Armeijan salainen seksiohje sota-ajalta: Näin hillitset himoja – ja varo venäläisiä naisia

Seuran arkistosta: Jatkosodan suomalaissotilaiden seksielämä askarrutti Itä-Karjalaa miehittänyttä Aunuksen ryhmän esikuntaa. Se laati aiheesta tiedotteen maaliskuussa 1942. Seura löysi salaisen ohjeen sota-arkistosta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Koska on vapaapäivä, niin pieni huvittelu on paikallaan”, kertoo Äänislinnassa toukokuun 31. päivänä 1942 otetun kuvan teksti. Sotilaille oli tarjolla ripaskaa kitaran ja hanurin ­säestyksellä.

Seuran arkistosta: Jatkosodan suomalaissotilaiden seksielämä askarrutti Itä-Karjalaa miehittänyttä Aunuksen ryhmän esikuntaa. Se laati aiheesta tiedotteen maaliskuussa 1942. Seura löysi salaisen ohjeen sota-arkistosta.
(Päivitetty: )
Teksti: Antero Raevuori

Ongelma on havaittu todelliseksi. Suomalaiset asevelvolliset olivat parhaassa sukukypsässä iässä ja Äänislinnan kaupungin (Petroskoin) siirtoleireillä oli paljon rintamalinjojen läheltä turvaan siirrettyjä nuoria naisia. Kun leireistä alkoi saada jokseenkin vapaasti liikkua ulos ja sisään, syntyi suhteita, lyhyitä ja pidempiäkin. Seksiohje oli tarpeen.

Suomalaiset sotilaat siittivät Itä-Karjalan miehitysvuosina 1941–1944 paikallisille naisille lähes 500 aviotonta lasta.

Jos jollekulle näyttää sukupuolikysymyksen ratkaisu tuottavan erikoista vaikeutta, johdatetaan hänet neuvottelemaan asiasta lääkärin kanssa. Aina on asianomaisilla tilaisuus kääntyä myös pastorin puoleen, todettiin salaiseksi leimatussa seksiohje-tiedotteessa.

Miehisen sukupuolivietin voimaa voi tiedotteen mukaan laimentaa jos ei nyt aivan kylmillä pyyhkeillä niin ainakin liikunnalla ja kaikenlaisella kovalla työllä, jotka alentavat ”hormoonipainetta”.

Asiakirjan allekirjoittajat olivat Aunuksen ryhmän komentaja, kenraaliluutnantti K.L. Oesch ja esikuntapäällikkö, kenraalimajuri K. A. Tapola.

Lääkärien oli toimittava myös, jos joukoissa esiintyi homoseksualismia. Asenteellisuus oli ilmeinen mutta toisaalta ymmärrettävä. Eivät rakastavaiset miesparit sen aikaisen käsityksen mukaan sopineet taistelemaan rintamalle.

Kotirintamajuoruilua

Tiedotteen mukaan jatkuva jännitys piti kyllä etulinjan miesten ajatukset kurissa. Heillä ei ollut aikaa pelätä eikä myöskään ajatella naisjuttuja.

Joutoaikaa ja lomia oli kuitenkin runsaasti, koska vuosina 1942–1943 käytiin myös Itä-Karjalassa pääosin asemasotaa. Joutilaisuus oli omiaan pitämään sukupuolivietin vireänä. Niinpä esimiesten velvollisuus oli järjestää miehille sopivaa ajanvietettä ja askartelua, joka tehokkaasti pyyhkäisisi pois levottomat mielikuvat.

Päällystön velvollisuus oli kaikissa johtoportaissa valvoa alaistensa sukupuolimoraalia.

Puheet kotiseudun naisten touhuilusta saksalaisten ja sotavankien kanssa katsottiin Aunuksen ryhmän esikunnan tiedotteessa juoruiluksi, mitä ne eivät sinänsä välttämättä olleet. Tällaisten juorujen kertominen masensi miehiä ja paljasti kertojien oman sukupuolisen levottomuuden. Tiedotteen mukaan usein juuri he olivat kaikkein alttiimpia ottamaan harha-askeleen, jos tilaisuus tarjoutui.

