Tyttökuningas Kristiina oli rauhaton ja ristiriitainen – Oliko hän lesbo? Androgyyni? Vai kasvatettu kuin poika?

Maahan piti saada vallanperijä, mutta vastasyntynyt oli tyttö.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kristiina oli kuuluisaa Vaasa-sukua. ”Kuningatar, äitini, ei voinut sietää minua, koska olin ruma. Isäni sen sijaan rakasti minua suuresti”, hän kirjoitti omaelämäkerrassaan.

Maahan piti saada vallanperijä, mutta vastasyntynyt oli tyttö.
(Päivitetty: )
Teksti:
Marja-Terttu Yli-Sirniö

Lapsihan on tyttö! Voi kauhistus.

Tunnelma Ruotsin kuninkaanlinnassa ei todennäköisesti ollut kovin korkealle joulukuussa vuonna 1626 kuningatar Maria Eleonoran synnytyksen jälkeen.

Maahan piti saada vallanperijä, mutta vastasyntynyt olikin tyttö.

Kuningas Kustaa II Adolfia ja hänen vaimoaan ehkä jo hieman huolestutti. Heille oli aiemmin syntynyt kaksi tyttöä, mutta molemmat olivat kuolleet pieninä. Vain kerran kuningattaren kohdussa oli kasvanut poikalapsi, mutta raskaus meni kesken.

Tämä vastasyntynyt, joka sai nimekseen Kristiina, jäi henkiin. Tyttö oli vain kuusivuotias, kun hänen isänsä kuoli. Kristiinasta tuli tyttökuningas.

Nimitys viittaa siihen, että Kristiinasta tuli tuolloin Ruotsi-Suomen hallitsija. Maata tosin johti neuvosto siihen saakka, kunnes hänet 18-vuotiaana kruunattiin hallitsijaksi.

Mutta oli muitakin syitä.

Suomessa siitetty

Kristiinan isä, Kustaa II Aadolf, oli ollut merkittävä Ruotsi-Suomen valtiollinen ja yhteiskunnallinen uudistaja, Pohjolan Leijonaksi kutsuttu. Hänen aikanaan Ruotsista kasvoi eurooppalainen suurvalta.

Kristiinan unelmana oli tehdä hovistaan sivistyksen, oppineisuuden ja tiedon keskus. Hän tuotti Ruotsiin aikakautensa eurooppalaista sivistyneistöä, kuten tutkijoita ja filosofeja. Heistä tunnetuin oli René Descartes, uuden ajan filosofian perustajaksi mainittu ranskalainen.

Kristiinan intohimo olivat kirjat ja lukeminen. Sanotaan, että hän vaelsi kirjavuorten keskellä teini-ikäisestä asti ja ahmi lähinnä teologista kirjallisuutta jopa latinaksi ja kreikaksi.

Myös teatteri kukoisti Kristiinan ajan Tukholmassa.

Kristiinan suhde valtakuntansa itäiseen osaan Suomeen oli etäisempi kuin isällään, joka kävi täällä tuon tuosta. Esimerkiksi tammikuussa vuonna 1626 hallitsijapari oli vieraillut Turun linnassa.

”Kuningatar Maria Eleonoora oli itse kertonut, että hän alkoi odottaa Kristiinaa juuri Turussa. Tästä Kristiina mainitsee myöhemmin eräässä kirjeessään”, kertoo Turun museokeskuksen eläkkeellä oleva tutkija Nina Lepokorpi.

Vaikka Kristiina ei itse koskaan käynyt Suomessa, hänen valtakautensa ei ohittanut Suomea. Hän vaikutti täällä kenraalikuvernöörinsä Pietari Brahen välityksellä.

”Brahe toimeenpani Suomessa Kristiinan uudistukset, joihin kuuluivat muun muassa sotaväen ja postilaitoksen uudistamisen sekä Turun akatemian perustaminen”, Nina Lepokorpi kertoo.

”Myös nykyinen joulurauhan julistuksen sanamuoto on peräisi kuningatar Kristiinan ajoilta.”

Oliko Kristiina lesbo?

Mika Kaurismäen joulukuussa ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Tyttökuningas tarinan keskiössä on Kristiinan lämmin ja intiimi suhde viehättävään hovineitoon Ebba Sparreen.

Kristiinan suhde seksuaalisuuteen, rakkauteen ja omaan naiseuteensa ylipäätään oli mielenkiintoinen; kielteinen ellei peräti häiriintynyt.

Kristiina oli olemukseltaan androgyyni, enemmän miehinen kuin naisellinen. Hänessä oli paljon miehisiä piirteitä: käveli ripeästi ja siveli leukaansa aivan kuin siinä kasvaisi parta.

Yksi selittävä syy voisi olla hänen kasvatuksensa, josta isän kuoltua vastasi valtakunnankansleri Axel Oxenstierna. Isän toivomuksesta Kristiinan kasvatuksen ja koulutuksen piti nimittäin olla sama kuin jos hän olisi mies.

Näin myös tehtiin, ja tyttöä valmennettiin muun muassa metsästyksessä, miekkailussa ja aseidenkäytössä.

Axel Oxenstierna saattoikin kehua suojattiaan: ”Hänen Majesteettinsa ei ole naishenkilön kaltainen, vaan rohkea ja selväjärkinen.”

Mutta joutuiko Kristiina kieltämään naiseutensa, johon hän suhtautui lähes vihamielisesti koko elämänsä ajan?

Esimerkiksi avioliitto oli hänelle kauhistus ja seksuaalisuus ja sukupuoliyhteys kammottivat häntä. Raskaana olevia naisia hän kutsui lehmiksi.

Kristiina ei ollut kovin kiinnostunut ulkonäöstään ja peiliin hän vilkaisi vain harvoin. Hän pukeutui vaatimattomasti ja inhosi korkeita korkoja, runsaskankaisia leninkejä ja taidokkaita kampauksia. Keskiruskea, hoitamaton tukka roikkui suorana tai sitten hän peitti sen lyhyen miesmäisen peruukin alla.

Kristiina ei koskaan avioitunut. Ainoa mies, jonka kanssa hän edes harkitsi avioliittoa oli hänen serkkunsa Kaarle Kustaa. Ihastustakin oli ilmassa, mutta lopulta serkuksille lienee ollut yhteistä vain rakkaus koiriin.

Ruotsalaisen historioitsija Peter Englund kertoo kirjassaan Kuningatar Kristiina , että ainoa ihminen, jota Kristiina kotimaastaan myöhemmin kaipasi oli kaunis hovinainen Ebba Sparre. Oliko heidän välillään rakkaussuhde? Oli Kristiina lesbo?

”Kristiinan sukupuolisesta suuntautumista on tutkittu ja siitä on keskusteltu paljon, mutta selvyyttä ei ole saatu”, sanoo Nina Lepokorpi.

”Tuohon aikaan naiset saattoivat halailla ja suudella toisiaan ja nukkua samassa sängyssä ystävinä – mitä se sitten tarkoittikin.”

”Eroan kevyesti”

Uskonto oli 1600-luvun Ruotsi-Suomessa elämän ydin. Mutta ei mikä tahansa uskonto, vaan nimenomaan luterilaisuus.

Uskonpuhdistus oli pyyhkäissyt yli Euroopan, ja Ruotsi oli kääntynyt luterilaisuuteen vuonna 1527 – siis vain 99 vuotta ennen Kristiinan syntymää.

Katolisuudesta oli tullut maassa kielletty uskonto, ja siihen kääntymisestä määrättiin kuolemanrangaistus vuonna 1617.

Vaikka Kristiina oli kuningatar ja maansa hallitsija, myös häneltä oli ankarasti kielletty yhteydenpito katolisiin ja katolisen kirkkoon.

Kristiina kuitenkin kiinnostui katolisuudesta – ja päätti kääntyä. Asiaa valmisteltiin äärimmäisen salassa. Samassa yhteydessä hän luopui myös Ruotsin hallitsijan tehtävästä.

