Vinski supersankarina – 1950-luvun lastenkirjoja luodaan uudelleen elokuvien ja tv-sarjojen muodossa
Vanhojen lastenkirjojen nykyaikaistamisessa on omat riskinsä, mutta ainakin elokuvantekijät jaksavat yrittää. Pertsa ja Kilu nähtiin jo, ja nyt uuden käsittelyn saa kirjailija Aapelin luoma rakastettava Vinski.
Näkymättömänä seinienkin läpi kulkeva Vinski pääsee nyt uutuuselokuvan tähdeksi. 1950-luvulla kirjoitettujen lastenkirjojen tapahtumat on siirretty nykyaikaan.
Mitä tapahtuu poikakirjasankari Vinskille, kun hänen seikkailuistaan muokataan 2020-luvun henkeen sopiva uusi elokuva?
Muun muassa suosituista Ella-lastenelokuvistaan tunnettu Juha Wuolijoki ohjasi seikkailun Vinski ja näkymättömyyspulveri, jonka ensi-ilta oli sopivasti juuri pari päivää ennen joulua.
Savolaistaustainen kirjailija ja toimittaja, Seuraankin novelleja tehnyt Aapeli eli Simo Puupponen kirjoitti Vinskistä 1950-luvulla kaksi suosittua, letkeää romaania. Niissä jälleenrakennusvuosien arjen kuvaus yhdistyy hyvällä tavalla ajattomaan fantasiaan.
Neuvokas Vinski
Monet alkuperäisten teosten juonenkäänteet ovat elokuvassa ennallaan.
Vinski (Kuura Rossi) saa persoonalliselta apteekkarilta (Martti Suosalo) näkymättömyyspulveria, jonka avulla hän kykenee nykymittapuulla ihan supersankarimaisiin tekoihin.
Neuvokas Vinski taltuttaa kotikaupungissaan Hömpstadissa jopa yllättävän ryöstöaallonkin.
Varvasta polkaisten ja koodisanat (”Päin seiniä!”) lausuen saavutettava näkymättömyys onkin siitä erinomainen konsti, että sen voi elokuvata uskottavasti ilman kalliita erikoistehosteita.
Isä potkittiin pois
Mutta pahus! Uudessa elokuvassa Vinskistä on tehty yksinhuoltajaäidin (Pirjo Heikkilä) koulukiusattu lapsi.
Ratkaisu poikkeaa valtavasti vuosina 1969-1970 kirjoista tehdyistä televisiofilmeistä. Niissä pojan isää tulkitsi Aarno Sulkanen, Pohjantähti-filmatisointien ansiosta hyvinkin vakaaksi ja esikuvalliseksi mielletty miehenmalli.
Nykyaika näkyy elokuvassa varsin luontevasti. Hömpstadin Sanomien roistouutisia luetaan sukkelasti tabletilta, ja Mikko Leppilampi kauppaa digitaalisia varashälytinjärjestelmiä.
Vanhat tarinat tässä päivässä
Uuden polven elokuvan- ja televisiontekijöillä näyttää olevan selvä halu tuoda kotimaiset lasten- ja nuortenklassikot kiertoon uudistettuina.
Viimekesäisessä Häräntappoase-televisiosarjassa päähenkilöstä, Allu Korvasta oli tehty tyttö.
Viime joulun aikaan ensi-iltansa saaneessa Pertsa ja Kilu -elokuvassa välittyy huolestuminen Itämeren tilasta.
Pertsan rakentaman sukellusveneen pyöröikkunoista ei näykään odotetun upeita Jacques Cousteau -maisemia, vaan lähestulkoon pelkkää vihreää levämömmöä.
Taavi Vartia on ohjaamassa lisää Pertsan ja Kilun seikkailuja. Mitähän vempaimia niihin keksitään, kun ekassa leffassa pojat saivat jo aikaiseksi sekä toimivan sukellusveneen että lentokoneen?
Monet ikäluokat muistavat yhä Pertsan ja Kilunkin televisiosarjat 1970-luvulta.
Helmikuussa palaajien joukkoon liittyy Kiljusen herrasväki.
Varsin nuoret tähdet Ylermi Rajamaa ja Mimosa Willamo esittävät töytäilevän perheen vanhempia Kiljuset-nimisessä elokuvassa. Siinä Helsinkiä ainakin asuttanee sateenkaarenkirjava väki.
Mitä sanoja tässä maailmassa saa käyttää?
Lisäysten ohella versiontekijöiden pitää myös miettiä poistoja: mitkä kirjojen asiat ovat sellaisia, ettei niitä kannata nykyisille katsojille näyttää paheksuttavuuden takia?
Aapelin alkuperäisissä Vinski-romaaneissa käytiin itse asiassa kerran jopa keskustelua sopimattomista sanoista.
Vinskiin ystävystyvä puhuva harakka Vinsentti käyttää nimittäin koulupojan mielestä liian roisia ja maanläheistä kieltä.
”Saatan minä olla kiroilemattakin, jos se sinun kankkuasi hankaa”, Vinsentti myöntelee.
Vinski toppuuttelee yhä:
”Kuule, Vinsentti, ei tuollaisiakaan sanoja saa käyttää!”
Verbaaliharakka vastaa:
”No saama… no voi hyvä ihme, mitä sanoja tässä maailmassa saa käyttää! Taidan ruveta tuppisuuksi, niin ei ole sinulla motkottamista!”
Aikansa tuote
Kilttien Vinski-kirjojen muutamassa kohdassa toki näkyy tekoaikansa ajankuva. Muun muassa vierasmaalaisuus on hömpstadilaisille uutta.
Niinpä Sirkus Tingel zum Tangelin saapuessa kaupunkiin naiset ennakoivat:
”Joko niitä taas tulee, niitä ulkomaalaisia miehiä, fyi sentään, niillä on semmoiset silmätkin.”
Romaaneissa kuvatuista asioista ritsankäyttö tuskin päätyy elokuviin. Vinski ampuu ritsallaan rottia ja myy kuusi irtileikkaamaansa rotanhäntää kaupungin terveysvalvojalle.
Mutta Vinskillä on suvaitsevainen sydän paikallaan: hän on hyvä ystävä Hömpstadin asunnottoman, laitapuolen tallaajan Kulku-Roopen kanssa.