Mainitunlainen juoruilu tarjosi esikunnan tiedotteen mukaan otollisia aiheita myös vihollispropagandalle.

Aina ei ollut sinänsä kyse vain Suomessa olevien saksalaisten sotilaiden ja kotirintaman naisten suhteista. Professori Henrik Meinander on kirjoittanut teoksessaan Suomi 1944 (Siltala, 2009), että ”osa naimisissa olleista naisista otti vapauksia onnekkaiden ruununraakkien ja teini-ikäisten kanssa”.

Sukupuolinen kenttähuolto

Ääänislinna

Suomalaisia sotilaita lähdössä kauan kaivatulle lomalle Äänislinnasta kesällä 1942. Kuva: SA-kuva.

Aunuksen ryhmän esikunnan tiedotteessa todetaan ikään kuin pahoitellen, ettei puolustusvoimat ole voinut järjestää kenttäpalvelua ”tällä alalla”. Ilmeisesti asiaa oli siis pohdittu.

Kenraalien allekirjoittaman tiedotteen mukaan tilanne ei kuitenkaan anna oikeutusta ajatukselle, että sotatoimialueella työskentelevien naisten tulisi tyydyttää miesten haluja. Naisilla tarkoitettiin tässä tapauksessa lottia, sotilaskotinaisia ja sairaanhoitajattaria.

Suhtautuminen naisiimme tällaisen ajattelun mukaan on suuri erehdys, siitäkin huolimatta, vaikka joku nainen käyttäytymisellään olisi antanut aihetta tähän käsitykseen. Tällainen suhtautuminen kuvastaa Suomen naisen vapaaehtoisen ja ylevän maanpuolustustyön mitä törkeintä väärinkäyttöä.

Esikuntaportaan tietoon oli tullut, että esimiesasemassa olevat ”heikkomoraaliset” miehet olivat yrittäneet painostamalla pakottaa alaisiaan naisia sukupuoliseen seurusteluun. Se oli kuitenkin rangaistava teko. Syytä pyrittiin siirtämään osittain myös naisten niskoille:

Vielä arveluttavampina lienee pidettävä niitä tapauksia, joissa heikkoluontoinen nainen ei rohkene kyllin jyrkästi asettua vastustamaan esimiehensä lähentelyä varsinkaan, jos se aluksi on hyvin viattoman tuntuista.

Tiedotteen mukaan sotilas joutui todettavissa isyystapauksissa kantamaan seuraukset siviililainsäädännön mukaan. Tarkemmin ei kuitenkaan määritelty, pätikö mainittu lainsäädäntö myös, jos mies oli suomalainen ja nainen paikallinen.

Voit lukea tiedotteen kokonaisuudessaa tämän jutun lopusta.

Kevytmieliset kotiin

Rintamatehtävissä olevat naiset olivat naisia sodasta huolimatta, mikä myös tiedotteessa annetaan ymmärtää.

Samoilla työpaikoilla ja majoitusalueilla olevien naisten ja miesten välistä kohteliasta ja rehellistä seurustelua ei voida kieltää eikä paheksua, kunhan se ei saa muotoja, jotka johtavat naisille raskaisiin seuraamuksiin. Kevytmieliseen seurusteluun sotatoimialueella antautuvat naiset siirretään takaisin kotiseudulle:

Kun kerran sukupuolista kenttähuoltoa ei ole voitu järjestää kaikille, ei voida sallia, että sitä yksityisten aloitteesta ylläpidettäisiin joillekin harvoille.

Aihe oli sotien jälkeen pitkään tabu. Paavo Rintalan romaani Sissiluutnantti (1963) synnytti hurjan protestimyrskyn, koska kirjailija antoi ymmärtää lottien tarjonneen seksipalveluita.

Myös Väinö Linnan piti poistaa alkuperäisestä Tuntemattomasta sotilaasta vihjailut lottien horjuvasta sukupuolimoraalista.

