Verestä mitattavalla proteiinilla voidaan ennustaa sydän- ja verisuonitautien riskiä – Uusi tieto voi auttaa myös kehittämään parempia lääkkeitä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Verisuoni
© iStock
Löytö voi auttaa ennustamaan ennen kaikkea alhaisen riskin ryhmiin kuuluvien sydän- ja verisuonitautitapahtumia.

Turun yliopistossa väittelevä Kristiina Santalahti on tutkinut verisuonten pinnalla olevan proteiinin sitoutumista valkosolujen pinnalla esiintyvään vastinmolekyyliin, ja tämän vuorovaikutuksen roolia sydän- ja verisuonitautitapahtumien ennustamisessa.

Tutkimuksissa selvisi, että mitä enemmän liukoista VAP-1-proteiinia on veressä, sitä yleisempiä ovat sydän- ja verisuonitautitapahtumat.

Testistä hyötyä etenkin alhaisemman riskin ryhmiin kuuluville

Samassa tutkimuksessa selvisi myös, että 56 prosenttia sydän- ja verisuonitautitapahtumista tapahtuu alhaisemman riskin luokkiin kuuluville henkilöille.

Heillä on korkeintaan kaksi perinteisistä riskitekijöistä, joita ovat tupakointi, korkea veren kolesteroli, korkea verenpaine, alhainen veren hyvä kolesteroli, tyypin 2 diabeteksen sairastaminen, ja verenpainelääkityksen käyttäminen.

Korkean riskin ryhmään kuuluvat voivat odottaa saavansa sydän- ja verisuonitautitapahtuman kymmenen vuoden sisällä, mutta alhaisemman riskin ryhmiin kuuluvat eivät välttämättä osaa epäillä vaaraa.

”Heillä tämän VAP-1-molekyylin mittaaminen pystyisi ennustamaan riskiä siihen tulevaan sydän- ja verisuonitautitapahtumaan”, Kristiina Santalahti toteaa.

Santalahti ei osaa vielä sanoa, milloin testi tulee tavallisen kansalaisen ulottuville.

”Se on hyvin rutiininomaisessa käytössä meillä tutkimuslaboratoriossamme, mutta vielä tarvitaan lisää näyttöä testistä yksilön riskin arvioinnissa, ennen kuin testiä voitaisiin tarjota terveyskeskuksiin käytettäväksi.”

Hintakaan ei muodostuisi ongelmaksi.

”Käytännössä testi on jo nyt hyvin halpa. Yksi testi maksaa 1–9 euroa, ja lisätestit siihen päälle muutaman kymmenen senttiä lisää.”

Uusi tieto voi myös auttaa kehittämään parempia lääkkeitä

Tieto voi tulevaisuudessa auttaa kehittämään parempia VAP-1:een sitoutuvia lääkemolekyylejä. Tutkimuksessa tunnistettiin ensimmäistä kertaa ne molekyylit valkosolujen pinnalla, jotka tarttuvat verisuonten pinnalla olevaan VAP-1:een.

”Nyt kun tiedetään, mikä on avain siihen lukkoon, millä valkosolut pääsevät sinne verisuonen seinämään, niin siihen voidaan targetoida kohdemolekyylejä”, Santalahti avaa.

X