Voiko totuudenmukainen tieto olla tarpeeksi vahva ase Venäjän julmaa hallintoa vastaan?
Pohjoismaiset sanomalehdet päättivät tehdä parhaansa, että ihmiset Venäjällä saisivat kuulla totuuden sodasta.
Liina Putkonen on Seuran tuottaja.
Suru on yhteinen, vaikka toisen kyyneleet ovat karvaammat kuin toisen. Kuuntelen keskustakirjasto Oodissa ukrainalaisen luennoitsijan ja journalistin Nataliya Teramaen puhetta. Osallistun Ukrainan hyväksi järjestettyyn hyväntekeväisyysnäytökseen.
Minua itkettää kuulemani pahuus, mutta Nataliya kokee sen. Hänen isovanhempiensa elämää tuhosi kansanmurhaksikin kutsuttu, Stalinin tietoisesti luoma nälänhätä 1930-luvulla, ja nyt hänen perheensä elämää repii rikki sota.
Olin lahjoittanut jo aikaisemmin ukrainalaisille rahaa. Se on helppoa nykyään, kun jo pelkkä tekstiviesti riittää ja pienikin summa on tärkeä.
Ukrainan tueksi järjestetty elokuvanäytös sai ymmärtämään, että konkreettisen tuen lisäksi on erittäin tärkeää olla ukrainalaisten puolella, välittää heidän tarinaansa kaikkialle, myös sinne, missä korvat on yritetty tukkia.
Totuudenmukainen tieto on kullan arvoista
Hatunnosto uutispuolen kollegoilleni Helsingin Sanomissa, ruotsalaisessa Dagens Nyheterissa ja tanskalaisessa Politikenissa, jotka päättivät alkaa julkaista artikeleita Ukrainan sodasta myös venäjäksi.
Totuudenmukainen tieto kun ei enää ole venäläisten ulottuvilla. Kaikki riippumaton media on lakkautettu ja kymmenittäin venäläisiä ja ulkomaisia toimittajia on pidätetty, kun he raportoivat muun muassa sodan vastaisista mielenosoituksista.
Mielenosoituksia Venäjällä nimittäin on. Eivät vanhemmat missään päin maailmaa halua lähettää lapsiaan kuolemaan. Eikä tavallinen ihminen halua sotaa, eikä osallistua maailmanrauhaa uhkaaviin tuhoamistoimiin. Ei myöskään Venäjällä.
Mielenosoituksia voisi olla vielä enemmän, jos kansa saisi tietää, mitä Ukrainassa oikeasti tapahtuu. On helppo kannattaa Putinin propagandakoneiston kertomaa taistelua natsismia vastaan, mutta moniko kannattaisi totuutta: omien nuorten miesten marssittamista tykin ruoaksi, naisten ja lasten pommittamista ja ydinuhkalla leikkimistä?
Mitä enemmän saamme tietoa itärajan toiselle puolelle, sen paremmin kansa siellä voi valita, mitä se hyväksyy johtajiltaan.
Unelmani olisi, että tieto olisi aseena niin vahva, että se kaataisi julman hallinnon ja alkaisi paluu valoon, sillä tällä hetkellä koko ihmiskunta käy Venäjän johdolla kohti lohdutonta pimeyttä.
Ukrainan sotaa vastustaneissa mielenosoituksissa on nähty niin venäjänkielisiä ukrainalaisia kuin suomenvenäläisiäkin ihmisiä. © Otavamedia / Petri Korhonen