Viha, kauna ja raivo - Näin tunteita käytetään poliittiseen manipulointiin sosiaalisessa mediassa

Tunteet näyttelevät entistä suurempaa roolia politiikassa ja sosiaalisessa kentässä, eli kaikkialla, missä hoidetaan yhteisiä asioita ja tehdään niitä koskevia päätöksiä.

Erityisesti tunteet riehuvat valloillaan sosiaalisessa mediassa. Ilmiö näkyy myös perinteisessä mediassa, jonka on niin ikään tunteisiin vetoava puhetavan vallassa.

Tunteet syttyvät ja leviävät sosiaalisen ja perinteisen median virtuaalisissa keskusteluissa ja vaikuttavat oleellisesti jopa vaalien tuloksiin.

Tämä on yksi syistä, joiden vuoksi filosofi Sara Heinämaa on käynnistänyt Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen poliittisten emootioiden tutkimiseksi. Hän rakentaa filosofista teoriaa tunteiden roolista poliittisissa konflikteissa ja yhteisöjen muodostumisessa ja hajoamisessa.

Some uusi ulottuvuus tunteille

Tunteilla on aina ollut sosiaalinen ulottuvuus, koska niitä koetaan ihmissuhteissa ja -yhteisöissä. Kaikenlaiset tunteet tarttuvat helposti ihmisestä toiseen ja leviävät ryhmän sisällä.

”Uutta on se, että sosiaalinen media tuo virtuaalisen tason ihmissuhteisiin ja kaikenlaisiin yhteisöihin. Virtuaalinen ulottuvuus lävistää koko arkielämämme. Sosiaalinen media on läsnä mielenmaisemassamme koko ajan, riippumatta siitä olemmeko juuri sillä hetkellä sisällä jossain sosiaalisen median kanavassa.”

Sosiaalisiin suhteisiimme aukeaa uusi ulottuvuus, jonka myötä todellisissa ihmissuhteessamme ovat mukana myös kaikki ne, joiden kanssa käymme keskusteluja virtuaalisessa maailmassa ja joihin peilaamme identiteettiämme.

Tämä johtuu siitä, että luomme omaa identiteettiämme sosiaalisessa mediassa: olen sellainen ihminen, joka on tätä vastaan, tuon puolesta ja kuulun tähän joukkoon.

”Sosiaalisessa mediassa olemme vahvasti sitä meiltä, että olemme oikeassa ja nuo toiset ovat väärässä.”

Tällaisista vastakkainasetteluista tunteet saavat myös poliittinen voimaa ja suuntaa.

Tasa-arvoinen some

Koska ryhmässä tunne tiivistyy, tunne on myös oiva manipuloinnin väline.

”Tunteiden poliittinen manipulaatio käyttää hyväkseen prosesseja ja taipumuksia, jotka ovat joka tapauksessa osa ihmisen psykodynamiikkaa. Pyykkisellä energialla ja intensiteetillä on luontainen taipumus kasvaa ja laajeta”, Heinämaa sanoo.

Somessa on myös paljon helpompi toimia, koska pelkkä sanominen tai tykkääminen ovat riittäviä tekoja. Ei tarvitse vaivautua fyysisesti pois kotoa eikä sitoutumista edellytetä. Saadakseen äänensä kuuluville ei myöskään tarvitse olla reaalimaailman auktoriteettiasemassa. Virtuaalimaailmassa voi itse luoda itselleen auktoriteetin.

Sosiaalinen media vahvistaa kaikenlaisia tunteita, sekä positiivisia että negatiivisia. Niin myötätuntoa kuin raivoa.

Sara Heinämaa erittelee viiden tunteen mekanismeja ja sitä, millä tavoin kukin tunne toimii manipuloinnin kohteena.

1. Raivo – leimahtelee sinne tänne

Raivo on hetkellinen tunne.

Raivoa on helpompi agitoida poliittisesti kuin esimerkiksi vihaa, sillä raivoon on hyvin helppo lähteä mukaan sen lyhytaikaisuuden vuoksi. Raivoon ei tarvitse sitoutua, toisin kuin esimerkiksi vihaan. Raivon siirtäminen uuteen maaliin on helppoa.

Yleensä raivo tarvitsee syntyäkseen konkreettisen kohteen, esimerkiksi teon, joka koetaan pahaksi. Raivo on reaktio koettuun pahaan. Raivo voi olla oikeutettua, mutta se voi myös kohdistua vääriin henkilöihin.

Raivon pystyy usein purkamaan fyysisesti, juoksemalla, hyppimällä, huutamalla tai heittäytymällä maahan kuten lapset tekevät. Myös raivon sanoiksi pukeminen on hyvä keino ottaa siihen etäisyyttä.

Raivo leimahtaa ja laantuu yllättävän nopeasti, joskus jopa heti tultuaan ilmaistuksi.

2. Viha – vuosikymmeniäkin pysyvä

Viha voi olla hyvin pitkäaikainen tunne. Se voi painua vuosikymmeniksi emotionaalisen maiseman taustaväriksi, josta leimahtaa välillä esiin.

Viha on hyvin fyysinen tunne. Se nostaa ruumiinlämpöä, tuntuu rinnassa ja hengityksessä. Viha ei poistu raivon tavoin pelkästään sillä, että sen ilmaisee.

Viha on poliittisesti vaarallinen tunne, sillä sekin on manipuolitavissa. On tahoja, jotka tarjoavat ihmisten hieman hahmottomille vihantunteille kohteen, joka palvelee manipuloijan tarkoitusperiä.

Vihan tunnetta voi purkaa menemällä kohti sen syntysyytä. Saattaa selvitä, että toista sukupuolta, seksuaalivähemmistöä tai rotua vihaava ei oikeastaan vihaa näitä ryhmiä, vaan tunteen kohde on paljon tarkempi, joku tietty henkilö tai teko.

Viha ei tee kokijalleen hyvää. Se vie tilaa muilta asioilta ja tunteilta ja alkaa dominoida elämää.

Viha vangitsee.

Vihasta voi vapautua, jos saa aidon anteeksipyynnön tai jos kykenee itse antamaan anteeksi. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa käynnistettiin apartheid-hallinnon jälkeen prosessi, jossa tähdättiin vihan sovitukseen.

3. Kauna – monimutkainen kalvaja

Kauna on monimutkaisempi tunne kuin esimerkiksi viha. Kaunaa tunteva ihminen luo viholliskuvan välttyäkseen itse kokemasta syyllisyyttä.

Kauna sisältää itsesyytöksen: olisiko voinut tehdä itse jotain välttääkseni jotain ikävää tapahtumasta. Itsesyytöselementin takia kauna syö ihmistä eri lailla kuin viha.

Kaunan tunteessa on ikävä elää, siitä haluaa pois. Kaunaa kokeva on altis manipulaatiolle ja varsinkin sellaisille ehdotuksille, jotka hälventävät epäilyn omasta osallisuudesta ja tekevät muista syyllisiä.

Kaunaa voi purkaa myös ilman viholliskuvien rakentamista. Se menettää voimaansa ja laimenee, kun käy oman osallisuutensa läpi sellaisena kuin se on.

4. Uteliaisuus – keisarin uudet vaatteet

Uteliaisuus kohdistuu uuteen ja ennakoimattomaan.

Uteliaisuuden manipuloinnista on kyse silloin, kun meidät saadaan uskomaan, että jokin tuttu ja tavanomainen onkin uutta ja ihmeellistä.

Tästä on kyse esimerkiksi silloin kun tavallinen mustikka muuttuu superfoodiksi tai Kokoomus uudeksi työväenpuolueeksi.

Brändääminen on uteliaisuuden manipulointia, joskus jopa harhauttamista.

Uteliaisuuden herättäminen on markkinoinnin väline, mutta sitä käytetään myös sosiaalisesti.

Näin jokin ihmisryhmä saadaan näyttämään eksoottiselta ja tutustumisen arvoiselta, kun jollain muunlaisella manipuloinnilla sama ryhmä saadaan näyttämään luotaan työntävältä.

5. Palvonta – mittaamattomia tekoja

Palvonta kohdistuu sellaiseen, jonka koetaan ylittävän kaikki tavanomaiset mittarit.

Siihen liittyy kokemus mittaamattomista teoista ja saavutuksista, joko hyvässä tai pahassa. Siksi palvonnan kohteena voivat olla niin äärimmäisen hienot teot kuin äärettömät kauheudet, Bach ja Hitler.

Myös palvovat tunteet ovat alttiita sumutukselle, sillä poikkeuksellisuuden ja ainutlaatuisuuden tunnistaminen on vaikeaa. Harva tuntee niin hyvin asioita, että pystyy tätä itse arvioimaan. On helpompaa uskoa taitavaa retoriikkaa.