Nobelia tavoitellut Bengt Holmström jo 20 vuotta sitten: Ammattiyhdistysten pitää keventää jäykkyyttään, sosiaaliturva kestämätön
Ylimitoitetut sosiaalipalvelut nielevät valtion rahoja päätähuimaavaa vauhtia, totesi Holström.
Uusin nobelistimme Bengt Holmström - tiedemies ja yhteiskunnallinen keskustelija.
Vahvoilla taloustieteen Nobel-palkinnon saajaksi oleva professori Bengt Holmström puhui Seuran haastattelussa jo kaksikymmentä vuotta sitten siitä mikä on tapetilla tänäkin päivänä: Bengström pelkäsi, että miljardeja nielevissä sosiaalipalveluissa tikittää suuri aikapommi.
”Suomalaisille tulee olemaan suuri shokki, kun he tajuavat, että valtio ei enää pysty hoivaamaan heitä joka käänteessä”, tuolloin Yalen yliopiston professorina toiminut Holmström sanoi.
Alla Holmströmin haastattelu vuodelta 1993, jolloin Suomessa oli päällä pankkikriisi.
Tyhmä päätös
Yhdysvaltain Connecticutin osavaltiossa sijaitsevan Yalen yliopiston taloustieteen professori Bengt Holmström on eräs arvostetuimmista suomalaisista ekonomisteista ulkomailla.
Holmströmin taloustieteelliset teoriat ovat kansainvälisesti hyvin tunnettuja, ja hän kuuluu jäsenenä lukuisiin mainittaviin yhteisöihin, joista kuuluisin on Amerikan tiede- ja taideakatemia (American Academy of Arts and Sciences).
Holmström suoritti tohtorintyönsä maineikkaassa Stanfordin yliopistossa 1978 ja on ollut professorina Yalessa vuodesta 1983 lähtien. Suomessa hän on ollut muun muassa Ahlströmin, Helsingin kauppakorkeakoulun sekä ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun palveluksessa.
Holmström kuului myös valtiovarainministeriön ylijohtajan Sixten Korkmanin johdolla Suomen talouden tilaa tutkineeseen asiantuntijaryhmään.
Huolimatta työstään ulkomailla Holmström seuraa Suomen talouden tapahtumia tarkasti. Hän pitää hyvin kyseenalaisena tapaa, jolla Suomessa hoidettiin säästöpankkien kriisiä. Suomen Säästöpankin (SSP) perustaminen vuosi sitten oli hänen mielestään tyhmä päätös.
”Jos Suomen Säästöpankkia ei nyt olisi pilkottu, lasku yhteiskunnalle olisi tullut paljon suuremmaksi kuin mitä ihmiset edes voivat kuvitella.”
Veroja kevennettävä
Bengt Holmströmin mielestä kotimarkkinoiden piristäminen voisi tapahtua yhdistelmällä korkojen alennusta, verojen pienentämistä ja valtion menopuolen supistamista.
”Viinasen ehdottama pelkkä menojen supistaminen ei riitä, sillä menoleikkuri lisää työttömyyttä ja tuo sitä kautta jälleen lisää kustannuksia valtiolle.”
”Pelkkä verojen lasku taas näyttäisi hyvin omituiselta ulkomaisten sijoittajien silmissä, varsinkin jos korkoja samalla lasketaan. He katsoisivat, että valtio on omaksunut hällä väliä -tyylin ja viis veisaa valtion velasta, joka kasvaisi entisestään veroalennuksen vuoksi. He luulisivat, että valtio pyrkii kuittaamaan velan inflaatiolla. Korot nousisivat välittömästi.”
Holmströmin mukaan sekä tulo- että menopuolta olisi leikattava suhteellisen tasaisesti. Valtion toimintaa olisi supistettava ja pyrittävä siirtämään yksityiselle puolelle. Talous on pienentynyt 15 prosenttia, mutta valtion menot ovat työttömien vuoksi kasvaneet.
”Menoja ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti leikata ja siirtää toimintaa yksityisille. Ihmisille on myös annettava resursseja ottaa vastaan toimintaa, ja se tapahtuisi veroja keventämällä.”
Suureksi ongelmaksi on muodostumassa valtion velka, joka syntyy budjettitalouden vajausten kattamiseksi otetuista lainoista.
”Kaikki sitoumukset sosiaaliverkoston ylläpitämiseksi, kuten työttömyyskorvaukset ja pankkituki, vain kasvavat koko ajan. Samalla tulopuoli on kohta hävinnyt kokonaan. Kyseessä on kymmenien miljardien aikapommi.”
