Hampurin helvetti

Jo jatkosodan keväällä 1943 tuotiin Saksasta Suomeen useita ilmavalvonta- sekä ilmatorjuntatutkia. Syksyllä tuli meritse vielä kolme ilmatorjuntatutkaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ilmatorjuntarykmentti 1 pelasti Helsingin. Tässä kuvassa rykmentin miehiä Postitalon katolla 8. maaliskuuta 1944. Kuva: SA-kuva.

Jo jatkosodan keväällä 1943 tuotiin Saksasta Suomeen useita ilmavalvonta- sekä ilmatorjuntatutkia. Syksyllä tuli meritse vielä kolme ilmatorjuntatutkaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Niinpä jokaisella Helsinkiä puolustavan Ilmatorjuntarykmentti 1:n neljällä raskaalla patteristolla oli oma toimintavarma tulenjohtotutkansa. Jos sääolosuhteet olivat suotuisat, niillä saattoi havaita samaan aikaan useita jopa 30 kilometrin päässä lähestyviä vihollisen pommikoneita.

Suomen sodanjohto ei pelkästään aavistanut vaan oli jo tuolloin varma, että Saksa ei voita sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Edelleen toki Leningradia piirittävät saksalaiset pitivät hallussaan Suomenlahden pohjoisia rantoja, mutta jos ja kun puna-armeija murtaisi Leningradin saarron, se alkaisi samalla työntää saksalaisia kohti itää. Ja kun niin kävisi, olisivat pommituslennot jälleen mahdollisia aivan Helsingin tuntumasta Suomenlahden eteläpuolelta kuten talvisodankin aikana.

Kalliit tutkahankinnat eivät kaduttaneet Suomen sodanjohtoa, kun tasan 70 vuotta sitten heinäkuun lopulla 1943 tapahtui jotakin, mikä uutisoitiin laajasti myös suomalaisissa sanomalehdissä. Yhden illan ja yön aikana yli 700 brittiläistä ilmamarsalkka Arthur Harrisin johtaman RAF:n pommikonetta pudotti Hampuriin lähes 100 000 palopommia, jotka synnyttivät yli tuhannen lämpöasteen tulimyrskyn. Operaation nimi oli Gomorra.

Tulimyrsky eteni Hampurin ahtaasti rakennetun keskustan kaduilla niin nopeasti, ettei sitä voinut juosta pakoon. Tulikuuma ilmamassa nousi patsaana ylöspäin kohti kylmempiä ilmakerroksia imien kapeilta kaduilta kaiken hapen. Kaduilla näkyi paljain jaloin kiehuvalla asfaltilla juoksevia ihmisiä, joista monet hiiltyivät muumioksi. Vanhemmat kantoivat hiiltyneitä lapsiaan matkalaukuissa tietämättä, minne heidät viedä. Pelastusmiehistöt irrottivat pihdeillä sormuksia palaneiden sormista, koska vain niissä olevien kaiverrusten avulla saattoi ehkä selvittää heidän henkilöllisyytensä. Kuolleiden tarkkaa lukua oli vaikea arvioida – ehkä 35 000, ehkä 45 000. Tuhkaksi palaneiden määrää ei voitu tietää.

Hampurin kauhut eivät olleet hetkessä ohi. Kirjailija Hans Erich Nossackin mukaan kaupunkia hallitsivat nyt uudet valtiaat: ˮKadut olivat täynnä lihavia, röyhkeitä rottia. Vielä inhottavampia olivat kärpäset. Suuria, vihreän kiiltäviä, ei sellaisia ollut ennen nähty. Ruumispinoissa luikerteli lihavia valkoisia matoja.ˮ

Kun erään Lancaster-koneen brittilentäjä Richard Mayce katsoi alas ohjaamostaan, hän näki ˮeräänlaisen Danten kuvaaman Helvetin, laajan valkohehkuisen alueen, jossa jopa vesi paloiˮ. Hänen mukaansa juuri sellaiselta kristityt olivat aina kuvitelleet helvetin näyttävän.

Seitsemän kuukautta myöhemmin, helmikuussa 1944, myös Helsinki joutui kolmasti terroripommitusten kohteeksi. Brittipommittajat olivat antaneet mallin Josif Stalinille. Niinpä suoraan stavkalle, pääesikunnalle, eli käytännössä hänelle alistetut puna-armeijan kaukopommitusilmavoimat pommittivat helmikuun kolmannessa hyökkäyksessä Helsinkiä lähes 900 koneen voimin.

Ilmatorjuntarykmentti 1 pelasti kaupungin – kiitos paljolti ilmavalvonta- ja ilmatorjuntatutkien. Helsinki säästyi samanlaiselta helvetiltä kuin Hampuri.

X