Marskin etäispääte

Eversti Valo Nihtilä ei ollut varsinaisesti rintamaupseeri, kuten ei hänen esimiehensäkään, päämajoitusmestari Aksel Airo. Mannerheim halusi pitää tämän taitavaksi tuntemansa operatiivisen voimakaksikon lähellään.

Päämajan operatiivisen osaston päällikkönä juuri Nihtilä vastasi pitkälti käytännön suunnittelusta. Ylipäällikkö Mannerheim lähetti hänet kuitenkin molemmissa sodissa myös rintamalle eräänlaisena omana ”ohjuksenaan” epäillessään rintamakomentajien kykyä toimia riittävän aktiivisesti.

Komentavan upseerin kannalta tällaisen ”etäispäätteen” saaminen esikuntaan ei ollut hauskimpia asioita, mutta hillittynä ja sovittelevana ihmisenä Nihtilä osasi hoitaa henkilösuhteet.

Airon luottomies

Nihtilän vahvuus tuli esille jo rauhan vuosina 1930-luvulla, kun yleisesikunta alkoi viimein suunnitella puolustusasemia Karjalankannakselle ja Laatokan Karjalaan. Linnoitustoiminta oli ollut lähes kokonaan lamassa, ei siksi etteikö eduskunta olisi myöntänyt varoja, vaan siksi että nuorempi valtaan noussut jääkäriupseeristo ei pitänyt kantalinnoitteita tarpeellisina. Ryssä lyötäisiin Kannaksella liikuntasodassa, oli käsitys.

Vasta Airo ja hänen apunaan Nihtilä saivat muutoksen tähän ajatteluun.

Sitkeästi elävä legenda on ollut, että kenraaliluutnantti Airon ja hänen alaisensa välillä olisi ollut riitaisa suhde ja että Airo olisi estänyt Nihtilän ylentämisen kenraalikuntaan.

Jos välit olisivat olleet niin huonot, Airo tuskin olisi pitänyt everstiä lähimpänä luottomiehenään.

Airo itse asiassa esitti 18.5.1944 Nihtilän ylentämistä kenraalimajuriksi. Runsas kolme viikkoa myöhemmin Päämajalle ja ylipäällikölle tuli kuitenkin tärkeämpiä asioita pohdittavaksi kuin everstin ylennys. Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi 9. kesäkuuta 1944.

Nihtilä osallistui myöhemmin ns. asekätkentäjuttuun ja ilmeisesti joutui sijaiskärsijäksikin. Vapauduttuaan hän matkusti Pariisiin, jossa ministeri Tauno Jalanti suunnitteli pakolaishallituksen perustamista. Laajalle oli levinnyt usko, että Korean sodan takia syttyy kolmas maailmansota.

Hallituksen johtoon kaavailtiin vankilasta vapautunutta Risto Rytiä ja puolustusministeriksi Nihtilää. Jalanti kirjoitti Rytille: ”Minusta on hyvin tärkeää, että hän Nihtilä on täällä kaiken varalta.” Sota syttyisi viimeistään vuoden 1952 aikana.

Valo Nihtilä

Syntyi 27.4.1896, kuoli 24.10.1973.
Joutui sodan jälkeen ns. asekätkentäjutun vuoksi punaisen Valpon pidättämäksi ja tuomittiin viideksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Vapautui 1948 ja toimi ulkomailla, mm. Pariisissa. Työskenteli myöhemmin Helsingissä Kansallis-Osake-Pankin konttorin johtajana.