Yksinäisyydestä kärsivä Anni: Sain ihmisen vain minua varten

Anni Nyman, 24, oli yksinäinen. Olisipa kaveri, jota voisi tavata edes kerran kuussa, oli hänen haaveensa. Silti Anni ei uskonut, että voisi saada vapaaehtoisesta aikuiskaverista helpotusta yksinäisyyteensä. Toisin kävi.
Sanna Puhto
Ajankohtaista Yleinen 13.3.2017 15:40

Aikuiskaveri auttaa yksinäistä nuorta. © Marjo Tynkkynen/Otavamedia

Miksi halusit aikuiskaverin itsellesi?

Alun perin en halunnutkaan. Olin aika epäileväinen, kun minulle runsas vuosi sitten tarjottiin Amigo-mentoria eli aikuiskaveria. Minun on vaikeaa päästää ihmisiä lähelle. Yksinäisyys saa ajattelemaan, että miksi kukaan haluaisi käyttää aikaansa minun seurassani.

En siis hakenut itselleni mentoria vaan sitä tarjottiin, kun olin kuntouttavassa työtoiminassa Helsingin Diakonissalaitoksessa. Tulin siellä maininneeksi yksinäisyydestäni. Olin joitain vuosia aiemmin muuttanut Helsinkiin poikaystävän perässä, eikä minulla ollut siellä kavereita. Tosin ei niitä aiemminkaan ollut paljon.

Päätin antaa mentoritarjoukselle mahdollisuuden, koska ajattelin, että nämä ihmiset haluavat minun parastani.

Minkälaista oli ryhtyä tuntemattoman kaveriksi?

Jännitin ensimmäistä tapaamista niin, että meinasin jänistää. En uskonut, että tällainen pakkokaveruus voisi toimia. Oli vaikea ajatella, että joku tuntematon haluaa viettää aikaa minun kanssani. Samalla se motivoi: tässä on ihminen, joka on minua varten.

Heittäydyin mukaan.

Kävi niin, että kun juttelimme mentorini Katariinan kanssa ensimmäistä kertaa, homma lähti heti toimimaan. Hän on muutaman vuoden minua vanhempi. Parin tapaamiskerran jälkeen lakkasin ajattelemasta, että tämä on järjestetty juttu. Sain elämääni uuden ihmisen, jonka kanssa jakaa asioita. Pian tiesimme toistemme perheet, parisuhteet ja kaikki.

Miten kokemus muutti sinua?

Minusta tuli paljon avoimempi ja rohkeampi. Avoimuus kannattaa, sillä muuten tässä iässä on vähän vaikeaa löytää kavereita.

Amigo-mentorin kanssa tavataan vuoden ajan. Me tapasimme parin viikon välein, kävimme kahviloissa, museoissa, joskus syömässä. Ihan huippua oli se, kun Katariina hommasi meille liput Antti Tuiskun konserttiin sillä 80 euron määrärahalla, jonka hän mentorina saa käyttöömme. Konsertti oli unelmieni täyttymys, mutta ilman Katariinaa minulla ei olisi ollut ketään, jonka kanssa mennä. Eikä varaakaan.

Nyt vuotemme on ohi, mutta jäimme silti kavereiksi. Tapaamme tosin harvoin, koska muutin takaisin kotiseudulleni.

Uskon, että ryhdyn jonain päivänä itse mentoriksi nuorelle. Mutta sitä ennen hoidan oman elämäni kuntoon.

Täältä nuorelle aikuiskaveri

Pääkaupunkiseudulla Diakonissalaitoksen Amigo-toiminta

Kuopiossa Sirkkulanpuiston toimintayhdistys

Lahdessa Diakonialaitos Lahti

Lue lisää mentoroinnista:

Insinöörin asiat olivat kunnossa, mutta jotain puuttui – ratkaisu oli vapaahetoistyö

Syrjäytymisvaaran välttänyt Noora: ”Tärkeintä oli, että joku kuunteli ja välitti”

Onko tämä mies Suomen ahkerin vapaaehtoistyöntekijä?

Koulumummot Rauni ja Leena

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt