Huutorynnäköllä läpi tykistösulun

Kapteeni Aimo Raassina kunnostautui joukkoineen erityisesti kesän 1944 raskaissa puolustustaisteluissa. Raassina on Seuran Puuttuvat Marskin ritarit -sarjan viides soturi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kapteeni Aimo Raassinan (vas.) johtamat joukot joutuivat muun muassa Äyräpäässä erittäin kuluttaviin puolustustaisteluihin.

Kapteeni Aimo Raassina kunnostautui joukkoineen erityisesti kesän 1944 raskaissa puolustustaisteluissa. Raassina on Seuran Puuttuvat Marskin ritarit -sarjan viides soturi.
Teksti:
Mika Kulju

Kapteeni Aimo Raassinaa ei koskaan lyöty Mannerheim-ristin ritariksi. Siiranmäen ja Äyräpään kuuluisien puolustustaistelujen yhteydessä hänen nimensä tulee kuitenkin aina esille.

Raassina loi maineensa varsinkin kesäkuussa 1944, kun hänen komentamansa pataljoona (II/JR 7) oli avainasemassa puna-armeijan suurhyökkäyksen torjunnassa.

Erityisen kuuluisaksi nousi Raassinan Siiranmäessä johtama kilometrin kestänyt ”huutorynnäkkö”, joka murskasi alleen voimakkaan viholliskiilan.

Siiranmäessä Raassinan miehet onnistuivat livahtamaan tappioitta läpi tykistösulun, jolla venäläiset varmistivat läpimurtoaan. Samalla suomalaiset pääsivät vihollisen sivustalle.

Jääkärijoukkuetta johtanut vänrikki Eino Ripatti komensi Raassinan käskystä kärjen liikkeelle. Suomalaisten hurja sotahuuto yllätti venäläiset, jotka joutuivat paniikkiin ja jäivät alakynteen.

Vänrikki Ripatin haavoittumisesta huolimatta kärki ei pysähtynyt, vaan rynnistys jatkui aina venäläisten taisteluasemiin saakka. Huutorynnäkön aikana vihollisen hyökkäyskiila oli lyöty täysin hajalle.

Taistelun jälkeen Raassina sai huomiota poikkeuksellisesta tarmosta, harkintakyvystä ja johtajan arvovallasta. Vaikka häntä ei lyöty ritariksi, hän nautti arvostusta lopun ikäänsä – siitä pitivät huolen kollegat ja jälkeen jääneet sankaritarinat.

Alikersantista ritari

Siiranmäen jälkeen Raassinan komentama pataljoona pysyi horjumatta Äyräpään sillanpääasemassa, jossa se joutui erittäin kuluttaviin puolustustaisteluihin.

Pahimmillaan Jalkaväkirykmentti 7:n toista pataljoonaa yritti tuhota tieltään kokonainen vihollisen rykmentti.

Sodan jälkeen kyseinen JR 7 piirtyi vahvalla tavalla sotahistoriaan varsinkin sen komentajan Adolf Ehrnroothin ansiosta. JR 7:n käymien kuuluisien taistelujen yhdessä avainroolissa oli juuri Raassinan pataljoona.

Uroteot eivät jääneet vaille huomiota. Malliesimerkki oli jääkärijoukkueen alikersantti Väinö Hämäläinen, joka nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi.

Raassina on itse kertonut, että Äyräpään taistelujen katkerin hetki oli siinä vaiheessa, kun heitä vaihtamaan tullut pataljoona joutui paniikkiin. Miehet järkyttyivät vihollisen raketti- ja tykistötulesta. He jättivät osaksi asemansa ja juoksivat kohti Vuoksea.

Raassinakin joutui toteamaan, että pakokauhu oli tarttuvaa.

Dekkaritarinoiden kertoja

Aimo Raassina sai jo jatkosodan hyökkäysvaiheessa heinäkuussa 1941 näytönpaikan joutuessaan komppanianpäälliköksi haastavaan tilanteeseen.

Hänen edeltäjänsä oli kärsinyt sairasteluista ja arkuudesta, minkä seurauksena taisteluhenki oli rapistunut heti alkuunsa. Raassina onnistui valamaan miehiin uudenlaista uskoa hyvin omaperäisin menetelmin.

Hän ei harrastanut rajumpaa käskytystä, sillä hän huomasi nuorten sotilaiden jännittävän. Tämä näkyi myös joukkueenjohtajien toiminnassa.

Karjumisen sijaan Raassina otti tavakseen kutsua joukkueenjohtajat parikin kertaa päivässä komentopaikalle vähemmän muodolliseen puhutteluun.

Hän rauhoitteli joukkueenjohtajia käymällä yhdessä läpi tapahtumia, minkä jälkeen siirsi miesten ajatuksia pois käsillä olevasta tilanteesta tarinankerronnan avulla.

Raassina oli siviilissä rikospoliisi, joten hänellä riitti dekkaritarinoita elävästä elämästä. Niitä hän kertoili keventääkseen tunnelmaa. Ympärille kerääntyikin usein paljon kuulijakuntaa hyvien juttujen toivossa.

Yksi ”Keinosen ritareista”

Oman mausteensa Raassinan sankaritarinaan toi kirjailija Mauri Sariola. Hän kirjoitti Kansa taisteli -lehteen (4/1984) lennokkaan artikkelin, jonka mukaan Raassinalle puuhattiin Mannerheim-ristiä vielä 1960-luvulla.

Sariolan tarinan mukaan asialla oli silloinen puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen, joka esitti kolmea taannehtivaa ritariksi lyömistä Suomen 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Yksi ”Keinosen ritareista” olisi ollut Aimo Raassina.

Aimo Raassina

Syntyi 1910, kuoli 1986.

Työskenteli sodan jälkeen komisariona.

Toimi myöhemmin Suomen Reserviupseeriliiton pääsihteerinä ja Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtajana.

 

 

X