Aiotko tuoda jenkkisysteemin kulttuurialalle ja hävittää valtion tuet Heidi Almi?

Kulttuuriperheen tytär ja taiteen moniosaaja Heidi Almi on mukana aloittamassa uutta lukua Suomen kansallisoopperan ja -baletin historiassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sidosryhmä-päällikkö Heidi Almi on pitkän linjan ooppera- ja balettityöntekijä, jolle ballerinojen tyllistä tehdyt tutu-hameet ovat tuttuja omaltakin tanssijan uralta.

Kulttuuriperheen tytär ja taiteen moniosaaja Heidi Almi on mukana aloittamassa uutta lukua Suomen kansallisoopperan ja -baletin historiassa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hannu Toivonen

”Vuosikausia olin oopperatalon ainoa Heidi, mutta nyt meitä on kaksi ja vieläpä samassa yksikössä. Tästä on seurannut yllättäviäkin käänteitä, mutta vain positiivisessa mielessä”, sanoo Heidi Almi, 6o.

Hän on työskennellyt Suomen kansallisoopperan ja -baletin sidosryhmäpäällikkönä tämän vuoden alusta, ja on talon historian ensimmäisen varanhankintatiimin toinen jäsen. Talon ulkopuolelta tiimiin kutsuttiin varainhankintapäälliköksi Heidi Lehmuskumpu, se toinen Heidi.

Tiimin myötä historian sivu kääntyy kaikessa esittävässä, pääosin verovaroin rahoitetussa taiteessamme.

Sukuvikaa

Heidi Almin sukunimi herättää uteliaisuutta. Almi on suomalaisen oopperataiteen isänäkin tunnetun, Suomen kansallisoopperan ex-pääjohtajan ja laulajan eli Alfons Almin tytär.

Äiti taasen on Suomen kaikkien aikojen balettitanssija, prima ballerina ja Kansallisbaletin johtaja Doris Laine.

Paineita?

”Sain kieltämättä vihiä työmaastani jo vauvaikäisenä. Osittain siksikin toimin balettitanssijana 1970-luvulla Zürichin ja Düsseldorfin oopperataloissa”, Almi sanoo.

Taustan takia Keski-Eurooppaan siirtymiselle ei Kansallisbaletissa jätetty vaihtoehtoja.

”Oopperan pääjohtajana toiminut Juhani Raiskinen sanoi, että minun olisi parasta lähteä maailmalle. Se kosketti, mutta jälkeen päin en ole katunut.”

Paluumuuttoa Suomeen seurasi työttömyys.

Sen jälkeen Almi sai joukon pestejä kulttuurialan eri laitoksiin, esimerkiksi Helsingin juhlaviikoille ja big band -jazzorkesteri UMO:n organisaatioon. Hän teki myös kirjastoapulaisen ja myyjän töitä Marimekossa.

Kansallisoopperassa baletin tiedottajana Almi aloitti virallisesti vuonna 1990. Sitä ennen hän oli ollut talossa pätkätöissä.

Laaja työnkuva

Almi työskenteli oopperan ja baletin viestinnässä vuoden 2015 loppuun, viimeksi viestintäpäällikkönä.

Hänen toimenkuvansa on ollut aiemminkin hengästyttävän laaja, ja sellaisena se myös säilyy.

”Baletin asiantuntijana kirjoitan artikkeleita talon julkaisuihin ja käsiohjelmiin. Niitä käytetään printteinä ja verkkosivuilla. Esittelen yhä myös baletti- ja tanssiteoksia eri tilaisuuksissa yleisölle.”

Usein Almi aloittaa työpäivänsä varhain aamulla. Monesti hän palaa kotiin vasta myöhään illalla. Omana siivuna työssä on pysynyt myös talon toimintakertomuksen tekeminen ulkopuolisen kumppanin kanssa.

Varainhankintatiimissä Almi tekeekin sitten jotain aivan muuta. Päivä saattaa alkaa kokouksella oopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäisen kanssa. Silloin Heidit – Les Heidis – suunnittelevat varainhankinnan tulevaisuutta.

Vielä tätä nykyä palavereissa puhutaan mahdollisuuksista ja niiden reunaehdoista.

Hankkeiden edistämiseksi tavataan sitten yritysten ja säätiöiden edustajia sekä yksityisiä ihmisiä, oopperan ja baletin ystäviä. Kumppaneita haetaan laajalla rintamalla.

E-P kyläilee

Työnkuvan moninaisuudesta kielii seuraavakin:

”Tapaan esimerkiksi vierailevan koreografin ja haastattelen häntä artikkeliani varten.”

Työn merkeissä Almi tapasi vastikään myös maestro Esa-Pekka Salosen, Suomen kansallisoopperan ja -baletin uuden taiteellisen partnerin.

”Hän solmi kanssamme viisivuotisen, historiallisen pitkän yhteistyöohjelman. Hän lisäksi johti viidesti Richard Straussin säveltämän Elektra-oopperan. Kaikkiaan E-P on loistava taiteilija ja mutkaton suomalainen maailmanmies”, Almi kehuu.

Almi kohtaa myös muita ooppera- ja balettimaailman tähtiä. Mainittakoon heistä tässä Karita Mattila.

Samalla hän kohtaa vähemmänkin tunnettuja, mutta tärkeitä taiteilijoita ja työntekijöitä – vaikkapa maskeeraajia, puvustajia tai puuseppiä.

”Me kaikki työskentelemme esityksen onnistumisen eteen, me kaikki palvelemme katsojaa. Kansallisoopperassa on vakinaisessa työssä yli 500 ihmistä yli sadassa ammatissa.”

