Veikkauksen johto ja poliitikot eivät puhu oikeista asioista, syyttävät tutkijat – ”Onhan se hullu tilanne”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Veikkauksen peliautomaatteja.
© Tommi Tuomi / Otavamedia
Peliautomaatit ovat siellä, missä on kysyntää, mutta pitääkö kaikkeen kysyntään vastata?

Niin Veikkauksen rahapelimonopoli kuin hajasijoitetut rahapeliautomaatitkin ovat suomalainen erityispiirre. Muualla rahapelit on usein keskitetty omiin pelisaleihinsa, mutta Suomessa niitä on siroteltu pitkin julkista tilaa.

Juuri hajasijoitetut peliautomaatit nousivat puheenaiheeksi, kun Seura kertoi Veikkauksen sijoittavan niitä eniten kaikkein köyhimmille alueille.

Veikkauksen mukaan automaattien sijoittelua ohjaavat ensisijaisesti liiketaloudelliset perusteet, vastuullisuus ja kumppanien yhdenvertainen kohtelu. Koneita sijoitetaan siis sinne, missä on isoja kauppoja ja kysyntää.

Sittemmin yhtiön hallintoneuvosto keskusteli kokouksessaan rahapeliautomaattien sijoittamisperusteista ja päätyi antamaan siitä Veikkaukselle puhtaat paperit. Myöskään Veikkauksen vastuuministeri, elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) ei näe sijoitusperusteissa tarvetta nopeille muutoksille.

Veikkauksen hallintoneuvoston kokouksessa rahapeliautomaattien sijoittamisperusteista kuultiin Seuran tietojen mukaan vain yhtiön johtoa. Paikalla ei ollut esimerkiksi tutkijoita tai muita asiantuntijoita.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rahapelaamiseen erikoistuneen tutkimuspäällikkö Susanna Raisamon on hyvä, että yhtiön hallintoneuvosto reagoi tilanteeseen ja rahapelipolitiikasta keskustellaan.

Silti keskustelusta on Raisamon mukaan jäänyt uupumaan yksi oleellinen kysymys.

”Eli se, pitäisikö rahapelitarjonnan keskittymiselle tietyille asuinalueille tehdä jotain? Automaatit ovat siellä, missä on kysyntää, mutta pitääkö kaikkeen kysyntään vastata?”

Miten ongelmapelaamisen käy sotessa?

Seuralle rahapeliautomaattien sijoittamista käsittelevän analyysin teki joukko THL:n, Helsingin yliopiston ja Peliklinikan tutkijoita. Analyysissa käytetyn aineiston Seura sai Veikkaukselta.

THL:n Susanna Raisamo on jo aiemmin todennut Seuralle, ettei tehdyn analyysin perusteella jättäisi peliautomaattien sijoittelua yksin Veikkauksen vastuulle.

Raisamon mukaan rahapelitoiminnan vastuullisuus ontuu, jos automaattien sijoitusratkaisut tehdään puhtaasti liiketaloudellisin perustein.

Dosentti Jorma Niemelän mukaan nykytilanteessa tarvittaisiin rahapelipolitiikan osalta selkeä ja linjakas valtioneuvoston periaatepäätös.

”Sen tarvetta lisää sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, jossa joudutaan uudestaan määrittämään niin haittojen ehkäisyn kuin hoidonkin vastuutahot. Päätöksen pohjalta tulisi laatia koko maata koskeva toimintaohjelma siitä, missä rajoissa pelejä pelataan ja miten ongelmapelaamista ehkäistään ja hoidetaan.”

Niemelä toimi sosiaali- ja terveysministeriön marraskuussa 2017 julkaiseman rahapelien haittaraportin työryhmän vetäjänä.

Nyt Niemelä toivoisi Veikkaukselta myös lisää varoja ja ponnisteluja siihen, miten rahapelaamisen varjopuolista kerrotaan ja opastetaan.

”Onhan se hullu tilanne, että Veikkauksella on mittava mainosbudjetti, mutta kansalaisviestintä pelaamisen riskeistä ja ongelmapelaamisesta on miltei olematonta.”

Puhe asiakasvirroista ei ole koko totuus

THL:n Susanna Raisamon mukaan Veikkauksen peruste automaattien sijoittamisesta asiakasvirtojen mukaan näkyy tarkastellussa aineistossa. Koneita on siellä, missä on väkeä.

Muun muassa Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok.) on käyttänyt tästä esimerkkinä matalamman tulotason Itäkeskusta Helsingissä.

”Koska siellä on melkoinen väestökeskittymä ja kauppakeskus, tuntuisi varsin oudolta, jos emme pitäisi Itäkeskuksessa peliautomaatteja ihmisten käytettävissä”, Kanerva perustelee.

Raisamon mukaan koko tilanne ei kuitenkaan Seuran saaman aineiston pohjalta selity asiakasvirroilla. Kaikki asuinalueet, joissa automaatteja on paljon, eivät ole kaupan keskittymiä tai liikenteen solmukohtia.

”Esimerkiksi Helsingin Jakomäessä on paljon automaatteja, mutta ei paljoa kaupan alan työpaikkoja, eikä liikenteen solmukohtia. Puhe asiakasvirroista on osin asian kiertelyä.”

Jorma Niemelän mukaan rahapelipolitiikka kuohuttaa juuri siksi, että se on monien eri intressien tanner.

Mistä on kyse, kun puhutaan rahapelipolitiikasta?

”On muodikasta puhua vaikka kuluttajaintressistä käsin, kun taas sosiaali- ja terveyspolitiikan alaan kuuluva ongelmapelaaja tai hänen läheisensä hätä on helpompi sivuuttaa”, Niemelä toteaa.

Niemelän mukaan pelipolitiikasta voidaan puhua muun muassa sosiaali- ja terveyspoliittisena kysymyksenä sekä kuluttujan, elinkeinopolitiikan, valtiontalouden ja turvallisuuden näkökulmasta.

Vaikka Niemelä pitää Raisamon tavoin keskustelua rahapelipoliitikasta tervetulleena, hän toivoisi lopullisten linjausten tulevan poliittisilta päättäjiltä.

”Heidän vastuullaan on pohtia kaikkia intressejä, niiden painoarvoa ja kokonaisuutta.”

X