Venäläinen kohufilmi näyttää suomalaiset lasten rääkkääjinä: Itä-Karjalan keskitysleirit pilaavat Suomen maineen

Venäjällä valmistuu pian elokuva, joka herättää meillä taatusti kohua: Vesuri-elokuvassa suomalaiset rääkkäävät lapsia keskitysleirillä. Tekijöiden mielestä länsi kaunistelee omia pahuuksiaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suomalaiset siirsivät jo kesällä 1941 miehittämänsä Itä-Karjalan alueen venäläisiä asukkaita kokoamiskeskuksiin, joista meilläkin käytettiin nimeä keskitysleiri. Vesuri-elokuvaan rakennettiin yhden leirin jäljitelmä.

Venäjällä valmistuu pian elokuva, joka herättää meillä taatusti kohua: Vesuri-elokuvassa suomalaiset rääkkäävät lapsia keskitysleirillä. Tekijöiden mielestä länsi kaunistelee omia pahuuksiaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Esa Tuominen

Venäjällä saa syksyllä ensi-iltansa elokuva Vesuri, joka kuvaa millaista elämä oli Itä-Karjalassa suomalaisten hallitsemalla keskitysleirillä jatkosodan alussa vuonna 1941. Leireille koottiin valloitetun alueen venäläistä siviiliväestöä.

Pääosissa on kolme lasta, Petka, Serjoga ja Zhenja, jotka kokevat kovia leirin komendantin, raa’an majuri Virtasen määräysvallassa. Tarinan toinen konna on suomalaisten kanssa yhteistyötä tekevä ”petturi ja huligaani” Vasili Solovjev.

Venäjällä Itä-Karjalan leirit tunnetaan ”fasistien leireinä”, ja ne rinnastetaan avoimesti Natsi-Saksan tuhoamisleireihin.

Vesuri-elokuvan esittelyteksteissä puhutaan kuitenkin neutraalisti ”suomalaisten leireistä”.

”Tarkoitukseni ei ole ollut loukata Suomea tai suomalaisia. Ei missään nimessä,” vakuuttaa elokuvan ohjaaja, näyttelijä ja tuottaja Aleksandr Tjutrjumov Seuralle.

”Haluan vain kertoa totuuden. Suomalaisten ylläpitämillä leireillä venäläiset naiset ja lapset näkivät nälkää ja kärsivät kovasydämisestä kohtelusta,” hän muistuttaa.

”Minun äitini ja isoäitini olivat noilla leireillä. Heidän kertomuksistaan minä tiedän, millaista siellä oli.”

Putinin hallinto rahoitti Vesuri-elokuvan tuotantoa

Tuottaja-ohjaaja Aleksandr Tjutrjumov on olemukseltaan perivenäläisen filmitähden kaltainen. Iso, leppoisa, hieman karhumainen mies, jonka kasvot ovat monelle venäläiselle elokuvissa kävijälle tutut. Haastattelu tapahtuu hänen toimistossaan Pietarissa.

Ohjaajan koulutettu ääni jylisee bassona kuin pasuuna, esitystapa on ilmeikäs. Kädet viuhuvat ilmassa kuin tuulimyllyn siivet ja tehostavat sanomaa.

”Historia on historiaa. Faktat ovat faktoja. Eivät ne ole hyviä tai pahoja. Ne ovat faktoja”, Tjutrjumov kertoo ja painottaa jokaista sanaa.

Seinältä keskusteluamme seuraa itse presidentti Vladimir Putin.

Ennen kuin valokuvaajamme alkaa näpsiä kuvia, Tjutrjumov huomaa, että presidentin kuvan ympärille on unohtunut uudenvuoden koristenauha. Ohjaaja nappaa sen pois. Eihän presidenttiä sovi koristella epäkunnioittavasti, varsinkin kun hänen hallintonsa mahdollisti tämänkin elokuvan tekemisen.

Kun Tjutrjumov meni pari vuotta sitten esittelemään elokuvaideaansa maan kulttuuriministeriölle, rahoituslupaus järjestyi oitis.

Elettiin Krimin miehityksen jälkeistä aikaa, ja Venäjän suhteet länteet olivat aallonpohjassa. Kulttuurisille sankaritarinoille oli tarvetta.

Ohjaaja Aleksandr Tjutrjumov

Ohjaaja Aleksandr Tjutrjumoville aihe on läheinen: hänen äitinsä ja isoäitinsä joutuivat Itä-Karjalassa suomalaisten leirille. © SVETLANA HOLJAVTSHUK

Ihmiset vietiin leireille kuin risukasat

Pitkän uran tehnyt Aleksandr Tjutrjumov on kotoisin pienestä kylästä Petroskoin pohjoispuolelta. Hän on valmistunut moskovalaisesta teatteri-instituutista sekä työskennellyt näyttelijänä ja ohjaajana.

Jo 16 vuotta hän on johtanut yksityistä elokuvayhtiötään ATK-Studiota. Sinä aikana yhtiössä on valmistunut viitisentoista näyteltyä elokuvaa ja puolensataa dokumenttifilmiä.

Ajatus suomalaisten ylläpitämiä sodanaikaisia leirejä käsittelevästä kokoillan elokuvasta oli pysynyt Tjutrjumovin mielessä jo pitkään. Nyt urakka alkaa olla valmis.

Kuvaukset tehtiin Venäjän Karjalassa ja jälkikäsittelytyötkin ovat siinä vaiheessa, että syksylle ajoitettu ensi-ilta näyttää toteutuvan.

Elokuvan nimen piti olla alun perin Petka, elokuvassa esiintyvän lapsivangin mukaan.

Myöhemmin nimikilpailun jälkeen se nimettiin Vesuriksi.

Vesuri näkyy Akseli Gallen-Kallelan piirtämässä Itä-Karjalan alkuperäisessä karhuvaakunassa, miehittäjien tunnuksessa.

Tjutrjumovin mukaan nimi tulee myös vesakon leikkaamiseen käytetystä työkalusta.

Miehitetyn alueen asukkaat olivat kuin risukkoa, jota piti karsia pois arvokkaamman metsän eli suomalaisten tieltä.

”Karjalassa oli kaikkiaan 17 leiriä. Kuri oli kova, naiset ja lapset näkivät nälkää. Seitsemän tuhatta kuoli”, ohjaaja pudottelee faktoja, jotka saavat suomalaisen kuulijan tuntemaan olonsa epämukavaksi.

Vain yksi aito suomalainen näyttelijä

Vesurin ainoa suomalaisnäyttelijä on Lasse Lindberg, joka on saanut näyttelijäkoulutuksensa Pietarissa. Lindberg asuu nykyään vaimonsa kotimaassa Norjassa, mutta työkeikkaa Venäjälle pukkaa jatkuvasti.

”Elokuva on seikkailutarina, joka on ennen muuta suunnattu lapsille ja nuorille, mutta tietysti myös aikuisille”, Lindberg kertoo Seuralle.

”Esitän suomalaista leirinjohtajaa, joka on tietysti tyly ja armoton, mutta kamppailee samalla omatuntonsa kanssa. Leirinjohtaja ei ole ainoastaan kovaotteinen komendantti, vaan hänen inhimillinen puolensakin pilkahtaa elokuvassa.”

Lindbergin mukaan suomalaiset eivät silti ole elokuvan pahimpia kansallisuuksia.

Lasse Lindberg

Suomalainen Lasse Lindberg esittää leirin kovaotteista komendanttia, majuri Virtasta. © ATK-STUDIO

”Elokuvan lopussa saksalainen kapteeni kehottaa ampumaan leiriläisiä. Suomalainen komendantti kieltäytyy sanomalla, ettei hän ole mikään murhaaja.”

Lasse Lindberg sanoo tutustuneensa elokuvan käsikirjoitukseen jo pari vuotta sitten. Hän oli heti pohtinut, miten hän voisi tuoda syvyyttä komendantin sinänsä ankaraan hahmoon.

”Opiskelin aihetta lukemalla paljon suomalaisten keskitysleireistä ja sodanaikaisesta miehityshallinnosta. Sain selville senkin, että kun marsalkka Mannerheim vieraili miehitetyllä alueella, hän oli tyytymätön leirivankien oloihin. Pian ruokahuolto ja sairaanhoito suomalaisleireillä paranivatkin.”

Historiantutkijat ovat arvioineet, että Suomi ryhtyi helpottamaan leiriläisten sekä venäläisten sotavankien oloja sen jälkeen kun Saksan tappio sodassa alkoi näyttää todennäköiseltä.

