Venäjän myrkkymurhat: Tappavien myrkkyjen laboratorio perustettiin jo Leninin aikana

Sergei Skripal, 66, löydettiin 4. maaliskuuta Salisburyn kaupungista Etelä-Englannista ostoskeskuksen penkiltä sekavana vierellään tajuton tyttärensä. Heidät kiidätettiin sairaalaan, jossa heidän tilansa on kriittinen mutta vakaa.

Skripal on entinen agentti, joka oli Venäjällä tuomittu vankeuteen 2006 sotilastietojen luovuttamisesta Isolle-Britannialle. Hänet kuitenkin vapautettiin 2010. Viime vuodet hän on asunut Isossa-Britanniassa.

Skripalin tytär Julija, 33, asuu Venäjällä mutta oli käymässä isänsä luona.

Onko myrkytyksen takana Venäjän hallinto?

Britannian ja Venäjän välejä on jo ennestään kiristänyt myös toisen ex-agentin, Aleksandr Litvinenkon, kuolema 2006. Hän joi poloniumilla terästettyä teetä lontoolaisessa hotellissa ja riutui lopulta hengiltä sairaalassa.

Tutkimusten mukaan Vladimir Putin on murhan takana.

Testejä vangeilla

Venäläiset ovat pitkään olleet kiinnostuneita myrkyistä.

Kun Lenin hallitsi Neuvostoliitossa, Moskovaan perustettiin 1921 laboratorio, jossa kehitettiin ja testattiin myrkkyjä.

Vuosina 1928–1935 laboratorion johdossa työskenteli lahjakas biokemisti Grigori Mairanovski. Valta Neuvostoliitossa oli siirtynyt Stalinille.

Mairanovskin tehtävänä oli keksiä mauttomia, värittömiä, tuoksuttomia ja kuolettavia myrkkyjä, jotka voitiin kätkeä helposti valtion vihollisten ruokiin ja juomiin.

Mairanovski testasi poliittisilla vangeilla muun muassa sinappikaasua, syanidia ja risiiniä. Hän kehitteli tappavia seoksia niin menestyksellisesti, että hänet kutsuttiin jäseneksi ryhmään, joka suunnitteli poliittisia salamurhia.

Hän tappoi itsekin myrkyllä Stalinin käskystä amerikkalaisen vakoojan Isaihah Ogginsin kesällä 1947 pistämällä tämän suoneen kurare-nimistä kasvimyrkkyä. Uhri tukehtui.

Yksitoista vuotta aikaisemmin suosittu neuvostopoliitikko Nestor Lakoba söi viimeisen ateriansa Tibilisissä, jossa Georgian silloinen puoluejohtaja Lavrenti Berija tarjosi hänelle tappavan päivällisen.

Berija ja Lakoba kilpailivat Stalinin suosiosta, joten Berija otti myrkkyaseen käyttöön.

Piikitys sillalla

Kylmän sodan aikana myrkytysperinne jatkui.

Bulgarialainen toisinajattelija, kirjailija ja toimittaja Georgi Markov oli loikannut Bulgariasta Lontooseen 1970-luvulla ja työskenteli siellä Radio Free Europen ja BBC:n toimittajana.

Hän oli kävelemässä Waterloon sillalla bussipysäkille 7. syyskuuta 1978, kun häntä pistettiin sateenvarjon piikillä jalkaan. Illalla hän sai korkean kuumeen ja kuoli neljä päivää myöhemmin.

Ruumiinavauksessa Markovin jalasta löydettiin nuppineulanpään kokoinen kuula, joka sisälsi puhdistettua risiiniä.

Markovin murhan takana oli Bulgarian salainen poliisi, jota KGB auttoi.

Sisäelimet hajalle

Toukokuussa 2015 ihmisoikeusaktivisti Vladimir Kara-Murza, 33, pyörtyi toimistossaan Moskovassa. Sairaalassa hänellä todettiin munuaisten vajaatoiminta, keuhkokuume ja haimatulehdus.

Päivää aiemmin hän oli julkaissut kriittisiä asiakirjoja Putinin liittolaisesta Tšetšenian hallitsijasta Razman Kadyrovista.

Viktor Juštšenko (vas.), Aleksandr Litvinenko, Anna Politkovskaja ja Vladimir Kara-Murza ovat myrkytyksen uhreja.  © MVPHOTOS JA LEHTIKUVA

Kara-Murza selviytyi, mutta on varma, että hänet yritettiin myrkyttää.

Ukrainalainen Viktor Juštšenko sai kesken presidenttivaalikampanjan dioksiinimyrkytyksen 2004. Hän säilyi hengissä, mutta kasvoihin jäivät pahat arvet.

Teetä lentokoneessa

Toimittaja Anna Politkovskaja ammuttiin 2006, mutta pari vuotta aiemmin hän oli sairastunut vakavasti juotuaan teetä Aeroflotin lennolla Moskovasta Etelä-Venäjälle. Muut koneessa olleet eivät sairastuneet.

Vuonna 2012 venäläinen monimiljonääri ja Venäjän korruptiota tutkinut Aleksandr Perepilišnyij kuoli kesken juoksulenkin Lontoossa. Hänen vatsastaan löytyi jäämiä gelsemium-myrkystä.

Ei ihme, että Putinilla kerrotaan olevan aina mukanaan ruoanmaistaja, joka testaa, ettei ruoka ole myrkytetty.

Lähteenä käytetty myös Boris Volodarskin kirjaa The KGB’s Poison Factory.