Yö luonnon armoilla – Teltta pystyyn vaikkapa kotipihaan

Ehkäpä sinunkin varastostasi löytyy unohtunut teltta. Telttaretkeä varten ei tarvitse välttämättä lähteä kotipihaa kauemmaksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Päätoimittaja Erkki Meriluoto.

Ehkäpä sinunkin varastostasi löytyy unohtunut teltta. Telttaretkeä varten ei tarvitse välttämättä lähteä kotipihaa kauemmaksi.
Teksti:
Erkki Meriluoto

Ulkona nukkuminen on noussut viime vuosina aivan uudenlaiseen suosioon. Jutut eri medioissa ovat kertoneet jopa vuosikausia ulkona nukkuneista, parvekenukkujista sekä myös ilahduttavasti nuoresta sukupolvesta, joka nauttii yöunensa raittiissa ulkoilmassa.

Ulkona nukkuminen voi olla keino parempaan uneen nukahtamisvaikeuksista kärsiville. Erilainen, raikkaampi ympäristö voi lievittää stressin tuntemuksia tai vähentää pahasta matkapuhelinaddiktiosta kärsi­vien ruudun tuijotusta. Tai toimia ihan vain viilennyksenä tukalilla kesähelteillä.

Facebookissa on kiertänyt haaste, jossa tavoitteeksi on asetettu peräti sadan yön nukkuminen ulkona vuoden aikana. Moni tässä onkin onnistunut, vaikka Suomen vaihtelevat vuodenajat tuovatkin öihin omat varustautumista vaativat kommervenkkinsä.

Teltta pystyyn kotipihaan

Itse ajauduin ulkona nukkumisen pariin möläytettyäni lasten kuullen, että meillähän on varastossa vanha teltta. Siinä oli tullut nukuttua viimeksi öitä vuosituhannen alkuvuosina festareilla.

Teltan pystytys takapihan nurmikolle sujuu tutulla kaavalla 5-vuotiaan avustamana. Tukikepit pujotetaan sisään – kunnes ne aina irtoavat toisistaan, tuulenpuuska nitkauttaa koko kyhäelmän kasaan ja metallikiilat hakataan nurmikkoon kämmenet mustelmilla, mikä kaduttaa jälkikäteen. Lopulta teltta on kuitenkin pystyssä sadesuojineen päivineen.

Muurahaista ei saa häiritä, koska se on ”kiltti muurahainen”.

5-vuotiaan mielestä teltassa on niin kivaa, että vaatimus heti seuraavan yön nukkumisesta sen sisällä on luonnollinen ja ehdoton. Ei auta kuin odottaa iltaa. Seitsemän jälkeen maltti ei enää riitä, vaan telttaan on jo miehissä mentävä.

Lähiluonto havaintojen kohteena

Ilta on pitkä ja valoisa. Juttelemme ulkoa kuuluvista äänistä. Menikö lähitiellä auto, mopo, bussi vai peräti säiliöauto? Oman huomionsa saavat teltan kattokupolia kohti pyrkivät ötökät. Muurahaista ei saa häiritä, koska se on ”kiltti muurahainen”. Viimein kymmenen maissa pojalla uni voittaa. Itse simahdan tuntia myöhemmin.

Kello 03.45 herään lintujen mylvintään. Käki, kaksi varista ja pikkulinnut kailottavat kilpaa. Teltan ilma on kesäöisen kostea. Kurkkaan pää kenossa oviaukosta ulos. Auringonnousun suunnasta rusakko tuijottaa samassa asennossa takaisin.

Parin tunnin päästä poika herää. Hän on saanut yön aikana idean: ”Voisiko teltan kanssa mennä nukkumaan myös metsään?”

Lue myös: Reportaasi: Yön yli puiden huomassa

X