”Verosuunnittelijat” asialla: Suomalaista rahaa on kätketty vakuutuskuoriin ainakin jo 10 miljardia – ja verottaja nuolee näppejään

Unohtakaa Panaman paperit, lichtensteiniläiset säätiöt, nolatut miljonäärit ja nöyryytetyt rahanpesijät! Veroparatiisien aika on ohi.

Tämän yllättävän tiedon vahvistaa verohallinnon ylitarkastaja Hannu Kuortti, joka on kaksi vuotta johtanut ulkomaille karanneen pimeän rahan jälkien selvittelyä.

”Eihän näitä offshore- eli veroparatiisiyhtiöitä esimerkiksi Suomessa käytetä enää kuin lähinnä idänkaupassa”, hän kärjistää.

Ei Kuortti kuitenkaan sitä vahvista, että maailma olisi muuttunut reiluksi ja rehelliseksi. Koska enää ei tarvita perinteisiä Cayman-saarille tai Bermudalle perustettuja pöytälaatikkoyhtiötä, on tilalle keksitty jotain huomattavasti fiksumpaa: vakuutuskuoret.

Etenkin ulkomaisten –  vaikkapa sveitsiläisten tai luxemburgilaisten – vakuutusyhtiöiden tarjoamat järjestelyt antavat käytännössä samat edut kuin veroparatiisiyhtiötkin, mutta sillä erotuksella, että niiden avulla luodut järjestelyt verojen välttämiseksi on ainakin tähän saakka katsottu useimmiten täysin laillisiksi.

Kuoren resepti

Jotta rahan piilottaminen laillisesti – nyt ei oteta kantaa asian eettiseen puoleen – verottajan ulottumattomiin ei olisi vain harvojen etuoikeus vaan demokraattinen mahdollisuus kelle tahansa, tulkoon kerrotuksi miten temppu tehdään.

Vaihe yksi: Irroita prosessiin esimerkiksi miljoona euroa! Tämän ei tarvitse olla rahaa tai pörssiosakkeita. Jos omistat vaikkapa listaamattoman yrityksen, jonka arvoksi arvioitutat miljoonan, senkus sullot kuoreen. Kiinteistötkin käyvät.

Valitettavasti suosittu vakuutuskuorien tarjoaja, luxemburgilainen vakuutusyhtiö Lombard, hyväksyy minimiksi vain yli 2,5 miljoonaa euroa, jos siirrät kuoreen muuta kuin silkkaa rahaa.

Vaihe kaksi: Älä tee mitään, vaan odottele tuottoja kaikessa rauhassa, anna sijoituspalvelun pyörittää osakesalkkua aivan normaaliin tapaan!

Vaihe kolme: Naura verottajalle! Tavallisessa osakesalkussa myyntivoitoista ja osingoista maksetaan verot, kun ne syntyvät, mutta vakuutuskuoressa tuotot ovat verovapaita, kunnes ne nostetaan kuoresta ulos. Näin omaisuus kasvaa nopeammin korkoa korolle, kun verottaja ei ota omaansa vuosittain välistä.

Kuoria tai kuorien sisältöjä ei tarvitse eritellä veroilmoitukseen, mutta kertyneet tuotot tulisi ilmoittaa. Ulkomainen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen antamaan verottajalle vuosittain tietoja samaan tapaan kuin kotimaiset yhtiöt.

Tuottava saha

Ensimmäisessä esimerkissä suomalainen sahayrittäjä oli lainannut rahapulassa olevalle yhtiölleen suuren summan rahaa. Tämän lainan korot yhtiö vähensi verotettavasta tuloksestaan, mutta yrittäjä joutui vastaavasti maksamaan korkotuloistaan pääomatuloveroa. Voi kuinka tylsää!

Ongelma ratkesi, kun yrittäjä otti ulkomaisen vakuutuskuoren ja pani sahalleen lainaamansa summan sijoituspääomaksi kuoreen.

Näin yrittäjän sahayhtiö ei enää muodollisesti lyhentänytkään lainaa omistajalleen vaan luxemburgilaiselle vakuutusyhtiölle. Tämä mahdollisti myös lainan koron nostamisen 10 prosenttiin vuodessa.

Omistajan ja yhtiön välisen velkasuhteen lainakorot tutkitaan tarkkaan, ja ylikorkoihin on mahdollista puuttua. Koska kyseessä kuitenkin oli näennäisesti yhtiöstä riippumaton velkoja, oli lainakorko mennyt vuosittaisessa verotuksessa läpi.

Näin lainan korko pienensi yhtiön tulosta ja sitä kautta Suomeen maksettavaa veroa. Kaiken kukkuraksi yrittäjä sai nostaa korkotulonsa vakuutuskuoresta verovapaasti, sillä se katsottiin pääoman palauttamiseksi. Koska hän ei nostanut rahaa enempää kuin oli kuorisopimukseen kirjattu sijoituspääoma, ei hänelle myöskään tullut verotettavaa tuottoa.

Etu oli tietenkin huomattava verrattuna aiempaan tilanteeseen, jossa yrittäjä joutui maksamaan korkotuloistaan verot ja yhtiöllekin jäi verot maksettavaksi suuremmasta tuloksesta.

Järjestely ei kuulosta reilulta niitä sahureita kohtaan, jotka hoitivat omat ja firmansa asiat perinteisin ja eettisesti kestävin käytännöin.

Mustaa rahaa

Ulkomaiset yhtiöt ovat tarjonneet vakuutuskuoria aktiivisesti Suomessakin ainakin jo 1990-luvun lopulta lähtien.

Esimerkiksi vuonna 2005 uutisoitiin, miten Jussi Salonoja oli myynyt muun muassa Espoon Blues -jääkiekkoseuran ja Tapiolan monitoimiareenan omistavan yhtiönsä vakuutusyhtiö Lombardille.

Jonkin verran lehdissä kuitenkin ihmeteltiin sitä, että yhtiön työntekijöiden mukaan ”entinen omistaja” Salonoja huseerasi paikalla edelleen omistajan elkein.

Veroparatiiseihin paenneista rahoista verokarhulle ei jäänyt usein mitään hajua. Nyt kansainvälinen yhteistyö on tullut avuksi veronkierron torjuntaan.

Kuortti arvelee, että ulkomaisten vakuutuskuorien suosio on todennäköisesti lisääntynyt entisestään sen jälkeen, kun muun muassa sveitsiläiset pankit alkoivat vaatia asiakkailtaan, että näiden varat on ilmoitettu kotimaan veroviranomaisille.

Myös aiemmin ilmoittamatta jätettyjen varojen jäljille on mahdollista päästä nyt, kun automaattinen tietojenvaihto veroviranomaisten kanssa on käynnistynyt viime vuonna.

”Saadut tiedot tukevat aiempaa arviota, jonka mukaan ulkomaisissa vakuutuskuorissa on vähintään 10 miljardin euron arvosta suomalaisten varoja”, Kuortti kertoo.

Summa vastaa noin viidennestä Suomen valtion vuosibudjetista. Näitä suomalaisten vakuutuskuoria on kaivettu esiin satoja.

Tähän saakka verottaja on saanut tietoja vain tapauskohtaisesti, jos on osannut kysyä ja kyselyyn on ollut riittävän yksilöidyt perusteet. Kuortin vetämä hanke on kerännyt tietonsa tekemällä niin sanotun vertailutietotarkistuksen ulkomaisia sijoitusvakuutusia välittävään suomalaiseen yritykseen. Näiden tietojen pohjalta verottajan on ollut mahdollista kohdentaa tietopyyntö epäilyttävissä tapauksissa.

Miljoonien ”palautus”

Toisessa tapauksessa suomalaisen firman omistajat halusivat rahastaa erittäin hyvää tulosta tehneen firmansa. Listaamattoman yhtiön voitonjakoa verotetaan Suomessa varsin kevyesti, mutta usein sekin koetaan liiaksi, joten kekseliäät verokonsultit ovat panneet vielä paremmaksi.

Niinpä tällä kertaa yhtiökumppanit ensin myivät yhtiönsä harjoittaman liiketoiminnan päältä pois ulkomaiselle yritykselle – ja tietysti verovapaasti. Sen jälkeen he ottivat ulkomaiset vakuutuskuoret, joihin sijoituspääomaksi pantiin suomalaisyrityksen liiketoiminnan arvosta putsatut osakkeet.

Nyt sijoituspääomana kuoreen pantujen osakkeiden arvoksi tuli runsaat 30 miljoonaa euroa, ja yhtiön uusi omistaja oli suomalaismiesten sijaan luxemburgilainen vakuutusyhtiö. Tämän jälkeen suomalaisfirma maksoi muhkeat osingot uudelle ”omistajalleen”.

