Varaisätkin ansaitsevat isänpäivänä vilpittömän kiitoksen

Aina isän saappaita ei täytä se biologinen isä. Yhtä lailla varaisät ansaitsevat tulla muistetuiksi isänpäivänä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seuran toimituspäällikkö Petri Korhonen.

Aina isän saappaita ei täytä se biologinen isä. Yhtä lailla varaisät ansaitsevat tulla muistetuiksi isänpäivänä.
Teksti:
Petri Korhonen

Isänpäivänä perheissä juhlistetaan virallisia isiä, joko niitä kodin “kalustoon kuuluvia” ja arkeen osallistuvia ihmisiä, tai sitten niitäkin huithapeleja, jotka ovat jostain syystä häipyneet lastensa elämästä.

Isä on kuitenkin aina isä, olipa hän ihmisenä millainen tahansa.

Liian moni isäksi tullut mies katoaa lastensa elämästä

Itse sain lapsuudenkodissani naut­­tia turvallisen ja lempeän isän läsnäolosta, mutta tajusin vasta aikuisena, ettei tällainen asiaintila ole kaikille mikään itsestäänselvyys.

Toisenlaisiakin esimerkkejäkin on tuttavapiirissä, murheellisten laulujen Suomessa näkynyt.

Aivan liian moni isäksi tullut mies jättää yksinkertaisetkin velvollisuutensa hoitamatta ja katoaa lastensa elämästä, joko omaa kypsymättömyyttään tai itsekkyyttään.

Kadonneen isän tehtävät voi onneksi ottaa joku muukin. Lähes jokaisella ehjäksi aikuiseksi päässeellä ihmisellä on ollut joku – hetkellisesti tai vuosikausia – isän tavoin toiminut läheinen.

Moni heistä ei ehkä edes tiedä, miten suuren vaikutuksen hän on jonkun kasvavan lapsen tai nuoren elämään tehnyt.

Varaisä on voinut olla isoisä, sukulainen, tai yhtä hyvin joku perheen ulkopuolinen, jolla ei ole mitään biologista sidettä kasvattamaansa ja tukemaansa lapseen.

Usein tuo jälkeenpäin lämmöllä muisteltu miehen roolimalli on ollut esimerkiksi äidin uusi puoliso. Mutta edes tällaista perhekytkentää ei välttämättä tarvita.

Joskus roolissa on ollut vaikka luotettava naapuri, koulussa tavattu opettaja tai junnujen urheilujoukkueen valmentaja, joka on pelkällä omalla esimerkillään antanut tärkeitä elämän eväitä, henkistä isän kädellä olemista.

Monella isänkorvikkeella on ollut oma perheensä, josta he ovat huolehtineet samalla tavalla välittäen.

Toki on heitäkin, jotka ovat ”hyvitelleet” omien lastensa kanssa tekemiään virheitä ja antaneet sitten kaiken osoittamatta jääneen hellyyden joko lastenlapsilleen tai muille.

Yhtä kaikki, jokainen heistä on ollut tarpeellinen aikuinen jonkun lapsen elämässä.

Toivottavasti mahdollisimman moni­ heistä saa nyt isänpäivänä juhlansa – tai ainakin sen ansaitsemansa vilpittömän kiitoksen.

Lue myös: Kadonnut isä on saanut Kirsti Kaijan, 73, selvittämään johtolankoja Venezuelaan asti – Kuka oli Leo Kuujärvi, vuonna 1947 Kiteellä työskennellyt renki?

X