Itä-Karjalassa suomalaisia vastaan taistelleissa puna-armeijan joukko-osastoissa ylemmät upseerit käyttivät hyväkseen käskyvaltansa alla olleita naisia – sähköttäjiä, sairaanhoitajia, autonkuljettajia, kirjureita…

Seuran sota-arkistosta löytämien Itä-Karjalassa saatujen sotavankien kuulustelupöytäkirjoista löytyy tapahtumista hyvinkin tarkkoja todistuksia:

Divisioonamme komentaja pyysi että kapteeni Konjushkin erotetaan moraalisesti mädäntyneenä miehenä. Hän oli moneen otteeseen houkutellut naislääkäreitä Borsohkina, Belova ja Shermani yhdyselämään kanssaan ja uhannut, että jos kukaan heistä ei suostu, niin ampuu rykmentin lääkintähenkilökunnasta muutaman malliksi.

Seksiohje kehoitti välttämään kanssakäymistä venäläisten naisten kanssa

Kenraalien allekirjoittaman tiedotteen mukaan alkoholijuomien tyrkyttäminen naiselle on halpamainen tapa, josta on kokonaan luovuttava. Alkoholijuomien nauttiminen sotatoimialueella miesten ja naisten kesken oli yksiselitteisesti kiellettyä.

Viinanhuuruiset illat sotilaiden ja miehitetyn Itä-Karjalan naisten kesken eivät kuitenkaan olleet mitenkään epätavallisia. Väkevää sai iltaisin ostaa Äänislinnan kaduilta. Sotapoliisit käräyttivät muun muassa ryhmän Laguksen jääkäreitä, jotka tislasivat pontikkaa keskuskasarmin ruokalan ullakolla.

Naiset taipuivat suomalaisille sotilaille rahan ja ruuan houkuttelemina tai pakolla, ja kun alkoivat odottaa lasta, saivat katteettomia lupauksia: Suomeen sinut vien, vaimoksi otan.

Toisin yleensä kävi.

Seksiohje korosti, että sotilaiden oli syytä välttää liian läheistä kanssakäymistä erityisesti venäläisten naisten kanssa. Heidän katsottiin olevan sukupuolitautien tartuttajia, vaikka sotilaat saivat tauteja pääosin lomillaan. Kouvolan asemalla tarjosivat eräässä vaiheessa palveluksiaan naiset, jotka ilmoittivat suoraan, että heillä on tippuri. Se oli myyntivaltti.

Tippuri merkitsi aina sairaslomaa ja vapautusta rintamatehtävistä ainakin joksikin aikaa.

Morsiamien kohtalo

Kun suomalaiset joukot vetäytyivät miehittämiltään Itä-Karjalan alueilta, useat kymmenet sotilasvirkamiehet veivät mukanaan Suomeen rajantakaisia morsiamiaan, jotka olivat suomensukuisia, eivät venäläisiä.

Tilanne oli kuitenkin kaoottinen viimeisten junien lähtiessä Äänislinnasta kesäkuussa 1944.

Sotapoliisit muodostivat ketjun junan ja asemalaiturin väliin ja ampuivat laukauksia ilmaan. Ketjun takana tungeksi kirkuvia karjalaisia, aunuslaisia, vepsäläisiä ja venäläisiä naisia, osa heistä raskaana lähteville tai jo lähteneille suomalaisille sotilaille.

Saksalaisten miehittäjien kanssa suhteissa olleiden naisten kohtalo oli tyly niin Ranskassa, Hollannissa kuin Tanskassakin. Kun maat vapautuivat saksalaisista, naisia pilkattiin, heidän päälleen syljettiin, heitä pahoinpideltiin, heiltä revittiin vaatteet yltä ja kuljetettiin pitkin katuja pää täysin ajeltuna.

Pariisissa väkijoukko mylvi ja taputti käsiään, kun parturit leikkasivat hiukset kymmeniltä naisilta virastotalon parvekkeella.

Vaan millainen mahtoikaan olla miehittäjien morsiamien kohtalo rajantakaisessa Itä-Karjalassa, kun puna-armeija otti takaisin Suomen valtaamat alueet?

Kertojia ei ole.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 1/2014.

Lue myös: Kun Marski levytoiveen esitti – Näin ylipäällikkö sai kuulla toivekappaleensa jatkosodan alussa

X