Taiteen hengenvetoja

Onnekseen Almi saa käydä myös oopperoiden ja balettien harjoituksissa, sillä käsiohjelmien on valmistuttava ennen ensi-iltaa.

Myöhemmin Almi esitelmöi teoksista sidosryhmäpäällikkönä ja puhuu vieraileville seurueille ja yritys- tai kumppaniryhmille.

”Minun on tiedettävä, mistä puhun. Tämä pätee koko talon työntekijöihin, koskipa se sitten taiteilijoiden, lavastajien tai puutyöntekijöiden haastatteluita.”

Ooppera on Almille enemmän kuin työpaikka. Voidaan puhua jopa elämäntavasta; kysymys on myös oman isän ajamasta taiteesta ja toimitalosta, joka monien vastoinkäymisten jälkeen vuonna 1993 nousi Helsingin Töölönlahden rantaan.

Elämäntapaan liittyy sekin, että Doris Laine ”lähes” synnytti tyttärensä vanhan oopperatalon lavalle Helsingin Bulevardilla.

”Äiti tanssi epätavallisen pitkään minua odottaessaan. Olen ikäni hengittänyt oopperan ja baletin maailmaa. Tämä talo oli vanhemmilleni elämäntyö.”

Suomalainen yllätys

Ongelmatonta varainhankintatyö ei ole. Toisaalta se kasvattaa sisukkuutta. Mieluiten Almi puhuukin työnsä haastavuudesta – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Yksi haasteista on kirjattu Suomen lakiin: Tarvitaan erillinen rahankeräyslupa, jotta esimerkiksi käsiohjelmassa voidaan kehottaa oopperan ystävää tai yhteisöä tukemaan Suomen kansallisoopperaa ja -balettia.

”Mannereurooppalaisille ja amerikkalaisille tämä on yllätys.”

Toisaalta Kansallisoopperan yhteistyökumppaneita ovat jo Helsingin Sanomat ja työeläkevakuutusyhtiö Varma.

”Tehtävämme onkin nyt löytää uusia ooppera- ja balettiperheen jäseniä. Sekin, että juuri meidän talossamme toimii myös maan suurin sinfoniaorkesteri ja ainoa ammattikuoro, valaa optimismia.”

Sitkeää puurtamista

Almi tuntee myös työnsä rajat. Tämä tarkoittaa sitä, että taiteilijoita ja työntekijöitä on kunnioitettava.

Annetaan hänen selventää:

”Ei esimerkiksi sovi lähestyä ihmistä liian lähellä suoritusta. Kysymys voi olla myös vaistonvaraisista seikoista; nyt onkin peräännyttävä! Pitää osata lukea ilmeitä ja aistia vihjeitä.”

Entäpä jos puolestaan suurlahjoittaja muuttaa loppupeleissä mielensä?

Silloin pettymyksen sitruunahapot on huuhdottava nopeasti mielestä.

”On vain ravistettava itsensä eteenpäin, oltava taas optimisti.”

Almilta vaaditaan samaa sitkeyttä kuin aikanaan hänen isältään. Yhteiskunta muuttuu. Suomen kansallisbaletti, jossa työskentelee 75 tanssijaa 21 maasta, täyttää vuonna 2022 sata vuotta.

”Yksi on varmaa, toimintaympäristö on muuttunut, julkisten tukien kasvu jäädytetty. Samalla juuri nämä tuet kuitenkin pysyvät toimintamme elinehtona, jota nyt yritämme vastuullisesti täydentää etsimällä uusia rahoitusmahdollisuuksia.”

Vauvoista senioreihin

Ajan kanssa elämistä on sekin, että digitaalisesti ooppera tavoitti vuonna 2015 yli miljoona suomalaista.

Normaalin ohjelmistonsa lisäksi ooppera ja baletti järjestävät tilaisuuksia lapsille vauvojakaan unohtamatta, perheille ja nuorille, sekä lämpiötansseja varttuneille ja senioreille – menemällä mukaan ikäihmisten palvelutaloihin.

Oma lukunsa ovat kiertueet ja vierailut maan eri kolkkiin sekä kansainväliset vierailut.

”Oopperaa ja balettia tukemalla firma tai säätiö saa siten lisäarvoa omien kumppaniensa silmissä.”

Erityishaasteen Almin työhön tuo luonnollisesti Suomen heikko taloustilanne. Mielialaa sekään ei kuitenkaan madalla.

”Ei tämä ole helppoa duunia, mutta siksi se onkin niin hauskaa. Teemme työtä pitkälle tulevaisuuteen, ja jonain päivänä taantumakin taittuu.”

Entä ne, joiden silmissä Almi on aloittanut suomalaisen kulttuurin amerikkalaistamisen?

Tai että hän mutkan kautta tulisi padonneeksi julkisia tukia taiteelle; kun kerran yksityistäkin rahaa löytyy, voidaan verorahoitusta vastaavasti pienentää?

”Pelkoa amerikkalaistumisesta ei ole. En toivo jenkkisysteemiä Suomeen, koska Amerikan-malli ei yksinkertaisesti sovi tänne. Nämä ovat kalliita taidemuotoja, ja Suomessa vain verovaroin ooppera ja baletti voivat tulevaisuudessa pitää lippujen hinnat edullisina”, Almi vastaa.

Almi toivoo, että työllään hän voi osaltaan vakuuttaa päättäjät siitä, että ooppera suhtautuu vastuullisesti tehtäväänsä ja ympäröivään maailmaan.

Hän myös muistuttaa, että taiteen tukijoita ja mesenaatteja on ollut satoja vuosia, meillä Suomessakin.

X