Vesurin kuvauksissa Karjalaan pystytettiin ”aito suomalaisleiri”, joka on jätetty kuvausten päätyttyä paikalleen ja jota on tarkoitus käyttää myöhemmin hyväksi historian opetuksessa.

Vaikka elokuvassa esiintyy vain yksi suomalaisnäyttelijä, kuullaan filmissä suomenkieltä paljonkin. Ohjaaja on käyttänyt karjalaisnäyttelijöitä, jotka lausuvat vuorosanansa suomeksi.

Koska heidän ääntämyksessään kuuluu kuitenkin venäläinen aksentti, vuorosanat jälkiäänitetään vielä aitouden vuoksi suomeksi.

Siirtoleiri, Vesuri-elokuva

Oikeilla leireillä ihmisiä ei surmattu, mutta etenkin pikkulapsia ja vauvoja kuoli ravinnon puutteeseen ja kulkutauteihin. © ATK-STUDIO

Länsikin tekee filmejä Stalinin leireistä

Tjutrjumov on selvästi valmistautunut suomalaisen haastattelijan kysymyksiin. Niinpä hän ei jää vastausta vaille, kun häneltä kysyy elokuvanteon motiiveista.

”Onhan länsimaissakin tehty filmejä meidän aroista aiheistamme, kuten vankileirien saaristoista. Äskettäin britit tekivät Stalinista elokuvan, joka ei meillä kaikkia miellyttänyt.”

Ohjaaja viittaa tällä englantilaiseen ”Stalinin kuolema” -komediaan, jossa irvailtiin neuvostojohtajan viimeisille hetkille. Elokuvan esittäminen kiellettiin Venäjällä heti.

Tjutrjumov ottaakin puheeksi Venäjällä viime vuosina usein esitetyn ajatuksen siitä, että länsi kaunistelee oman menneisyytensä rumia hetkiä.

”Euroopassa halutaan kirjoittaa historiaa uudelleen. Mutta me emme keksi mitään. Vesuri antaa oikean kuvan siitä, millaista suomalaisten leireillä oli,” ohjaaja lupaa.

Voi vain arvailla, miten Venäjällä suhtauduttaisiin suomalaiseen elokuvaan, joka kuvaisi Lapissa siviilejä surmanneita neuvostopartisaaneja.

Tai jos Saksassa valmistuisi elokuva venäläisten Berliinissä vuonna 1945 tekemistä joukkoraiskauksista. Puna-armeijan maineen mustaaminen on Venäjällä laitonta. Suuren isänmaallisen sodan voittoa pidetään koko kansaa yhdistävänä kertomuksena, jota ei saa edes faktoilla häväistä.

Millaista vastaanottoa ohjaaja odottaa elokuvalleen Suomesta?

”Se on suomalaisten oma asia”, hän vastaa.

”Tuskin tästä Venäjällä mitään suurta kassamagneettia tulee. Pikemminkin kysymys on festivaalielokuvasta. Aiomme tämän kanssa mennä useammillekin kansainvälisille elokuvafestivaaleille.”

Siirtoleiri 1942

Suomi kutsui ulkomaisia sotilasasiamiehiä katsomaan Petroskoissa olevan siirtoleirin oloja. Kuva on vuodelta 1942, kun kuolleisuus vähemmän paraatikunnossa olevissa leireissä oli huipussaan. © SA-KUVA

Leiriveteraanit eivät tästä rikastu

Mitä mahtavat tuumia elokuvasta he, jotka aikanaan joutuivat virumaan suomalaisten keskitysleireissä? Heitä elää vielä eri puolilla Venäjää, valtaosa tietysti Petroskoissa ja sen ympäristössä.

Yksi aikanaan leirille joutuneista on Klavdija Njuppieva. Hän on pitkään toiminut petroskoilaisessa ”Fasistien keskitysleirien alaikäiset vangit” -järjestössä.

”Olen kuullut elokuvan tekemisestä. Se kuuluu olevan näytelmäelokuva, joka tietysti voi kuvata menneitä tapahtumia oikein tai väärin”, sanoo Petroskoista puhelimitse tavoittamamme Njuppijeva.

”Minua tällainen elokuvaprojekti suoraan sanoen arveluttaa. Aikaisemmin aiheesta on tehty dokumentteja ja ne ovat olleet asiallisia. Mutta tästä minulla on omat epäilyni.”

Njuppijeva muistelee omaa leiriaikaansa kauhunsekaisin tuntein. Kuri oli kovaa, ruoka-annokset pieniä ja sairaanhoito kehnoa.

Njuppijeva kertoo entisten leiriläisten vaatineen Suomelta korvauksia vankila-ajasta, mutta tuloksetta. Suomen maksamista sotakorvauksistakaan ei heille suoraan herunut rahaa.

”Meille valtio maksaa 5 000 ruplaa (noin 65 euroa) kuukaudessa lisäeläkettä. Karjalan tasavalta ei maksa mitään.”

Neuvostoaikana leiriläiset eivät kohtalollaan elämöineet. Valtiolla oli jonkin verran sitä asennetta, että vihollisen vangeiksi suostuneet olivat potentiaalisia maanpettureita.

Klavdija Njuppieva ei nyt osallistunut Vesuri-elokuvan tekemiseen mitenkään.

”Seurasin jonkin verran roolitusta eli casting-tilaisuutta, jossa oli mukana tuhat lasta. Eivät he suoraan sanoen muistuttaneet meitä, jotka jouduimme elämään leirillä.”

Elokuvan lavasteet

Petroskoin lähelle rakennettu lavasteleiri jää paikallisten koulujen käyttöön opetusmateriaalina ”fasistien hirmuteoista”. © ATK-STUDIO

Liikuttavaa viihdettä vai poliittista laskelmointia?

Venäjän-tutkimukseen keskittyneen Aleksanteri-instituutin johtajan, professori Markku Kangaspuron mielestä elokuvasta ei tarvitse täällä riehaantua, vaikka siinä esitelläänkin suomalaiset vähemmän mairittelevassa valossa.

”Jos joku haluaisi tuoda elokuvan teattereihimme, meillä ei ole syytä ryhtyä sensoreiksi. Tietysti sillä varauksella, ettei siinä ole kiihotusta kansanryhmää vastaan tai muuta sellaista, joka ei kuulu mielipiteen tai taiteen vapauden piiriin. Elokuvaesitysten jälkeen voitaisiin järjestää vaikka keskustelutilaisuuksia, joissa asiantuntijat selvittäisivät, mitä Itä-Karjalassa sotavuosina todella tapahtui,” Kangaspuro pohtii.

Elokuvan tekijöillä voi olla monenlaisia motiiveja työlleen, yhtä aikaa poliittisia tai kaupallisia.

”Ei ole poissuljettua, että kyseessä on jonkinlainen kampanja, jolla käännetään huomio pois Stalinin rikoksista ja osoitetaan, kuinka pahoja suomalaiset olivat. Petroskoissahan on käyty erikoista oikeutta Stalinin rikoksia paljastanutta Juri Dmitrieviä vastaan. Jotkut venäläiset tutkijat ovat myös yrittäneet osoittaa, että ainakin osa Sandarmohin joukkohautojen ruumiista ei olisikaan Stalinin vainojen uhreja vaan suomalaisten ampumia neuvostosotilaita.”

Kangaspuro muistuttaa, että Vesurissa on myös täydet liikuttavan ja tunteisiin vetoavan Hollywood-elokuvan ainekset.

”Tämä voi mennä Venäjän nykyiseen ilmapiiriin sopivaan viihdegenreen. Halutaan tehdä tuottoisa elokuva, ilman varsinaista poliittista taka-ajatusta. ”

Sinänsä Itä-Karjalan miehitys leireineen ei ole kaunis sivu suomalaista historiaa. Leirille vangittujen jaotteleminen etnisin perustein, lasten pitäminen leirillä ja ruokapula ovat tosiasioita.

Mutta venäläisten puheet Itä-Karjalasta ”fasistien” miehittämänä alueena ja ”fasistien keskitysleireistä” ovat Kangaspuron mielestä kyseenalaisia.

”Suomalaiset sotivat yhdessä Saksan kanssa, se on tietysti totta. Mutta suomalaisten nimittäminen fasisteiksi ei silti ole oikein. Saksalla oli muitakin myötäsotijoita, esimerkiksi unkarilaisia ja bulgarialaisia, joita, ainakaan kaikkia, ei voi luonnehtia fasisteiksi.”

X