Tarveharkintaa tulonsiirtoihin
Holmström odottaa hallitukselta selkeitä toimenpiteitä. Se voisi muun muassa miettiä työttömyyskorvausten maksuperiaatteita hieman luovemmin. Nyt ne tipahtavat liian jyrkästi 500 päivän jälkeen. Myös ammattiyhdistysliikkeen pitäisi keventää jäykkyyttään ja edistää työn liikkuvuutta.
”Tulonsiirroissa pitäisi käyttää vielä enemmän tarveharkintaa. Rikkaiden ei pidä saada lapsilisiä.”
Vaikka tunnelin päässä häämöttääkin hieman valoa, Holmström sanoo, että ennen kuin tämä sotku selvitetään, kuluu vielä monta vuotta. Myös työttömyydestä saadaan kärsiä pitkään. Sen poistaminen on hyvin hidas prosessi.
Ylimitoitetut sosiaalipalvelut
Ylimitoitetut sosiaalipalvelut nielevät valtion rahoja tällä hetkellä päätähuimaavaa vauhtia. Holmström sanookin, että hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa mentiin Suomessa liian pitkälle. Ajauduttiin elämisautomaatioon.
”Kaikki vain olettivat, että tuutista tulee tavaraa loputtomiin. Lasku lankeaa kuitenkin aina jollekin, mutta Suomessa seisottiin sen näköisenä, että ei se ainakaan minulle kuulu.”
”Ihmiset ovat vaipuneet sellaiseen ihmeelliseen mielentilaan, että heitä hoidetaan ja hoivataan tapahtui mitä tahansa. Kuvitellaan, että valtio on pelastaja, joka ratkaisee minkä tahansa tilanteen. Suomelle tulee olemaan suuri henkinen shokki, kun ihmiset huomaavat ja ymmärtävät, että tällaisen politiikan aika on ohi.”
”Suomalaiset eivät vieläkään tiedä mitä lama todella on. Ainoastaan ne, jotka ovat olleet työttöminä yli 500 päivää ja joiden työttömyysturva on pudonnut, tietävät mistä tässä on kyse. Heidän kohdallaan taas romahdus on ollut kohtuuttoman suuri.”
Holmström kritisoi, että sen sijaan, että yritettäisiin tehdä jotain ylimääräistä yhteisen hyvän vuoksi ja tilanteen parantamiseksi, ihmiset lähtevät tasan kello neljä iltapäivällä kotiin.
”Lamalla ei ole ollut vielä mitään vaikutusta ihmisten asennoitumiseen työtä kohtaan. Idea, että työ olisi sitä, että mennään metsälle, saadaan riistaa ja sillä tavoin ruokaa pöydälle, ei ole vielä mennyt perille. Jossain vaiheessa joudutaan vielä rukkaamaan rajusti käsityksiä siitä mitä lama todella on.”
”ILOISET TYÖTTÖMÄT”
Holmströmin mielestä nykyinen taloudellinen lama on Suomelle vaikeampi kuin 30-luvun lama.
”Se ei kuitenkaan näytä niin pahalta luodun sosiaaliverkon takia. Jos tätä verkkoa ei olisi, Suomi olisi katastrofaalisessa kaaoksessa soppajonoineen. Sosiaalipalvelujen huono puoli on se, että ihmiset ovat tottuneet liian hyvälle.”
”Eräät tietämäni ihmiset olivat iloisia kun menettivät työpaikkansa. He vain totesivat, että heillä olikin niin ikävä työ. Tämä on ennenkuulumatonta, jos sitä vertaa meidän vanhempiimme, jotka ottivat sitä työtä mitä saivat. Työpaikan saaminen oli siunaus.”
”Nykyisen suuntauksen on pakko muuttua. Jos meillä on systeemi, joka sallii ihmisten mieluummin olla työttöminä kuin siirtyä toiseen työhön, työttömyyden poistaminen tulee kestämään paljon kauemmin.”
”Nyt esimerkiksi pankkivirkailija saattaa kieltäytyä ottamasta muuta kuin koulutustaan vastaavaa työtä. Heidän olisi kuitenkin ymmärrettävä, että ei niitä työpaikkoja ole eikä niitä myöskään enää tule. Valtion on lakattava tukemasta tällaista politiikkaa ja saatava ihmiset liikkeelle ja heidän asenteensa muuttumaan. Meillä on vielä isot talkoot edessä.”
Juttu on on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu Seurassa 45/1993.