiskunta joutuu poikkeustilanteeseen. Hänen näkemyksensä mukaan maaseudun ihminen pärjää muutenkin todennäköisesti paremmin, kuin suurten kaupunkien asukkaat.

”Kaikkein haavoittuvimpia poikkeustilanteissa ovat nämä niin sanotut citykansalaiset, jotka asuvat isojen kaupunkien keskustoissa. Heidän osaamis- ja tiedostamistasonsa on poikkeustilanteissa huomattavasti huonompi kuin maaseudulla asuvien. Citykansalainenhan on tottunut siihen, että kauppa on auki yötä päivää ja hampurilaisia saa koko ajan.

Maaseudulla on totuttu varastoimaan, kalastamaan ja metsästämään.

”Maaseudulla viikkokaan ei välttämättä tuota vielä ongelmia.”

Vastuu myös naapureista

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Spekin varautumisjohtaja Karim Peltonen kertoo, että suomalaisten iso luottamus viranomaisiin voi luoda vääriä odotuksia avusta kriisitilanteessa.

”Jokaisella meistä on tietty omavastuuosuus. Viranomaiset ovat varautuneet kriisien varalle, mutta suunnitelmissa ei välttämättä ole otettu huomioon yksittäisiä kotitalouksia ja ihmisiä. Vakavissa häiriötilanteissa, joissa yhteiskunnan toiminnot lamaantuvat, jokaisen tulisi kyetä selviytymään jonkin aikaa ihan omillaan.”

Silti myös naapurien apua tarvitaan.

”Noin 95 prosenttia suomalaisista auttaisi hätätilanteessa myös naapuriaan, ja se on todella ilahduttavaa. Yhteiskunnan näkökulmasta on tosi tärkeää, että ihmiset katsovat myös lähiympäristönsä perään.”

Perään katsomisella hän tarkoittaa erityisesti yksin asuva vanhuksia.

”Esimerkiksi laajassa sähkökatkotilanteessa yksin asuva vanhus voi olla välittömästi avun tarpeessa. Selviämme kansakuntana paremmin, jos ihmiset auttavat myös naapureitaan ja muita lähimmäisiään.”

Vettä varastoon

Spekillä ei ole yksiselitteistä listaa siitä, mikä olisi riittävä varautumisen taso.

”Yhden listan laatiminen on melko vaikeaa, kun meillä on hyvin yksilölliset tarpeet. Sen voi kuitenkin sanoa, että jokaista henkilöä kohden pitäisi olla varattuna kaksi litraa puhdasta juomavettä vuorokautta kohti.”

Jos yhteiskunnallinen häiriötilanne jatkuu pitkään, ja ihmisten ruoansaanti vaikeutuu, Peltonen myöntää sen olevan selkeä uhka yhteiskuntarauhalle.

”Ihan varmasti. Silloin on olemassa se riski, että ihmiset lähtevät liikkeelle ja keräämään ruokaa, ja silloin se ainakin loppuu kaupoista. Poikkeustilanteen pitkittyessä on ihan selvää, että levottomuus lisääntyy. Siinä tilanteessa on hyvin tärkeätä, että viranomaiset osaavat viestiä tilanteesta ja saavat informaation liikkeelle.”

X