Yt-kapina jatkuu kansalliskirjastossa – ministerin vastaantulo vain silmänlumetta

Kansalliskirjaston irtisanomiset voivat olla perustuslain vastaisia. Helsingin yliopistoa johdetaan pelolla, sanoo oikeushistorian professori Jukka Kekkonen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Peruskorjatun Kansalliskirjaston hiljattain valmistunut remontti maksoi 19 miljoonaa euroa.

Kansalliskirjaston irtisanomiset voivat olla perustuslain vastaisia. Helsingin yliopistoa johdetaan pelolla, sanoo oikeushistorian professori Jukka Kekkonen.
Teksti:
Sanna Puhto

Helsingin yliopistoa kurittaa ennennäkemätön säästökuuri, joka vähentää vuoteen 2020 mennessä 980 työpaikkaa. Kun irtisanomisten ajankohta lähenee, vastarinta on herännyt.

Tähän mennessä on tapahtunut:

Toissapäivänä Helsingin yliopiston alaisen kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm kieltäytyi aloittamasta kirjaston henkilökunnan irtisanomisia. Kaikkiaan 200 henkilöä työllistävästä kansalliskirjastosta on määrä lakkauttaa 50 työtehtävää, joista 25 irtisanomisilla tämän kuun lopussa.

Eilen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi tiedotteella puolustavansa kansalliskirjaston työtä ja päättäneensä, että kansalliskirjaston ylläpitämiseen myönnetään koko se summa, jonka Helsingin yliopisto oli tehtävää varten pyytänyt.

Onko tämä kädenojennus, joka korjaa tilanteen ja irtisanomiset voidaan perua?

Perustuslaillisuus syyniin

Ei. Kyseessä on sumutus.

”Lausunto on laadittu nerokkaasti”, Ekholm myöntää.

”Ministeri tuossa vain kertoo, että meidän perusbudjettimme on edelleen olemassa. Hän ei puutu millään tavalla rahoituksen riittämättömyyteen ja siihen, että se johtaa pysyviin leikkauksiin, vaikka juuri siitä hän on itse päättänyt.”

Ekholm haluaa tarkistuttaa leikkausten perustuslaillisuuden. Irtisanomiset voivat olla perustuslain vastaisia, koska ne vaarantavat kirjaston mahdollisuutta täyttää perustuslaillista velvoitettaan kansallisen kulttuuriperinnön turvaajana.

Erityistapaus

”Ekholmilla on erittäin hyvät perusteet. Tämä on juuri sellainen monimutkainen asia, joka pitäisi selvittää perusteellisesti niin perustuslain kuin kansainvälisten sopimusten valossa”, Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen sanoo.

Kekkosen lisäksi puolen tusinaa oikeustieteilijää, joukossa professoreita ja akatemiatutkijoita, tukee Ekholmin näkemystä.

Kekkonen huomauttaa, että kansalliskirjasto on yliopiston yksiköiden joukossa erityistapaus, koska sillä on kansallinen erityistehtävä.

”Sen takia juridiikka pystyttiin kytkemään siihen.”

Kapina kytee

Pitäisikö juridiikka kytkeä muihinkin suunniteltuihin yliopiston säästötoimiin?

”Jossain vaiheessa voi tulla tietysti vastaan raja, jolloin ei pystytä enää riittävästi pitämään kiinni niistä koulutukseen liittyvistä velvoitteista, jotka voidaan löytää perustuslaista. Ei ole sinänsä mahdoton ajatus tarkastella säästöjen vaikutusta perustuslain kannalta laajemminkin”, Kekkonen sanoo.

Helsingin yliopistossa on Kekkosen mukaan patoutunutta kapinahenkeä. Kaikkein suurin ongelma kiteytyy yliopiston 2010 voimaan tulleeseen uuteen johtamisjärjestelmään ja viime vuonna voimaan tulleeseen johtosääntöön, joka vei suoraviivaiseen päällikkövaltaan.

”Olemme asiantuntijaorganisaatio, mutta valta on pienellä eliitillä, jonka palkka liki tuplattiin uudistuksessa. He ovat irtautuneet perustason toiminnasta, mutta komentavat kuin vääpelit.”

Tämä on luonut yliopistolle pelon ilmapiirin, jossa ei uskalleta reagoida tapahtumiin.

”Lähinnä vain asemansa vakiinnuttaneet henkilöt uskaltavat sanoa ajatuksiaan ääneen. Nuoremmat vaikenevat ja on minusta kauheaa”, Kekkonen sanoo.

Kekkonen arvioi, että noin 80 prosenttia Helsingin yliopiston henkilökunnasta ei tällä hetkellä luota johtoonsa. Hän pitää tilannetta vakavana. Se on johtanut siihen, että ylimmästä johdosta tullut yliopiston vastaustaja yhtä lailla kuin maan hallituksesta.

”Toivon, että tämä nyt noussut kapina poikii jotain. Hyvä olisi, jos syntyisi liitto, jossa olisi mukana vahvin professorikaarti, opiskelijat, henkilökunta ja sivistyksen merkityksen ymmärtäviä poliitikkoja. Yliopistolaki olisi kirjoitettava uudelleen.”

X