Viljelijä Hannu Rinnekarin pelloille on levitetty 60 tonnia fosforia sitovaa kipsiä – ”Vesi ei ole enää niin sameaa kuin ennen”

Kipsillä saadaan sidottua pelloilta karkaava fosfori ennen kuin se pääsee vesistöihin. Pian nähdään, onko menetelmästä pysyvää apua luonnolle. Hannu Rinnekari on yksi viljelijöistä, joiden peltoihin kipsiä on levitetty.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hannu Rinnekarin tilalla on levitetty kipsiä yhteensä noin 15 hehtaarille peltoa.

Kipsillä saadaan sidottua pelloilta karkaava fosfori ennen kuin se pääsee vesistöihin. Pian nähdään, onko menetelmästä pysyvää apua luonnolle. Hannu Rinnekari on yksi viljelijöistä, joiden peltoihin kipsiä on levitetty.
Teksti:
Armi Kauppila

Viljelijä Hannu Rinnekari pyörittelee käsissään vaaleaa ainetta, jonka jämiä on vielä muutama viikko levityksen jälkeen kesäisessä apilapellossa. Aine on kipsiä.

Sitä on levitetty Rinnekarin tilalla Nurmijärven Perttulassa viime syksynä ja tänä kesänä yhteensä noin 15 hehtaarille peltoa. Tilan pelloista 30 hehtaaria on pohjavesialuetta, jolle kipsiä ei saa levittää, jotta siitä ei valuisi sulfaattia pohjaveteen.

Kipsin tarkoitus pellossa on sitoa fosforia, jotta se ei valuisi vesistöihin. Hannu Rinnekari on yksi Vantaanjoen kipsihankkeessa mukana olevista 55 viljelijästä. Hankkeen järjestäjiä ovat John Nurmisen Säätiö, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys, Helsingin yliopisto sekä Suomen ympäristökeskus.

Viimeisin lasti kipsiä levitettiin Hannu Rinnekarin tilalla alkukesästä. Apilapellossa näkyy vielä selvästi kipsikasan pohja.

Viimeisin lasti kipsiä levitettiin Hannu Rinnekarin tilalla alkukesästä. Kolme viikkoa sitten kylvetyssä apilapellossa näkyy vielä selvästi kipsikasan pohja.

Viljely jatkuu normaalisti

Viime syksynä puinnin jälkeen alueelle levitettiin ensimmäinen erä kipsiä. Sitä tuotiin tilalle 60 tonnia, ja urakoitsija levitti sen pelloille. Viimeiset kolme hehtaaria levitettiin vasta alkukesästä, sillä sato oli siltä kohtaa vielä syksyllä korjaamatta.

Hannu Rinnekari esittelee peltoja, joille kipsi levitettiin viime syksynä. Niillä kasvaa nyt muun muassa kesäkurpitsaa ja kevätruista. Toistaiseksi kipsi ei ole vaikuttanut viljelykasvien kasvuun.

”Ei ole ainakaan vielä tullut huomattua, että se olisi aiheuttanut mitään haittaa. Kevätruis voisi kasvaa paremminkin, mutta tämä johtuu luultavasti helteistä ja vähistä sateista. Se ei ole saanut tarpeeksi vettä.”

Vesi on nyt puhtaampaa

Perttulan kylässä on mitattu Lepsämänjoen veden laatua vuodesta 2006, ja Hannu Rinnekarin mailla on veden laadun mittauslaite. Hän antoi mielellään luvan siihen, sillä hänen mielestään on tärkeää, että asiasta saadaan faktatietoa.

”Usein sellainen maanviljelijöiden syyllistäminen vesien pilaamisesta perustuu ’musta tuntuu’ -tyyppisiin mielipiteisiin. Mittaamalla saadaan oikeasti tutkittua asiaa.”

Pellosta huuhtoutuva fosfori on kiintoainetta, joten korkean fosforin määrän näkee veden sameudesta. Lepsämänjoessa vesi on nyt kirkkaampaa ja puhtaampaa kuin ennen kipsikäsittelyä.

”Suurien sateiden aikaan pellolta huuhtoutuva vesi ei ole niin sameaa, joten fosforia ei ole yhtä paljon kuin aiemmin.”

Hannu Rinnekari ja mäyräkoira Vilkas tarkastelevat kesäkurpitsapeltoa, jolle levitettiin kipsiä viime syksynä.

Hannu Rinnekari ja mäyräkoira Vilkas tarkastelevat kesäkurpitsapeltoa, jolle levitettiin kipsiä viime syksynä. © Sini-Marja Niska / Otavamedia

Tulevaisuus on vielä auki

Kipsin ravinteita sitova vaikutus kestää noin 4–5 vuotta. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen?

”Aika näyttää, mitä sitten tehdään. Luulen, että rahoituksen pitäisi tulla muualta kuin viljelijältä itseltään, sillä muuten uusi erä kipsiä voi jäädä levittämättä”, Hannu Rinnekari pohtii.

Viljelijä ei itse saa kipsistä mitään hyötyä. Rinnekari ei usko, että viljelijät huolehtisivat kipsin levityksestä hyvää hyvyyttään. Hän on havainnut, että joitakin viljelijöitä eivät kiinnosta ilmastoasiat.

”Meitä viljelijöitä on aika erilaisia. Jotkut ajattelevat, ettei heidän teoillaan ole kuitenkaan mitään merkitystä, eivätkä siksi tee asioita yhteiseksi hyväksi.”

Rinnekarin mielestä olisi tärkeää, että Perttulassa ja lähialueilla kipsattaisiin peltoja mahdollisimman laajasti, jotta nähtäisiin paremmin muutos veden laadussa.

Levitystavoitteeseen on vielä matkaa

Projektipäällikkö Anna Saarentaus John Nurmisen säätiöstä kertoo, että tähän mennessä yhteensä 55 viljelijää on tehnyt säätiön kanssa sopimuksen kipsin levittämisestä mailleen. Lisää tiloja yritetään koko ajan saada mukaan.

Vantaanjoen kipsihankkeen tavoitteena on ollut saada kipsiä levitettyä 3 500 hehtaarille tämän vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä tavoitteesta ollaan vielä jäljessä.

”Pitää katsoa, saammeko sopimuksia tehtyä niin paljon. Lisäksi sääolosuhteiden pitäisi mennä ihan nappiin, jotta tavoite onnistuisi. Jos maa on kovin märkää, viljelijät eivät halua pelloilleen ylimääräisiä koneita. Jos siis sääolot ovat kovin huonot, meidän on jatkettava vielä syksyllä 2020.”

Toistaiseksi kipsiä ei ole levitetty pelloille muualla kuin Suomessa.

Anna Saarentauksen mukaan Helsingin yliopisto on kuitenkin vienyt konseptia Baltiaan ja Puolaan, jossa sen soveltuvuutta testataan.

”Maaperät ovat erilaisia eri maissa, joten se pitää testata. Itämeren tilan kannalta olisi merkittävää, jos kipsimenetelmä saataisiin käyttöön Puolassakin.”

Hannu Rinnekari on yksi niistä 55 suomalaisesta viljelijästä, jotka ovat tehneet sopimuksen kipsin levittämisestä mailleen.

Hannu Rinnekari on yksi niistä 55 suomalaisesta viljelijästä, jotka ovat tehneet sopimuksen kipsin levittämisestä mailleen. © Sini-Marja Niska / Otavamedia

X