Vuonna 1654 hän luopui kruunusta oltuaan kuningattarena vain kymmenen vuotta. Hänen seuraajakseen valittiin serkku Kaarle Kustaa.

28-vuotias Kristiina lähti valinnan jälkeen Ruotsista saman tien. Myöhemmin hän kirjoitti vallasta luopumisestaan:

”Olen ylpeilemättä omistanut vallan, eroan siitä kevyesti.”

Valta, valta, valta

Vaikka Kristiina Ruotsista lähtiessään luopui valtakunnastaan ja kääntyi katolisuuteen, hänen elämänsä ei asettunut rauhallisiin uomiin. Se ei myöskään tarkoittanut, että hänestä olisi tullut hurskas ja nöyrä.

Päinvastoin: hän hamusi valtaa ja suuntasi siihen kaiken tarmonsa.

Vain kaksi vuotta Ruotsista lähdön jälkeen hän suunnitteli ryhtyvänsä Napolin hallitsijaksi, mutta Ranskan Ludvig XIV, Aurinkokuningas, valitsi tehtävään veljensä.

Eräässä vaiheessa hän suunnitteli hyökkäävänsä Ruotsiin silloin kuuluneeseen Pommeriin, toisaalta hän haaveili palaavansa takaisin Ruotsin hallitsijaksi. Hän tunnusteli myös mahdollisuutta tulla Espanjan Alankomaiden kuvernööriksi ja suunnitteli useampaan otteeseen ristiretkeä turkkilaisia vastaan.

Yksi toisensa jälkeen hänen tavoitteensa valuivat hiekkaan.

Peter Englund selittää Kristiinan käytöstä sillä, että vallasta luopuneenakin tämä halusi säilyttää asemansa ja arvonsa.

”Kuningatarvuodet olivat jättäneet hänet oman kuvitellun suuruutensa lumoihin vakuuttuneeksi siitä, että hänellä oli tärkeä poliittinen tehtävä silloisessa ja tulevassa Euroopassa.”

Toinen selitys Kristiinan käytökselle oli arkinen: raha. Ennen lähtöään Ruotsista Kristiina oli alkanut salaa siirtää omaisuuttaan Roomaan. Mutta taloudelliset huolet alkoivat painaa häntä jo muutama vuosi Ruotsista lähdön jälkeen.

Jossain vaiheessa hänellä ei ollut varaa maksaa edes Rooman hovinsa palkkoja. Kerrotaan, että hänen Rooman hovinsa henkilökunta joutui käyttämään lämmitykseen ovia, koska puiden ostoon ei ollut varaa.

Kuoleman vapaus

Kristiina oli vain 40-vuotias, kun hänen terveytensä alkoi ensimmäistä kertaa reistailla. Hän lihoi, kärsi päänsärystä, pahoinvoinnista ja unettomuudesta. Selittämätön jano johtui diabeteksesta.

Vanhemmiten hän sairasti myös sappikiviä. Sairauksiaan hän yritti hoitaa muun muassa välttämällä mausteita ja viiniä.

Itsetietoinen, terävä, levoton. Riippumattomuuden haluinen ja vapauttaan kaipaava. Sellainen Kristiina oli elämänsä loppuun saakka.

”Synnyin ja elin vapaana. Kuolen vapautuneena”, lukee mitalissa, jonka hän lyötätti Roomassa asuessaan.

Kristiina kuoli 62-vuotiaana 19. huhtikuuta vuonna 1689. Hänet haudattiin Pietarinkirkon alla olevaan kryptaan. Hän on ainoa Vatikaaniin haudattu nainen.

Kristiina oli kuollessaan virgo intacta, neitsyt. Tyttökuningas loppuun.

Lue myös: Krokettia ja aviopuolisoiden etsiskelyä – Näin 1800-luvun kuninkaalliset viettivät rentoa mökkikesää Rumpenheimin linnassa

X