Miehet puolestaan saattoivat nostaa varat kuoresta itselleen verovapaasti, sillä nostivathan he vähemmän rahaa kuin oli heidän sijoituksensa arvo. Kyse ei siis ollut tuotosta vaan ”pääoman palautuksesta”.

Veroetu oli tässäkin melkoinen verrattuna tilanteeseen, jossa miehet olisivat nostaneet firmastaan osingot suoraan itselleen ja joutuneet näin maksamaan niistä osinkoverot. Yksinkertaista, härskiä – ja laillista.

Nyt on näyttöä

Veron välttämiseksi tehdyt keinotekoiset järjestelyt pitäisi voida verotuksessa sivuuttaa. ”Oikeuskäytäntöä tällaisista tapauksista ei kuitenkaan vielä ole olemassa”, verotarkastaja Hannu Kuortti kertoo. © RAMI MARJAMÄKI / OM-ARKISTO

Vai onko sittenkään laillista?

”Nämä tapaukset ovat olleet tutkinnassa, ja osassa tapauksia on jo tehty veroesitykset. Selkeiden ilmoituslaiminlyöntien ohella nyt ollaan puuttumassa myös selvästi keinotekoisiin järjestelyihin”, Kuortti sanoo.

Tällöin lähdetään siitä, että vaikka näennäisesti verotettavaa tuloa ei järjestelyjen ansiosta olisikaan tullut, pitäisi tulot verottaa aivan kuin järjestelyjä ei olisi ollutkaan.

Tämä perustuu laissa olevaan veronkiertopykälään, jonka mukaan pelkästään veron välttämiseksi tehdyt järjestelyt voidaan verotuksessa sivuuttaa.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, miten asiassa käy.

”Verotuskäytäntöä saati sitten oikeuskäytäntöä tällaisista tapauksista ei vielä ole olemassa”, Kuortti kertoo.

Kuortin johtaman hankkeen seurauksena Suomen verottajalla on nyt näyttöä siitä, mihin kaikkeen kuoria on käytetty. Johtopäätösten tekeminen jää lopullisesti poliitikkojen tahdon varaan.

Sisäpiirin ulkopeli

Kuorien käyttö ei ole rajoittunut pelkästään sijoitustuottojen verotuksen lykkäämiseen.

”Niillä on saatu minimoitua monien suomalaisten yritysten yhtiöverotusta sekä onnistuttu jopa kokonaan poistamaan yrittäjien osinkoverotus”, Kuortti sanoo.

Räätälöityjä vakuutuskuoria – tai salkkuvakuutuksia, kuten niitä ennen kutsuttiin – tarjoavat Lombard, Irish Life, Swiss Life, Foyer, SEB Life, ja monet muut.

Ne nousevat ajoittain suomalaisten pörssiyhtiöidenkin suurimpien omistajien listoille ainakin hetkellisesti. Kyse lienee tällöin valtaosaltaan vakuutuskuorien takaa toimivista suomalaisista.

Koska pörssipeleissä on siis ollut koko ajan mahdollista piilottaa omistus vakuutuskuorien kautta, se on luonut otolliset olosuhteet esimerkiksi sisäpiiritiedon hyödyntämiseen. Siitähän jää muutoin helposti kiinni, mikäli kauppoja tekee omissa tai läheistensä nimissä.

Sivutuotteena tulevat vielä tässäkin vakuutuskuoren veroedut.

Yksinkertaisimmillaan on siis ollut mahdollista siirtää osakkeet pääomaksi kuoreen osingonmaksun ajaksi ja nostaa osingot kuoresta verottomasti ulos pääoman palautuksena.

Siis ainakin niiden, joilla osakkeita on riittävästi, jotta kuorijärjestelijän asiakkaaksi on päässyt.

Kommentti: Luvallinen haastattelu

Verohallinto on parina viime vuotena terästäytynyt taistelussa veronkiertoa ja veroparatiiseja vastaan.

Aihe oli kiinnostava. Alan johtavalla asiantuntijalla oli kuitenkin ongelma: tiedottamisvastuu oli häneltä poikkeuksellisesti riisuttu pois, joten Seura tarvitsi haastatteluun erikoisluvan.

Haastattelu tehtiin viime vuoden puolella, mutta vuoden vaihteen jälkeen haastateltava olikin jo entinen tarkastuspäällikkö. Selitys oli organisaatiomuutos.

Mitä ihmettä siellä verohallinnossa taas tapahtuu, menikö veronkiertäjien ahdistelu liian pitkälle?

Ari Korvola
Kirjoittaja on Seuran toimituspäällikkö.